Korviksista...

[vieras]

Minä olen saanut korvikset jossain eka- ja tokaluokan välissä.

Kuudennella halusin toiset reiät lisäksi ja äitini pisti asiassa vähän vastaan, mutta koska vanhempamme olivat eronneet niin minäpä pyysin niitä isältä ja sain ne. No ei äitini niihin sitten mitään jaksanut enää sanoa, kun ne oli jo laitettu.

Yläasteella otin sitten ihan itsekseni vielä kolmannet ja neljännet reiät siihen jatkoksi. Isälleni en erikseen kertonut, mutta aika pian joka kerta huomasi ne ja sitten antoi jotain kommenttia siitä miten olisi pitänyt jättää väliin.

Ysiluokalla otin vielä ominpäi reiän toiseen korvalehteen tuossa ylemmäs. Siihen isäni tuumasi, että "pääsetpä paremmin vastatuulessa eteenpäin" ja jotain siitä, että omatpa on korvasi.

Nyt olen 30v enkä minä ole noita reikiä joutunut katumaan. Jossain ehkä 23v tienoilla aloin käyttää vain niitä ensimmäisiä korvareikiä ja lisäksi sitä toisen korvan yläosassa olevaa. Muut reiät umpeutuivat vähitellen eikä niitä enää edes näy. Nyt olen ollut reilun vuoden ihan ilman korviksia. Otin ne kerran pois enkä ole jaksanut vain pistää uudelleen, vaikka usein on mielessä. Nyt ikää 30v.

Ja eihän nuo reiät edes näy minnekään. Tai siis vanhat reiän paikat. Eli en ymmärrä tuota vouhotusta siitä miten loppuelämänratkaisuista muka puhutaan, jos joku alle kouluikäinen saa korvikset, kun niitä pyytää.

 

[no]

toi on sun mileipitees ja sun kokemukset asiasta. jollain toisella voi olla erilaiset kokemukset esim. siitä miten reiät ei olekaan umpeutuneet..

 

[johanna]

Mulla on aikalailla samanlainen korvishistoria kuin aloittajalla, eikä reikiä enää näy. Siksi en tule repimään hermojani, jos lapseni teininä haluaa lävistellä korviaan. Alle kouluikäisenä ei tule koruja saamaan, mutta se ei johdu arpien pelosta.

 

[vieras]

Mulla on sit taas tälläinen kokemus: Kavereilla oli, minäkin halusin. Olin n.10-vuotias. Kipu oli aivan sietämätön. Muistan, että niitä piti pyöritellä ja desinfioida (ilmeisesti nykyään ei saa enää koskea, silloin oli tällaiset ohjeet) ja minä itkin aina, kun niihin koskettiinkin. Kuukauden taistelun jälkeen ne korvikset otettiin pois. Nyt minäkin olen 30. Edelleen ne reijät näkyvät ja sisällä tuntuu niinkuin "kova putki". En tiedä sitten tulehtuivatko niin pahasti silloin aikanaan, että tämä oli mun tulos, mutta halusin vain kertoa, että kaikilla ei käy niinkuin ap:llä.

 

[ap]

Mulla on aikalailla samanlainen korvishistoria kuin aloittajalla, eikä reikiä enää näy. Siksi en tule repimään hermojani, jos lapseni teininä haluaa lävistellä korviaan. Alle kouluikäisenä ei tule koruja saamaan, mutta se ei johdu arpien pelosta.

Hirveämpää minusta on (ja oli jo yläasteella) se, että toiset osti apteekista jotain neuloja ja pisteli itse niitä reikiä. Tai sitten käyttivät nuppineulaa. Onneksi on aina sen verran kulkenut korvien välissä, että en ole tuollaisia itse laittanut.

 

[ap]

Mulla on sit taas tälläinen kokemus: Kavereilla oli, minäkin halusin. Olin n.10-vuotias. Kipu oli aivan sietämätön. Muistan, että niitä piti pyöritellä ja desinfioida (ilmeisesti nykyään ei saa enää koskea, silloin oli tällaiset ohjeet) ja minä itkin aina, kun niihin koskettiinkin. Kuukauden taistelun jälkeen ne korvikset otettiin pois. Nyt minäkin olen 30. Edelleen ne reijät näkyvät ja sisällä tuntuu niinkuin "kova putki". En tiedä sitten tulehtuivatko niin pahasti silloin aikanaan, että tämä oli mun tulos, mutta halusin vain kertoa, että kaikilla ei käy niinkuin ap:llä.

Mutta toisaalta - tulos olisi varmasti ehkä sama vaikka olisit ottanut ne 20 vuotiaana. Eli tuo ei johdu siitä iästäsi. Ilmeisesti se reikä on tehty väärin/väärään kohtaan ja se on rustottunut.

Silloin kun minä sain ne ekat reiät niin niitä piti kans pyöritellä alkuun ja kipeääkin välillä teki ja sitten ne korviksetkin jotenkin jymähti eikä saatu millään vaihdettua niitä toisiin. Lopulta pyysin irrottaa ne väkisin, vaikka se vähän sattuikin, kun korva oli arka. Mutta kestin sen, koska halusin kestää sen, jotta saan pitää ne korut. Sen jälkeen ei mitään ongelmia ollutkaan eikä ole koskaan mätinytkään reiät.