Korkeanpaikankammo - paniikkikohtaus

[kfkfkf]

Oltiin juhannuksena katsomassa kokkoa, piti kiivetä kalliolle, jotta sen näkee.
No, mentiin sit sellaiseen kohtaan, jossa vieressä oli jyrkkä pudotus veteen, lapsi siinä liikuskeli ja meni mun mittapuun mukaan liian lähelle reunaa (reunalle yli 3m), hirveä ahdistus tuli, päässä huimasi ja jotenkaan en pystynyt tekemään muuta, kuin pitämään lasta siinä paikoillaan. Ei ollut siis kyse siitä, että lapsi olis ollut mitenkään vaarassa pudota tms, mun korkeanpaikan kammoni otti vain vallan.
Melkein kehkeytyi paniikkikohtaukseksi, aloin hengittelemään rauhassa, koska siinä tilanteessa tuo paniikki oli aika noloa, ympärillä paljon ihmisiä. Silmät kostuivat ja melkein aloin itkemään.

Ei hemmetti, mitään vaaraa ei ollut, mutta se, että näin lapseni niin lähellä sitä reunaa sai paniikin aikaiseksi Toiset istuskelivat jopa sen kallion reunalla ja vielä päissään, eli mä ylireagoin..

Tuli vain niin kamala tunne, et jos lapsi ei oiskaan tullut kauemmas kun käskin (9v kuitenkin jo)

Kärsiikö muut vastaavasta? Mulla ilmenee tää niin esim, et jos kiipeän jonnekkin korkealle, voi tulla stoppi kesken kaiken, enkä pääse alas enkä ylös. Tuollainen paniikki ilman syytä on ihan uutta, jäi kyllä kokot katsomatta, kun tärisin siellä kalliolla Ennen ois tullut kunnon paniikkikohtaus, mutta nykyään osaan hallita sitä sen verran, että hengittelemällä menee ohi.

Sama tunne tulee, jos näen jonkun nojailemassa johonkin kaiteeseen jossain korkealla, suunnilleen vetäydyn nurkkaan

Tajusko kukaan mitään?

 

[huh hyi]

Tajusin. Mulle tuli vastaavanlainen tunne kun oltiin yhdessä katsomossa. Mentiin ihan korkeimmalle paikalle istumaan ku päästiin istumaan tajusin vasta että kui hirveät ne portaat olis kävellä alas, ei mitään kaidetta tms mistä pitää kiinni. Ja sit tuntui kokoajan että lapsi 4v ei mitenkään osaa olla tarpeeksi paikallaan varmana tippuu alas tms.

 

[vierassssss]

Mulla sama ja hyvin olit kuvaillut ton tunteenkin mikä tulee,tai siis mulla ainakin menee just kans noin.

 

[kfkfkf]

Oli kyl ihan kamalaa, onneks osasin sillä hetkellä paniikin sekaisena lapselle selittää, että mikä mulle tuli ja miks haluan, että tulee mahdollisimman kauas reunasta. Oikeesti se ei ollut ees lähellä reunaa, mut se tunne :ashamed:

 

[MorbidMama]

Mulla alkaa jalkoja pistelemään reunoilla ja heikottamaan. Ja etenkin joo, lasten kanssa...mä yleensä roikun niissä kaksin käsin...lapsissa siis. Viimeksi huhtikuussa ruotsinlaivalla kuopus oli ihan tuskanen mun roikkumiseen ja sanoi, että 'äiti, en mä putoa mihinkään'....

 

[kfkfkf]

Nimenomaan se tunne, et jos ei lapsi tulekkaan kauemmas. Tulee sellainen olo et nyt heti tänne sieltä..

Sama kaikkien siltojen yms ylityksessä, pakonomainen tarve pitää se lapsi siinä itsensä lähellä

 

[MorbidMama]

Nimenomaan se tunne, et jos ei lapsi tulekkaan kauemmas. Tulee sellainen olo et nyt heti tänne sieltä..

Sama kaikkien siltojen yms ylityksessä, pakonomainen tarve pitää se lapsi siinä itsensä lähellä

Noh, mulla palaa käämit aika nopsaan jos lapsi ei tule tai haluaa kauemmas ja sitten mä vaikutan lähinnä kilarilta siinä lapselle suhistessani...

 

["Pätkä"]

Hyvinhän tuosta tunteen tajusi.Tuonkin, että kun joku nojautuu kaiteeseen. Huh!!!

Minulle on ihan kamalaa pelkästään katsella 3D-lasten elokuvissa niitä korkean paikan mässäilyjä. Tuntuu, että oksennan. Pistän kyllä silmät kiinni niissä kohdissa (lälly äiti )

Kerran muistaakseni Kotkassa käveltiin lasten kanssa yli sillan, jossa kaiteet oli sellaiset, että sieltä olisi ihan hyvin mahtunut aikuinenkin välistä. Oli aivan hirveetä mennä se silta yli!!! Monen metrin pudotus ja silti vain sellaiset "vaakakaiteet".

 

[Hikiviila]

Tuttu tunne mä saan sen ihan kotisoffallakin kts. leffaa missä se roisto kurkkaa tornitalon katolta ennenku hyppää, sillon mä "putoan" sohvalta vaikka makaisin sujuvasti...

 

[Aapee harmaana]

Onneks sain itkun melkeen pidäteltyä. Ei oo kiva tunne ei.. Sit ku muut ihmiset pitää varmaan ihan outona, ku lapselle sanoin jo 10 m ennen jyrkännettä et äl juokse sinne, odota äitiä (miehen kanssa kävelivät edeltä)

Mietin vaan et entä jos ois oikeen paniikkikohtaus tullut. Mitä ne muut ihmiset ois oikein ajatellu, varmaan katsoneet veteen, et putosko sinne joku

 

[Aapee harmaana]

Noh, mulla palaa käämit aika nopsaan jos lapsi ei tule tai haluaa kauemmas ja sitten mä vaikutan lähinnä kilarilta siinä lapselle suhistessani...

No niin just, lapsi kävelee nätisti siltaa pitkin ja äiti kuulostaa siltä kuin ois kiukkuinen, tuttua

Lapset monesti sanoneet "kyl mä nyt osaan sillalla kävellä"
Sitä vaan ajattelee et lapsi ykskaks pomppaa sinne veteen..

Auttaisko tähän joku shokkihoito?

 

[Tepadj]

Itse taas tykkään katsella maisemia korkeista paikoista. Eiffel-tornin korkeimmalla näköalatasanteella oli makoisaa olla.

 

[kfkfkf]

Itse taas tykkään katsella maisemia korkeista paikoista. Eiffel-tornin korkeimmalla näköalatasanteella oli makoisaa olla.

Hyi yrjö

 

["vieras"]

Minä olen varmaan semmoinen kaiteeseennojaaja. En omaa minkäänlaista korkeanpaikankammoa. Toki tosi korkealla on tunne, että ollaan korkealla. Mutta nojaan kaiteeseen metrin korkeudessa tai kymmenien metrien korkeudessa ihan samalla lailla. Siis ne kaiteethan kestää se nojaamisen molemmissa korkeuksissa ihan takuulla.

Voin istua jyrkänteen reunalla. Aika harvoin ihminen tippuu vaikka sohvalta tai tuoliltakaan....

En kuitenkaan ole tajunnut, että mielestäni normaali toimintani voisi aiheuttaa tuollaisia reaktioita.

 

[mie mie]

mullaon toi korkeenpaikan kammo viel pahempi. jos kävellään sillalla mis on aidat ja viel ihan kunnolliset niin mun hengitys salpaantuu kun lapset menee siihen reunalle, vaik niil ei ole edes mahdollisuutta tippua.

mä' en itse voi edes nousta keittiön jakkaralle kun meinaan pyörtyä. sitä vaan pitää jotenkin elää tän pelon kanssa, ikävää se on mut mut....

 

["vieras"]

Hienosti kuvattu se tunne, Ap. Mä en kestä korkeita paikkoja yhtään. Hirvittää, jos muut ovat kaiteen lähellä, aikuisetkin. Eilen tuli telkusta ohjelma Ruma Suomi vai mikä lie ollut. Siinä toimittaja haastatteli Esko Valtaojaa observation näkoparvekkeella. En kyennyt katsomaan, tuli fyysisestikin heikko olo

 

["vieras"]

mullaon toi korkeenpaikan kammo viel pahempi. jos kävellään sillalla mis on aidat ja viel ihan kunnolliset niin mun hengitys salpaantuu kun lapset menee siihen reunalle, vaik niil ei ole edes mahdollisuutta tippua.

mä' en itse voi edes nousta keittiön jakkaralle kun meinaan pyörtyä. sitä vaan pitää jotenkin elää tän pelon kanssa, ikävää se on mut mut....

Voi sua. En voi kuvitellakaan tuollaita pelkoa. Olen se, jota pyydetään paikalle, kun pitää maalata korkealla, joka kiipeää puuhun irrottamaan lapsen onkea ja joka tyhjentää rännit katolla. Ja joka voi pestä viitoskerroksessa ikkunoita huoletta pöydällä seisten, eikä voi ymmärtää, miten siitä vois pudota tai miten se voi pelottaa.

Mitenhän pelot syntyy. Sisäsyntyisiä pelkojahan nämä on. Ne joko on tai ei ole. Ei niitä voi kehittää itselleen ja uskon, että poisoppiminen vaatii paljon työtä ja harjaantumista, eikä onnistu välttämättä sittenkään...

 

["..."]

Mä pelkään syvää ja pimeää vettä. Kaikista kamalinta olis joutua uimaan keskellä aavaa merta, ja tietää että se pohja on jossain kaukana kilometrin syvyydessä. Joskus veneessäkin tulee inhottava olo kun ajattelee kuinka syvää on alla.

 

[kfkfkf]

mullaon toi korkeenpaikan kammo viel pahempi. jos kävellään sillalla mis on aidat ja viel ihan kunnolliset niin mun hengitys salpaantuu kun lapset menee siihen reunalle, vaik niil ei ole edes mahdollisuutta tippua.

mä' en itse voi edes nousta keittiön jakkaralle kun meinaan pyörtyä. sitä vaan pitää jotenkin elää tän pelon kanssa, ikävää se on mut mut....

just tuollainen tunne tulee, ihan kamalaa.. Siks en päästäkkään lapsia lähelle jos ylitetään siltaa. Riippusillat kaikkista pahimpia Eikä oo väliä millaiset suojaukset silloissa on, se tunne kun tulee joka ikinen kerta

Jakkaralle pystyn onneksi kiipeämään

Mies oli tuosta kalliojutusta ihan ihmeissään, et miks pitää pelkoa lietsoa muillekkin, mut sille ei vaan voi mitään. Kun mielessä ainoastaan "ÄLÄ MEE SINNE LÄHELLE" vaikkei lapsi ees ollut lähellä. Mua ahdisti jo se, kun se miehen kanssa käveli sinnepäin enkä ite ollut lähettyvillä.