Taitaa olla aika kulunut aihe, mutta kirjoitan kuitenkin.
Olen kolmekymppinen naimisissa oleva kahden pienen lapsen äiti. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kymmenen vuotta. Mies on todella ihana isä, tekee kotitöitä yms. Meillä on kaikki hyvin, muttei kuitenkaan ole. Ainakaan minulla....
Olin kesällä eräällä kurssilla, jonka puitteissa vietin paljon aikaa erään ihanan miehen kanssa. Heti hänet tavattuani huomasin välillämme tietyn jännitteen. Meillä synkkasi loistavasti. Juteltavaa riitti ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Mitään muuta ei tapahtunut, keskustelua ja pientä flirttiä vain. Mies on täysin erilainen kuin oma mieheni, mikä varmasti vaikuttaa asiaan.
Tuo kurssi loppui noin kuukausi sitten, enkä ole saanut tämän jälkeen miestä mielestäni. En ole tätä miestä kurssin jälkeen nähnyt, mutta tuntuu kuin mitään muuta ei mieleeni mahtuisikaan. En pysty keskittymään mihinkään ja kuinkas ollakaan, oma mies ärsyttää suunnattomasti. Ja tästä seuraa huono omatunto. Kovasti olen nyt miettinyt, että menimmekö mieheni kanssa liian varhain yhteen ja rakastanko häntä enää niin kuin vaimon tulee miestään rakastaa. Millaista rakkaus kymmenen yhteisen vuoden jälkeen on? Ja miksi olen niin ihastunut toiseen mieheen? Omaa perhettäni en haluaisi hajottaa, mutta ahdistus on valtava. Mieheni kyllä tietää minun käyvän läpi kriisiä, muttei tiedä syytä tähän. Tiedänköhön itsekään...
Jos joku on käynyt läpi jotakin samansuuntaista, olisin kiitollinen kokemuksista ja neuvoista.
Olen kolmekymppinen naimisissa oleva kahden pienen lapsen äiti. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kymmenen vuotta. Mies on todella ihana isä, tekee kotitöitä yms. Meillä on kaikki hyvin, muttei kuitenkaan ole. Ainakaan minulla....
Olin kesällä eräällä kurssilla, jonka puitteissa vietin paljon aikaa erään ihanan miehen kanssa. Heti hänet tavattuani huomasin välillämme tietyn jännitteen. Meillä synkkasi loistavasti. Juteltavaa riitti ja meillä oli todella hauskaa yhdessä. Mitään muuta ei tapahtunut, keskustelua ja pientä flirttiä vain. Mies on täysin erilainen kuin oma mieheni, mikä varmasti vaikuttaa asiaan.
Tuo kurssi loppui noin kuukausi sitten, enkä ole saanut tämän jälkeen miestä mielestäni. En ole tätä miestä kurssin jälkeen nähnyt, mutta tuntuu kuin mitään muuta ei mieleeni mahtuisikaan. En pysty keskittymään mihinkään ja kuinkas ollakaan, oma mies ärsyttää suunnattomasti. Ja tästä seuraa huono omatunto. Kovasti olen nyt miettinyt, että menimmekö mieheni kanssa liian varhain yhteen ja rakastanko häntä enää niin kuin vaimon tulee miestään rakastaa. Millaista rakkaus kymmenen yhteisen vuoden jälkeen on? Ja miksi olen niin ihastunut toiseen mieheen? Omaa perhettäni en haluaisi hajottaa, mutta ahdistus on valtava. Mieheni kyllä tietää minun käyvän läpi kriisiä, muttei tiedä syytä tähän. Tiedänköhön itsekään...
Jos joku on käynyt läpi jotakin samansuuntaista, olisin kiitollinen kokemuksista ja neuvoista.