A
"AnskuK"
Vieras
(Milläköhän siitäkin pääsee eroon, kun olen tainnut potea sitä viimeiset 5 vuotta ainakin... Että milloin alkaa se aikuinen ja itseensä ja omiin valintoihinsa tyytyväisen ihmisen elämänvaihe)
Periaatteessa kait elämäni on mennyt aika lailla samalla kaavalla, kuin suurimmalla osalla muistakin samanikäisistä. Olen opiskellut, tehnyt töitä, elän sinkkuna... Mitään erityistä ja merkittävää en ole saavuttanut, ja elämään mahtuu myös joitain isompia virheitä ja vääriä valintoja - onneksi ei kuitenkaan mitään korjaamatonta.
Mutta sitten kuitenkin, sitä vain jotenkin ahdistaa, kun näkee niin monen itsensä ikäisen ja vielä nuoremman pystyvän niin paljon parempaan ja enempään. Että miksi minä en kyennyt samaan ? Että miksi minulta juuri silloin, kun olisi pitänyt vain jaksaa jatkaa ja uskoa itseensä, loppui se into ja jaksaminen. Mikä minussa on vikana, kun minulta puuttuu se "draivi" joka saa ihmisen uskomaan itseensä ja menestymään.
Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi ihmiseksi, mutta jos kerran olen sitä, niin miksi en kyennyt edes päättämään parikymppisenä, että mitä haluan tehdä isona. Opiskelin kyllä ammattiin, mutta työtä tein sillä alalla kokonaista puoli vuotta, kun totesin valinneeni väärin ja että kyseinen ala ei todellakaan oikeasti sellainen mitä haluan tehdä. Nyt sitten teen kaikenlaisia koulutusta vastaamattomia hanttihommia ja haaveilen uuteen ammattiin opiskelusta... Paitsi että en uskalla hakea mihinkään, kun pelkään taas valitsevani väärin.
Periaatteessa kait elämäni on mennyt aika lailla samalla kaavalla, kuin suurimmalla osalla muistakin samanikäisistä. Olen opiskellut, tehnyt töitä, elän sinkkuna... Mitään erityistä ja merkittävää en ole saavuttanut, ja elämään mahtuu myös joitain isompia virheitä ja vääriä valintoja - onneksi ei kuitenkaan mitään korjaamatonta.
Mutta sitten kuitenkin, sitä vain jotenkin ahdistaa, kun näkee niin monen itsensä ikäisen ja vielä nuoremman pystyvän niin paljon parempaan ja enempään. Että miksi minä en kyennyt samaan ? Että miksi minulta juuri silloin, kun olisi pitänyt vain jaksaa jatkaa ja uskoa itseensä, loppui se into ja jaksaminen. Mikä minussa on vikana, kun minulta puuttuu se "draivi" joka saa ihmisen uskomaan itseensä ja menestymään.
Minua on sanottu älykkääksi ja fiksuksi ihmiseksi, mutta jos kerran olen sitä, niin miksi en kyennyt edes päättämään parikymppisenä, että mitä haluan tehdä isona. Opiskelin kyllä ammattiin, mutta työtä tein sillä alalla kokonaista puoli vuotta, kun totesin valinneeni väärin ja että kyseinen ala ei todellakaan oikeasti sellainen mitä haluan tehdä. Nyt sitten teen kaikenlaisia koulutusta vastaamattomia hanttihommia ja haaveilen uuteen ammattiin opiskelusta... Paitsi että en uskalla hakea mihinkään, kun pelkään taas valitsevani väärin.
