16v ja raskaana

[kannanottaja]

Ja edelleen ihmettelen, miten vähän näitä teininä äidiksi tulleita päälle kolmekymppisiä on vastaamassa näissä ketjuissa.

Mä tulin teininä, tosin olen edelleen "vain" 24. Mihin haluat vastauksen?

Lähinnä tämän hetkisiä kommentteja - onko tilanne ja mielipiteet säilyny samana ja miten suhtautuisi oman teinilapsensa vanhemmuuteen.

 

[ex teiniäiti]

Ja edelleen ihmettelen, miten vähän näitä teininä äidiksi tulleita päälle kolmekymppisiä on vastaamassa näissä ketjuissa.

Mä tulin teininä, tosin olen edelleen "vain" 24. Mihin haluat vastauksen?

Lähinnä tämän hetkisiä kommentteja - onko tilanne ja mielipiteet säilyny samana ja miten suhtautuisi oman teinilapsensa vanhemmuuteen.

Tilanne on sinänsä sama että on sama mies jne, mutta toisaalta taas aivan muuttunut koska lapsen syntymän aikoihin elimme melkoisen vastuutonta elämää sossun rahoilla. Vastuuttomalla tarkoitan sitä, että pidimme itsestään selvänä sossusta tulee rahaa. Sitten lähdin opiskelemaan ja sen jälkeen ei ole kertaakaan sossussa käyty. 18-vuotiaana olin kypsä, hyvin toimeen tuleva, teiniriennot elänyt, paljon kokenut ja aikuismaisempi kuin muut. Nyt 24-vuotiaana olen edelleen juoksuni juossut, mutta nuo aiemmat rankat kokemukset ovat päin vastoin olleet haitaksi, koska olen sairastanut vakavan masennuksen ja tullut siihen tulokseen että niistä on ollut enimmäkseen haittaa silloin teiniäitiydessä. On raskasta kasvaa sekä kasvattaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että ylipäänsä aika harva ihminen joutuu / saa tehdä sellaista tutkimusretkeä itseensä ja elämäänsä niin kuin minä olen käynyt. Ja sitä tuskin olisin käynyt ilman lapsia. Eli kaksipiippuista, mutta siinä teiniäitiydessä rankoista kokemuksista ja "aikuismaisuudesta" ( joka oli sitä että oli ollut pakko olla aikuismaisempi jo lapsuudessa ) ei ollut hyötyä. Olihan sitä naiivi. Toisaalta ympäristönkin paineet oli niin kovat, että pakkohan sitä oli todistella että tulee toimeen.
Tällä hetkellä olen 2 lapsen tasapainoinen vastuuntuntoinen äiti. Oli aivan erilainen ja parempi kokemus tulla äidiksi 21-vuotiaana kuin 17-vuotiaana.

 

[kannanottaja]

Ja edelleen ihmettelen, miten vähän näitä teininä äidiksi tulleita päälle kolmekymppisiä on vastaamassa näissä ketjuissa.

Mä tulin teininä, tosin olen edelleen "vain" 24. Mihin haluat vastauksen?

Lähinnä tämän hetkisiä kommentteja - onko tilanne ja mielipiteet säilyny samana ja miten suhtautuisi oman teinilapsensa vanhemmuuteen.

Tilanne on sinänsä sama että on sama mies jne, mutta toisaalta taas aivan muuttunut koska lapsen syntymän aikoihin elimme melkoisen vastuutonta elämää sossun rahoilla. Vastuuttomalla tarkoitan sitä, että pidimme itsestään selvänä sossusta tulee rahaa. Sitten lähdin opiskelemaan ja sen jälkeen ei ole kertaakaan sossussa käyty. 18-vuotiaana olin kypsä, hyvin toimeen tuleva, teiniriennot elänyt, paljon kokenut ja aikuismaisempi kuin muut. Nyt 24-vuotiaana olen edelleen juoksuni juossut, mutta nuo aiemmat rankat kokemukset ovat päin vastoin olleet haitaksi, koska olen sairastanut vakavan masennuksen ja tullut siihen tulokseen että niistä on ollut enimmäkseen haittaa silloin teiniäitiydessä. On raskasta kasvaa sekä kasvattaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että ylipäänsä aika harva ihminen joutuu / saa tehdä sellaista tutkimusretkeä itseensä ja elämäänsä niin kuin minä olen käynyt. Ja sitä tuskin olisin käynyt ilman lapsia. Eli kaksipiippuista, mutta siinä teiniäitiydessä rankoista kokemuksista ja "aikuismaisuudesta" ( joka oli sitä että oli ollut pakko olla aikuismaisempi jo lapsuudessa ) ei ollut hyötyä. Olihan sitä naiivi. Toisaalta ympäristönkin paineet oli niin kovat, että pakkohan sitä oli todistella että tulee toimeen.
Tällä hetkellä olen 2 lapsen tasapainoinen vastuuntuntoinen äiti. Oli aivan erilainen ja parempi kokemus tulla äidiksi 21-vuotiaana kuin 17-vuotiaana.

Kiitos vastauksestasi. Tosiaan rankat kokemukset lapsuudessa melkein pakottavat henkiseen kasvuun - eri asia, tuleeko ihmisestä sen kautta yhtään onnellisempi ja tasapainoisempi. Onneksi sinulla on perhe tukenasi. Hyvää joulua ja tulevaa vuotta.

 

[toinen näkökulma]

Niin, tää juuri. Harvemmin teiniäidit sitten jaksavat kouluttautua kovinkaan "hyvin". Yleensä jäävät johonkin hommaan,mihin sattuvat pääsemään. Jossain vaiheessa saattavat vaivautua hommaamaan oppisopimuspaikan, ehkä.

Ja kyllä se koulutus vain on tärkeää, ja työ, jossa on haastetta, hyvä palkka ja että viihtyy. Niin se vain on. Voihan sitä olla vaikka siwan kassalla loppuelämänsä ja elättää sillä itsensä, mutta onko se kivaa? Tuskin.

Teinit, älkää lisääntykö nuorina, se on rankkaa hommaa eikä kenenkään etu, ihan oikeasti.

Jaa. Itse asiassa en sanoisi, että minulla olisi huono ammatti, olen baarimmikko, niin kuin yhdessä toisessa ketjussa jo mainitsinkin. Ihan hyvä peruspalkka ja tipit vielä päälle, en sanois, että olisi mitään valittamista. Työssäni viihdyn mainiosti ja aion tehdä ainakin keikkatöitä alalla niin kauan kun mahdollista. Tällä hetkellä opiskelen etäyliopistossa ja teen myös päivätöitä (keikka) tarjoilijana. Nämä hommat jää pois, kun olen saanut itselleni uuden ammatin. Vieläkö sanot mulle jotain paskaa teiniäitiydestä ja opiskelusta? Sossun luukkulla en joudu käymään ja tästä eteenpäin on aina vaan paremmat näkymät. Viihdyn mun perheessä ja mun elämässä. Olen itse tehnyt siitä tällaisen, mitä se on, lisäksi mukanani tallustaa kaksi ihanaa tyttöä, joista toinen aloittaa koulun ensi syksyllä. Mitä sinä valitat mun elämästä, jos mä oon omaan elämääni tyytyväinen. Kannattaa olla rohkea ja odottaa elämältä vain parasta ja rakastaa itseään ja muita. Pitää kehittää itseään koko ajan lisää, ei sais jumittua paikoilleen. Jos jumitut paikoilles, alat tehdä kuolemaa. Elät niin kauan kun kasvat. Kun fyysisesti olet kasvanut, jatkat henkistä kasvua loppuelämän. Jos pysähdyt, alat taantua ja lopulta kadotat elämänilon ja kuolet. Kukaan elävä ihminen ei ole valmis, teini vielä kasvaa, se on kyllä totta, mutta niin kasvaa se 30-nenkin. Jos luulet, että 30-vuotiaana olet loppuunkasvanut, "valmis", niin kannattaa pikemminkin huolestua, että mistä moinen johtuu. Ihmisen kuuluu kehittyä jatkuvasti, ei hän ole valmis kuin ehkä kuolemansa hetkellä, jos silloinkaan.

 

[toinen näkökulma]

Lähinnä tämän hetkisiä kommentteja - onko tilanne ja mielipiteet säilyny samana ja miten suhtautuisi oman teinilapsensa vanhemmuuteen.

Yrittäisin kyllä mahdollisuuksien mukaan ehkäistä koko raskauden kertomalla lapselle asioita, joita hänen kuuluu tietää. Jos vahinko kuitenkin kävis, yrittäisin tukea häntä kaikin tavoin enkä missään nimessä painostaisi aborttiin, jos sitä aioit takaa.

 

[huoh]

Niin, tää juuri. Harvemmin teiniäidit sitten jaksavat kouluttautua kovinkaan "hyvin". Yleensä jäävät johonkin hommaan,mihin sattuvat pääsemään. Jossain vaiheessa saattavat vaivautua hommaamaan oppisopimuspaikan, ehkä.

Ja kyllä se koulutus vain on tärkeää, ja työ, jossa on haastetta, hyvä palkka ja että viihtyy. Niin se vain on. Voihan sitä olla vaikka siwan kassalla loppuelämänsä ja elättää sillä itsensä, mutta onko se kivaa? Tuskin.

Teinit, älkää lisääntykö nuorina, se on rankkaa hommaa eikä kenenkään etu, ihan oikeasti.

Jaa. Itse asiassa en sanoisi, että minulla olisi huono ammatti, olen baarimmikko, niin kuin yhdessä toisessa ketjussa jo mainitsinkin. Ihan hyvä peruspalkka ja tipit vielä päälle, en sanois, että olisi mitään valittamista. Työssäni viihdyn mainiosti ja aion tehdä ainakin keikkatöitä alalla niin kauan kun mahdollista. Tällä hetkellä opiskelen etäyliopistossa ja teen myös päivätöitä (keikka) tarjoilijana. Nämä hommat jää pois, kun olen saanut itselleni uuden ammatin. Vieläkö sanot mulle jotain paskaa teiniäitiydestä ja opiskelusta? Sossun luukkulla en joudu käymään ja tästä eteenpäin on aina vaan paremmat näkymät. Viihdyn mun perheessä ja mun elämässä. Olen itse tehnyt siitä tällaisen, mitä se on, lisäksi mukanani tallustaa kaksi ihanaa tyttöä, joista toinen aloittaa koulun ensi syksyllä. Mitä sinä valitat mun elämästä, jos mä oon omaan elämääni tyytyväinen. Kannattaa olla rohkea ja odottaa elämältä vain parasta ja rakastaa itseään ja muita. Pitää kehittää itseään koko ajan lisää, ei sais jumittua paikoilleen. Jos jumitut paikoilles, alat tehdä kuolemaa. Elät niin kauan kun kasvat. Kun fyysisesti olet kasvanut, jatkat henkistä kasvua loppuelämän. Jos pysähdyt, alat taantua ja lopulta kadotat elämänilon ja kuolet. Kukaan elävä ihminen ei ole valmis, teini vielä kasvaa, se on kyllä totta, mutta niin kasvaa se 30-nenkin. Jos luulet, että 30-vuotiaana olet loppuunkasvanut, "valmis", niin kannattaa pikemminkin huolestua, että mistä moinen johtuu. Ihmisen kuuluu kehittyä jatkuvasti, ei hän ole valmis kuin ehkä kuolemansa hetkellä, jos silloinkaan.

Jos sun mielestä baarimikko on hyvä ammatti, niin salli mun nauraa. Ole tyytyväinen omaan elämääsi, ole vain. Yksinkertaisuus pelastaa...

Ja nyt en ihmettele yhtään sun hihhulimaisia mielipiteitäsi, joita täällä toisinaan levittelet liittyen mm. rokotuksiin ym asioihin.

 

[Orion-]

Liika suunnittelu vaan rajottaa elämää. 16v voi olla hyvä äiti, ja myös 35v voi olla hyvä äiti. Molemmat voi olla myös huonoja.

 

[toinen näkökulma]

Jos sun mielestä baarimikko on hyvä ammatti, niin salli mun nauraa. Ole tyytyväinen omaan elämääsi, ole vain. Yksinkertaisuus pelastaa...

Ja nyt en ihmettele yhtään sun hihhulimaisia mielipiteitäsi, joita täällä toisinaan levittelet liittyen mm. rokotuksiin ym asioihin.

Kyllä mun mielestä baarimikko on minulle hyvä ammatti tähän elämäntilanteeseen. Pystyn tuloillani rahoittaa perheen menot ja omat opiskelukustannukset (jos et sitä huomannut, niin opiskelen tällä hetkellä yliopistossa "oikeaa alaa" ). Ja lisäksi mulla on jo ne 2 lasta ja vauva-vuodet ja raskaudet takanapäin, ja itse olen vasta 25, ja tulevaisuudessa pelkkiä nousunäkymiä. Minulle sopi paremmin näinpäin kuin esim. vuosikausien opiskelu verorahoilla, 30-kymppisenä vakipaikka ja äitiysloma ja pahimpaan 30-kriisin aikaan perhe ja lapsi ja 40-senä sitten yhtäkkiä huomataan, että lapsenhoitoajan aikana pudottiinkin kelkasta eikä työelämässä enää pärjää samoilla tiedoilla kuin mitä ennen äitiyslomaa. Sitten 40-senä opiskelemaan uusiks ja elämään epävarmuudessa siitä, että saako tuonikäisenä enää töitäkään ja kun lapsetkin on vielä niin pieniä, että ei tiedä miten saisi ajan riittämään perheeseen ja töihin. Kyllä, nuorena jaksaa nuokin sovittelut paremmin, kun ei ole vielä niitä pinttyneitä tapoja, eikä ole niin vaikeeta joustaa ja terveyskin sallii yövalvomiset ja univelat.

 

[Orion-]

Niin, tää juuri. Harvemmin teiniäidit sitten jaksavat kouluttautua kovinkaan "hyvin". Yleensä jäävät johonkin hommaan,mihin sattuvat pääsemään. Jossain vaiheessa saattavat vaivautua hommaamaan oppisopimuspaikan, ehkä.

Ja kyllä se koulutus vain on tärkeää, ja työ, jossa on haastetta, hyvä palkka ja että viihtyy. Niin se vain on. Voihan sitä olla vaikka siwan kassalla loppuelämänsä ja elättää sillä itsensä, mutta onko se kivaa? Tuskin.

Teinit, älkää lisääntykö nuorina, se on rankkaa hommaa eikä kenenkään etu, ihan oikeasti.

Ehkäpä ne teiniäidit ei kouluttautus vaikka ei lasta oliskaan. Jos niitä ei koulutukset ja hienot urat kiinnosta, vaan kiinnostaa enempi se perhe-elämä.

Ite halusin 19-vuotiaana lapsen ja sillon ruettiin yrittäänki, mut aiemminki olisin kyllä ehottomasti pitäny jos oisin raskaaksi tullu, vauvakuumetta oli jo 15-vuotiaasta. Opiskelut mua ei lukion jälkeen oo kiinnostanu, en kyllä ole löytänyt mitään sopivaa alaakaan.

En kehota teinejä vauvan yritykseen, vaan menemään kohti unelmiaan. Se on tärkeää, että elää just sillä tavalla kuin itse haluaa (tietysti muita kunnioittaen eli ei mitään laitonta...).

 

[toinen näkökulma]

Niin, tää juuri. Harvemmin teiniäidit sitten jaksavat kouluttautua kovinkaan "hyvin". Yleensä jäävät johonkin hommaan,mihin sattuvat pääsemään. Jossain vaiheessa saattavat vaivautua hommaamaan oppisopimuspaikan, ehkä.

Ja kyllä se koulutus vain on tärkeää, ja työ, jossa on haastetta, hyvä palkka ja että viihtyy. Niin se vain on. Voihan sitä olla vaikka siwan kassalla loppuelämänsä ja elättää sillä itsensä, mutta onko se kivaa? Tuskin.

Teinit, älkää lisääntykö nuorina, se on rankkaa hommaa eikä kenenkään etu, ihan oikeasti.

Ehkäpä ne teiniäidit ei kouluttautus vaikka ei lasta oliskaan. Jos niitä ei koulutukset ja hienot urat kiinnosta, vaan kiinnostaa enempi se perhe-elämä.

Ite halusin 19-vuotiaana lapsen ja sillon ruettiin yrittäänki, mut aiemminki olisin kyllä ehottomasti pitäny jos oisin raskaaksi tullu, vauvakuumetta oli jo 15-vuotiaasta. Opiskelut mua ei lukion jälkeen oo kiinnostanu, en kyllä ole löytänyt mitään sopivaa alaakaan.

En kehota teinejä vauvan yritykseen, vaan menemään kohti unelmiaan. Se on tärkeää, että elää just sillä tavalla kuin itse haluaa (tietysti muita kunnioittaen eli ei mitään laitonta...).

Juuri näin.

 

[FionaFauna]

AP kuulostaa järkevältä nuorelta naiselta, tsemppiä jatkoon hänelle!

Sen sijaan en voi lakata järkyttymästä näistä "ei kuustoistvee voi kirjoittaa noin"-kommenteista. Oletteko kaikki olleet huonoja oppilaita peruskoulussa? Ette voi ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja kun toinen 16 -vuotias syljeskelee kartsalla toinen kirjoittaa hyviä aineita ja saa hyvän todistuksen peruskoulusta?

Tämä ihan vain siksi, että toki olin 16 -vuotiaana ihan kersa, mutta olin kuunnellut äidinkielen tunneilla ja osasin varsin hyvin kielioppijutut, joita sitten lukio vahvisti entisestään ja jonka jälkeen elämä hävitti ne johonkin..

 

[Teini-äiti 18.v sitten]

Olin juuri 17 täyttänyt kun aloin odottamaan esikoista - olimme seurustelleet 3.v. ja vauva oli tervetullut meidän perheeseen. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja sain opiskeltua, työpaikan ja sama mieskin on pysynyt rinnalla koko ajan. Nyt 35.v olen alkanut kaipaamaan niitä vuosia, jolloin olisin voinut toteuttaa unelmiani. En ole päivääkään katunut, mutta usein ajattelen että muutamalla vuodella olisin perhe-elämää myöhemmäksi voinut siirtää. Aikaa olisi ollut. Nuorena odotin lapsen kasvavan, oppivan uusia taitoja ja enkä ehtinyt nauttia täysillä lapsesta, omana persoonanaan. Rahat olivat aina loppu, eikä mitään ylimääräistä voinut vauvalle hankkia. Parisuhde alkoi mennä huonosti, kun lapsen kanssa selviäminen vei voimat ja ajan, eikä ollut oikein kokemusta ajanhallinnasta eikä ollut oikein kykyä ottaa neuvoja vastaan... Ikävintä oli kaveripiirin menetys, kun kaikki muut olivat lapsettomia eikä jutut oikein menneet yksiin. Aina oli jossain välitilassa - lapselliset olivat...hm...vanhoja ja samanikäiset ihan liian kypsymättömiä. Asioiden hoitokin saattoi alaikäisenä tuottaa hankaluuksia.

Summa summarium... Teininä selviää, mutta ei se ihan helppoa ole...
Toivotan Onnea valitsemallesi tielle!

 

[km]

mun kaveri alkoi odottaa esikoistaan 16 vuotiaana. Nyt hän on 3-kymppinen viiden lapsen äiti ja täytyy sanoa, että äiti parhaasta päästä, ollut jo alusta asti, vaikka olikin niin nuori. TOiset on kypsiä äideiksi ja isiksi jo nuorena, toiset eivät.Ite en olis ollu valmis äidiksi noin nuorena, se ikä koitti mulle vasta 3-kymppisenä

 

[ohitin siskonkin jo]

mun kaveri alkoi odottaa esikoistaan 16 vuotiaana. Nyt hän on 3-kymppinen viiden lapsen äiti ja täytyy sanoa, että äiti parhaasta päästä, ollut jo alusta asti, vaikka olikin niin nuori. TOiset on kypsiä äideiksi ja isiksi jo nuorena, toiset eivät.Ite en olis ollu valmis äidiksi noin nuorena, se ikä koitti mulle vasta 3-kymppisenä

Siskoni oli kolmen lapsen äiti 19 vuotiaana ja 33vuotiaana oli 5 lasta.
Hyvin on aina mennyt.

 

[.,.,.]

En ole se, kelle tällä kirjoituksella vastasit, mutta pakko kommentoida.

Musta sulla on selkeä ja hyvä tulevaisuuden suunnitelma, mutta ihan oikeasti, aikamoista kärjistystä nyt heität.. Saanko kysyä mitä ihmettä sä tiedät kolme- tai nelikymppisten elämästä?? Muuta kun että silloin ei jaksa enää valvoa ja onkin suurinpiirtein toinen jalka haudassa...
Onko sulla elämänkokemusta siitä? No, kun kasvat oikeesti aikuiseksi, ymmärrät tiettyjä asioita hiukan paremmin. Enkä sano millään pahalla.

Ja anteeksi, mikä on kolmenkympin kriisi??

 

[ex teiniäiti]

Ja edelleen ihmettelen, miten vähän näitä teininä äidiksi tulleita päälle kolmekymppisiä on vastaamassa näissä ketjuissa.

Mä tulin teininä, tosin olen edelleen "vain" 24. Mihin haluat vastauksen?

Lähinnä tämän hetkisiä kommentteja - onko tilanne ja mielipiteet säilyny samana ja miten suhtautuisi oman teinilapsensa vanhemmuuteen.

Tilanne on sinänsä sama että on sama mies jne, mutta toisaalta taas aivan muuttunut koska lapsen syntymän aikoihin elimme melkoisen vastuutonta elämää sossun rahoilla. Vastuuttomalla tarkoitan sitä, että pidimme itsestään selvänä sossusta tulee rahaa. Sitten lähdin opiskelemaan ja sen jälkeen ei ole kertaakaan sossussa käyty. 18-vuotiaana olin kypsä, hyvin toimeen tuleva, teiniriennot elänyt, paljon kokenut ja aikuismaisempi kuin muut. Nyt 24-vuotiaana olen edelleen juoksuni juossut, mutta nuo aiemmat rankat kokemukset ovat päin vastoin olleet haitaksi, koska olen sairastanut vakavan masennuksen ja tullut siihen tulokseen että niistä on ollut enimmäkseen haittaa silloin teiniäitiydessä. On raskasta kasvaa sekä kasvattaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että ylipäänsä aika harva ihminen joutuu / saa tehdä sellaista tutkimusretkeä itseensä ja elämäänsä niin kuin minä olen käynyt. Ja sitä tuskin olisin käynyt ilman lapsia. Eli kaksipiippuista, mutta siinä teiniäitiydessä rankoista kokemuksista ja "aikuismaisuudesta" ( joka oli sitä että oli ollut pakko olla aikuismaisempi jo lapsuudessa ) ei ollut hyötyä. Olihan sitä naiivi. Toisaalta ympäristönkin paineet oli niin kovat, että pakkohan sitä oli todistella että tulee toimeen.
Tällä hetkellä olen 2 lapsen tasapainoinen vastuuntuntoinen äiti. Oli aivan erilainen ja parempi kokemus tulla äidiksi 21-vuotiaana kuin 17-vuotiaana.

Kiitos vastauksestasi. Tosiaan rankat kokemukset lapsuudessa melkein pakottavat henkiseen kasvuun - eri asia, tuleeko ihmisestä sen kautta yhtään onnellisempi ja tasapainoisempi. Onneksi sinulla on perhe tukenasi. Hyvää joulua ja tulevaa vuotta.

Kiitos samoin
Ja toivon, että kykenen kasvattamaan lapsista sen verran fiksuja että eivät ainakaan tietoisesti teinivanhemmiksi rupea. Olisin pettynyt, jos tarkoituksella teinivanhemmiksi rupea.

 

[vieras]

Itse sain 17 vuotiaana lapsen. Tottakai pitää luopua kaikki rilluttelemiset jos sellasta on harrastanut, minä en. Hyvää siitä tulee. Itse aloitin opiskelun kun tyttöni oli n.2 v. On ammatti, oma asunto, töitä ja vielä toinen lapsi syntyi (ikäeroa tytöillä on 6v). Saman mehen kanssa olen edelleen että hyvin menee. Tsemppiä!!! Hyvää joulua!!
p.s tasan 10 vuotta sitten itse sain tietää odottavani vauvaa, muistan sen ikuisesti.

miksi pitää luopua rillutteluista, jos käy vaan harvoin?hmm....

 

[vieras]

Jos sun mielestä baarimikko on hyvä ammatti, niin salli mun nauraa. Ole tyytyväinen omaan elämääsi, ole vain. Yksinkertaisuus pelastaa...

Ja nyt en ihmettele yhtään sun hihhulimaisia mielipiteitäsi, joita täällä toisinaan levittelet liittyen mm. rokotuksiin ym asioihin.

Kyllä mun mielestä baarimikko on minulle hyvä ammatti tähän elämäntilanteeseen. Pystyn tuloillani rahoittaa perheen menot ja omat opiskelukustannukset (jos et sitä huomannut, niin opiskelen tällä hetkellä yliopistossa "oikeaa alaa" ). Ja lisäksi mulla on jo ne 2 lasta ja vauva-vuodet ja raskaudet takanapäin, ja itse olen vasta 25, ja tulevaisuudessa pelkkiä nousunäkymiä. Minulle sopi paremmin näinpäin kuin esim. vuosikausien opiskelu verorahoilla, 30-kymppisenä vakipaikka ja äitiysloma ja pahimpaan 30-kriisin aikaan perhe ja lapsi ja 40-senä sitten yhtäkkiä huomataan, että lapsenhoitoajan aikana pudottiinkin kelkasta eikä työelämässä enää pärjää samoilla tiedoilla kuin mitä ennen äitiyslomaa. Sitten 40-senä opiskelemaan uusiks ja elämään epävarmuudessa siitä, että saako tuonikäisenä enää töitäkään ja kun lapsetkin on vielä niin pieniä, että ei tiedä miten saisi ajan riittämään perheeseen ja töihin. Kyllä, nuorena jaksaa nuokin sovittelut paremmin, kun ei ole vielä niitä pinttyneitä tapoja, eikä ole niin vaikeeta joustaa ja terveyskin sallii yövalvomiset ja univelat.

miksei 40 vois opiskella uusiksi?

 

[hohhoijaa]

Jos sun mielestä baarimikko on hyvä ammatti, niin salli mun nauraa. Ole tyytyväinen omaan elämääsi, ole vain. Yksinkertaisuus pelastaa...

Ja nyt en ihmettele yhtään sun hihhulimaisia mielipiteitäsi, joita täällä toisinaan levittelet liittyen mm. rokotuksiin ym asioihin.

Kyllä mun mielestä baarimikko on minulle hyvä ammatti tähän elämäntilanteeseen. Pystyn tuloillani rahoittaa perheen menot ja omat opiskelukustannukset (jos et sitä huomannut, niin opiskelen tällä hetkellä yliopistossa "oikeaa alaa" ). Ja lisäksi mulla on jo ne 2 lasta ja vauva-vuodet ja raskaudet takanapäin, ja itse olen vasta 25, ja tulevaisuudessa pelkkiä nousunäkymiä. Minulle sopi paremmin näinpäin kuin esim. vuosikausien opiskelu verorahoilla, 30-kymppisenä vakipaikka ja äitiysloma ja pahimpaan 30-kriisin aikaan perhe ja lapsi ja 40-senä sitten yhtäkkiä huomataan, että lapsenhoitoajan aikana pudottiinkin kelkasta eikä työelämässä enää pärjää samoilla tiedoilla kuin mitä ennen äitiyslomaa. Sitten 40-senä opiskelemaan uusiks ja elämään epävarmuudessa siitä, että saako tuonikäisenä enää töitäkään ja kun lapsetkin on vielä niin pieniä, että ei tiedä miten saisi ajan riittämään perheeseen ja töihin. Kyllä, nuorena jaksaa nuokin sovittelut paremmin, kun ei ole vielä niitä pinttyneitä tapoja, eikä ole niin vaikeeta joustaa ja terveyskin sallii yövalvomiset ja univelat.

miksei 40 vois opiskella uusiksi?

No voi, mutta kuka haluaa 40-vuotiaan maisterin, kun on tarjolla nuorempiakin perheettömiä jopa, jotka ovat valmiita joustavampaan työskentelyyn. Mä olen törmmänyt myös tapauksiin, joissa 30-vuotiaskin (maisteri)on liian vanha esim. työskentelemään tutkimusryhmässä, ja siten liian vanha myös väikkärintekoon. Mutta näin ei ole aina, mutta mahdollista tällainenkin.

Ja kyllähän se nyt on kaikin puolin järkevämpää kouluttautua nuorena, sitä ei voi kukaan kieltää. Vanhanakin voi, mutta nuorena fiksumpaa ja mukavampaa. Nuorena kun opiskelee, valmistuu nuorena, on omanikäistä seuraa, helpompi käydä tapahtumissa tutustumassa ihmisiin ja sitä kautta verkostoitua, voi lähteä ilman ongelmia vaihtoon keräämään kokemusta jne.

Nuori valmistunut, joka on kerännyt kokemusta, verkostoitunut, ollut mukana yliopiston touhuissa ja käynyt vaikkapa vaihdossa, on haluttavampaa kamaa työmarkkinoilla kuin 40-vuotias kolmen lapsen äiti, joka ei ole ehtinyt/pystynyt tekemään mitään ekstraa opintojensa eteen. Näin se vain on.

Monet äidit, jotka ovat tulleet yliopistoon myöhemmällä iällä, menestyvät heikommin opinnoissaan. Huonoista keskinkertaisiin arvosanoihin, mutta ei enempää. Opiskelutekniikka on hakusessa ja kaikki tekeminen sidottu lapsen rytmiin. Ei vanhempi perheellinen vain pysty samaan, ei mitenkään.

 

[Scarlett O Harava]

No mikä vika siinä baarimikon työssä on? Mä ainakin tykkään siitä työstä.

 

[Lunatic]

Parempi kun teet abortin, helvetin kakara.
Provo kyllä olet, tiedän sen.

 

[tämä]

No mikä vika siinä baarimikon työssä on? Mä ainakin tykkään siitä työstä.

Ei varmaan mitään, mutta kun puhutaan siitä, että teiniäidit tuppaavat jättämään koulutuksen väliin, ja aika moni teiniäiti ja nuorena lapsen saanut on töissä juurikin tarjoilijana tai baarimikkona. Sitten vauhkoavat, että kuule onhan tässä kouluttauduttu, vaikka on lapsiakin ja hyvin onnistuu, mutta eipä tuollaista voi oikein "kunnon" koulutukseksi laskea.

Mä ainakin toivoisin omille lapsilleni, jos joskus on, että saisivat mahdollisuuden muuhunkin kuin tarjoilijan hommiin, mä olen itse opiskeluaikana ollut tarjoilijana ja baarimikkona ja ei se niin kivaa ole, että haluaisi tuhlata loppuelämänsä pienellä palkalla (kyllä, se palkka on pieni, vaikka olisi mitkä lisät) tiskin takana. Työajat perseestä, raskasta duunia pienellä liksalla. Usein juuri se vaihtoehto, mihin tukeudutaan, kun on pakko keksiä jotain, kun nuorena on tehty vain lapsia ja muuta ei enää pysty.

 

[tt]

Joo-o, kyllähän sitä aina pärjää, mutta entä jos tahtoo antaa lapselleen mahdollisimman hyvät lähtökohdat? Riittääkö pärjääminen? Ei minusta, vaan sen eteen pitää ponnistella hankkimalla mm. se lapsiystävällinen asunto, riittävästi rahaa ja tasapainoinen ja terve parisuhde.

Nämä ponnistelut vievät toisilta ihmisiltä sen verran aikaa, ettei kovin moni ole valmis 16 vuotiaana äidiksi, moni kun haluaa lapselleen elämän varalle muutakin kuin "pärjäämistä". En sano, että se väärin on, mutta toisilla ihmisilla on erilaiset tavoitteet elämässä kuin toisilla. Ehkä pientä itsekeskeisyyttä on minun mielestäni ap:n tekstissä...

 

[vieras]

Parempi kun teet abortin, helvetin kakara.
Provo kyllä olet, tiedän sen.

Äitis olis pitänyt tehdä abortti.

 

[TuKKa oNGeLMa]

Sattuu tietenkin (niinkuin niille 30vuotiaillekin...) mutta siihen on myös olemassa ratkaisu, mitä melko moni nuori käyttää. Ja edelleen se 16v voi olla sen verran kypsä ikäisekseen että tietää mihin on ryhtymässä. Se onkin se asia, mitä olen tässä halunnut toitottaa Enkä pidä ihmisistä jotka syrjivät ja säälivät jonkun äitiä vain, koska hän on nuori ja teilaavat hänet yksinhuoltajaksi ja yhteiskunnan elätiksi.

Ok, en ole itse kypsää 16-vuotiasta ikinä tavannut, en edes 20-vuotiasta. En sääli teiniäitejä, ajattelen vain mielessäni ettei ollut kauhean fiksu valinta.

Mä tunnen paljon fiksuja ja kypsiä 16- ja 20-vuotiaita. En silti pidä järkevänä, että lapsia hankitaan siinä iässä. Olen itse 20v enkä haluaisi lapsia vielä vuosiin.

Vuosiin??? Sähän oot nyt hedelmällisimmässä iässä