Kolmekymppisten pukeutusmistyyli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tutturu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tutturu

Vieras
Olen ihmetellyt aina suuresti niitä naisia, jotka miettivät että miten voivat "näin kolmekymppisenä" pukeutua ja määrittelevät kolmekymppisten pukeutumisen jotenkin erilaiseksi kuin vaikka kaksikymppisten.

Miksi ihmeessä? Ei parikymppisetkään mitään napapaitoja ja makkarankuoria käytä, vaan suurin osa pukeutuu hyvin. Muodikkaasti, persoonallisesti, ihan miten tykkää. Mutta mistä tulee tämä ajattelutapa, että sitten kolmekymppisenä ei voi enää pukeutua niin - vaan pitää alkaa pukeutumaan silleen kuin "kolmekymppiset pukeutuu"?

Olen itse 25-vuotias, ja 33-vuotias sisareni juuri kysyi minulta, että mitä voi laittaa baariin päälleensä kun ei ole pitkään aikaan käynyt. Kerroin mitä minulla oli viimeksi ja mitä yleensä baarissa käytän. Tähän siskoni tokaisi, että "no mutta hän on jo kolmekymppinen"... Ja minä en siis todellakaan pukeudu mihinkään pinkeisiin ylipaljastaviin trikoorätteihin tai ylipäänsä teinivaatteisiin! Tyylini on siisti, naisellinen ja vähän "boheemi". Käytän laadukkaita vaatteita, jotka on puhtaita, ehjiä ja siistejä.

Muutitteko te pukeutumistyyliänne koska teistä tuli "kolmekymppisiä"? Onko se joku kirjoittamaton sääntö, että kun nainen on 30 niin pukeutumisen täytyy vaihtua nuoren pukeutumisesta nuorekkaan pukeutumiseksi?
 
Joo muistakin itseasiassa tuon ketjun, mutta eikös sen idea ollut nimenomaan XL-pukeutuminen. Minua kiinnostaisi kuulla vaan se, että minkä takia 30+ naiset yleensä miettii, että pukeutumisen pitää muuttua radikaalisti kun kolmekymppiä tulee mittariin, koska nuoriahan silloinkin ollaan.
 
En mä ainakaan mieti. Mitään jakkupukulinjaa en tajua automaattisesti kolmekymppisillä, ellei duuni niin vaadi. Ainoastaan räikeitä pinkkejä tms tosi tyttömäistä en ehkä näin 32veenä päälleni laittaisi, mutta en tosin nuorepanakaan ollut sellaisten ystävä. Siisti ja tilanteeseen sopiva, mulla on samankaltaisia vaatteita kuin 15v tuttavanlikalla ja 62v äidilläni. Riippuu niin ihmisestä ja vaatteesta.
 
Itse ajattelen, että en äiti-ihmisenä voi pukeutua samoin kuin ennen. Ei niin että se olisi vuosista kiinni. Tai edes pahasti kropastakaan, normaalipainoinen olen.

Käytän vähän hillitympiä värejä nyt kolmekymppisenä kuin nuorempana. Samoin kuljen mieluusti koroissa. Hiuksetkin leikkasin lyhyiksi kun se vain tuntuu pukevan kasvoja paremmin kuin pitkä letti nyt kolmikymppisenä.

Enemmänkin vertaan itseäni kohta-teini-ikäiseen tyttäreen ja koitan olla se kypsempi pukeutuja . Esim musta-valkoraidalliset "rock"-paidat olen jättänyt tyttären pidettäviksi, samoin kaikenlainen tennarityyli. Kynähameisiin minua ei saa sopimaan, mutta kunhan en nyt ihan yläkoululaisen tapaan pukeudu niin siinä sopiva raja. Tämän rajan tarkistuksen tosiaan tein kun 30 iski mittariin. Ehkä purnaan ja siirryn takaisin entiseen kun seuraava ikäkriisi 40 koittaa :D
 
[QUOTE="a p";25460183]Joo muistakin itseasiassa tuon ketjun, mutta eikös sen idea ollut nimenomaan XL-pukeutuminen. Minua kiinnostaisi kuulla vaan se, että minkä takia 30+ naiset yleensä miettii, että pukeutumisen pitää muuttua radikaalisti kun kolmekymppiä tulee mittariin, koska nuoriahan silloinkin ollaan.[/QUOTE]
No ei kai sen radikaalisti tarvitse muuttuakkaan. Mulla on muuttunut mutta ei kai kaikilla. Itsellä vaan löytyi oma tyyli vasta 30v ja nautin jos ostaa vaatteita kun tiedän mikä on mun vaate. Mutta kyllä sitä joutunut miettiin mitä päällensä laittaa. Ettei yritä näyttää nuoremmalta tai sit ettei näytä niinkuin olis käynyt anopin vaatekaapilla.
 
Itse 34v ja käytän aika nuorekkaita vaatteita, mutta paljon laadukkaampia kuin H&M rätit. Eli siis maksavat enemmän laatutuotteina, ja näyttävät päällä paremmilta kuin nuorison sesonkivaatteet.
 
No mulla ei ole kyllä pukeutuminen muuttunut mitenkään, tai ehkä hieman kalliimpaa raskii ostaa nyt kuin parikymppisenä, mutta muuten samanlainen maku vaatteissa. tosin koskaan en ole mitään napapaitoja pitänyt, mutta omistan esim. camohousut ja bändit-paitoja, jotka päällä on kiva mennä :) Niin ja olen jo 34, HUI! :D
 
No ei kai sen radikaalisti tarvitse muuttuakkaan. Mulla on muuttunut mutta ei kai kaikilla. Itsellä vaan löytyi oma tyyli vasta 30v ja nautin jos ostaa vaatteita kun tiedän mikä on mun vaate. Mutta kyllä sitä joutunut miettiin mitä päällensä laittaa. Ettei yritä näyttää nuoremmalta tai sit ettei näytä niinkuin olis käynyt anopin vaatekaapilla.

No ihan tätäkään en tajua, miten teidän anopit sitten pukeutuu? Mun äiti ja anoppi pukeutuu ainakin "nuorekkaasti" mitä se nyt ikinä meinaakaan, enkä yhtään ajattele heillä mitään mummotyyliä olevan. Molemmat kuuskymppisiä.

Hyvin voin myös pitää rockpaitoja ja tennareita. Mä lienen ikuinen nuori sitten...
 
Kai se jotenkin sitä kautta muuttuu että katsomuskanta elämäänkin muuttu. Sitä kautta se pukeutumisenkin merkitys muuttuu toisenlaiseksi. Ainakin toisilla. Uskalletaan olla toisinaan sitä mitä ollaan, eli kulkea vaikka ilman "kuorta" joka peittää alleen sen aidon ihmisen. Nuoremmilla huomaa toisinaan että pukeutumisella pönkätään itsetuntoa joka on vielä kehitysvaiheessa. Ehkä halutaan enemmän sitä huomiotakin. Liekkö osa tekijänä ihan luontainen "pariutumisviettikin", koristaudutaan kosiomielessä. Kerätään huomiota.

Iän karttuessa ei sitten enää haluakaan näkyä "keskipisteenä" vaan miellytään hillitympään linjaan. Oma minä on jo kehittynyt pitemmälle (toki ei vielä 30 vuotiaanakaan nainen ole parhaimillaan mutta oikeaan suuntaan menossa). Se 20v minä on menneen talven lumia ja halutaan mukautua uuteen vaiheeseen elämässä. Hyväksytään että ikää tulee ja se tuo muutoksia, pukeudutaan sen mukaan.

Mikä tyyli kullekin on hyvä - sitä on vaikea sanoa.
 

Yhteistyössä