Kolmekymppiset tokakertalaiset huhtikuussa

Kuten täällä jotkut ovat jo toisesta ketjusta bonganneet, niin aurinko tosiaan on vihdoinkin paistanut risukasaan: meille syntyivät maailman ihanimmat tyttö ja poika reilu viikko sitten Naistenklinikalla suunnitellulla sektiolla. Etisen istukan alettua taas vähitellen vuotamaan lääkärit päättivät, että pienten on aika pullahtaa maailmaan. Strategisia mittoja en täällä palstalla kertoile, mutta todettakoon, että kauniisti olivat kasvaneet keskikäyrällä molemmat ja ovat "jättiläiskeskosia". Koska ovat vain lievästi ennen aikaisesti syntyneitä - rv 34+3 - niin mitään pysyviä pulmia ja seurauksia tästä ei jää. Vauvat eivät vielä päässeet kotiin, vaan ovat edelleen sairaalassa kasvamassa ja voimistumassa, sillä molemmilla on edelleen vaikeuksia mm. syömisen kanssa. Mutta mitä ilmeisimmin saadaan nyytit kuitenkin melko pian kotiin, koska kyse vain siitä, että saavat hieman avitusta elämän alkumetreille.

Olen niin onnellinen ja hämmentynyt. Tajusin tilanteen ja sen, miten ainutlaatuista olemme päässeet kokemaan oikeastaan vasta poistuessani Naikkarilta ja kun mentiin kotiin miehen kanssa. Ei enää ravaamista päivystyksessä, ei enää keskenmenon pelkoa tai huolta liian varhaisesta synnytyksestä, istukan irtoamisesta, lapsiveden menosta jne. Surun ja menetysten kyyneleet ovat vaihtuneet uskomattomaan helpotuksen tunteeseen ja ilosta itkemiseen. On silti vaikea uskoa, että ne suloisuudet on meidän ja että he vihdoin ovat täällä!.

ikionellinen Vadelmaunelma & Söpöliinit

 

:heart::heart:Voi onnea Vadelmaunelman perheelle, lapsosille ja vanhemmille!!! En löydä nyt muita sanoja. Ihania vauvantuoksuisia päiviä! Toivottavasti käyt meitä moikkailemassa. Sä kuulut porukkan - haluatko, että laitan teidät syntyneiden listalle?

 

Vadelmaunelma :heart::flower: SUURET onnittelut pienistä ihmisistä! Olen niin iloinen teidän puolesta, pitkä tie on nyt takana, mutta vielä pidempi ihana tie edessä! Sä olet nyt äiti.

 

Onnea Vadelmaunelma! :flower: Nauttikaa vauvoista, äitiydestä ja isyydestä; olette onnenne ansainneet! :heart: Toivottavasti saatte pienet pian kotiin!

 

Suuren suuret onnittelut Vadelmaunelmalle ja koko perheelle! Ihanaa että saitte kaikkien koettelemusten jälkeen syliin terveet vauvat. Tulehan taas kertomaan kuulumisia, kun ehdit. Vaikka touhua ja ihmettelemistä varmasti nyt alkuun riittää kaksosten kanssa.

Me oltiin neuvolassa jo tiistaina, vaikkei ihan kuukautta vielä ole ikää vauvalla. Mitat oli nyt 51 cm ja 4540 g. Hienosti on tyttö siis kasvanut 3 vk ja 2 päivää ikään mennessä. Ristiäsiä tässä nyt suunnitellaan. Ne taitaa mennä toukokuun lopulle, koska halutaan mieluiten tietty pappi kastamaan tyttö: sama joka on meidät vihkinyt ja kastanut Ekin, siunannut myös mun isän hautaan, joten ei kai tässä enää vaihdeta "perhepappia" toiseen. Tarkoitus on järjestää juhlat tuossa lähiravintolassa/juhlapaikassa, jossa ne oli viimeksikin. Se käy niin kätevästi, kun ei sitten ole itselle juuri mitään vaivaa.

Vauva on ollut edelleen mahavainen ja iltaitkuinen. Joskus huutaa illalla tuntikausia, eikä oikein mikään auta. En keksi, mikä ruoka sitä aiheuttaisi tai d-vitamiinitkaan. Kokeilen nyt uudelleen Cuplatonia vähän pidemmän aikaa. Viimeksi se jäi pariin päivään, mutta ei kuulemma tehoakaan ennen kuin muutaman päivän käytön jälkeen. Neuvolasta sanottiin, ettei sitä tarvitse ihan joka syötöllä antaa,esim. yöllä voi jättää antamatta, mutta muutaman kerran päivässä on annettava. Manduca on muuten hyvä apuväline itkuihin, mutta siinä tuntuu aika pian tulevan vauvalle ihan hiki, ja sitten tietysti alkaa taas itkeä. Nukahtaa kyllä helposti tuohon kantoreppuun. Huh, viime yönäkin olia kitinää puolentoista-kahden tunnin välein, joten aika katkonaiseksi ne yöt nyt menee. Syömiseen riittää kaksi syöttökertaa, joten siltä osin ihan lupaava tahti, kunhan saisi tuon masun paremmaksi. Aikahan siihen viimestään auttaa.

 

Heippa kaikille!
Olenpa ollut tältä palstalta poissa ihan hirveän kauan, en edes muista milloin kävin viimeksi. Ehkä teistä silti jotkut vielä muistaa.

Ensinnäkin, onnittelut Vadelmaunelmalle! Olen aina joskus miettinyt, mitä teille kuuluu. Nyt teillä on kaksi pientä - ihmeellistä ja mahtavaa!:heart::heart:

Onnea myös muille pienen jo saaneille!:flower:

Mulla on myös tässä sylissäni yksi ihan pieni.:heart: Meidän Ykkönen sai viikko sitten pienen pienen pikkuveljen. Kaikki menee ihan hyvin, vaikka onhan tämä arki tosi paljon rankempaa kuin yhden kanssa. Onneksi oli ihmeellisen helppo synnytys ekaan verrattuna.

Kaikkea hyvää pikkuisten, sisarusten javielä mahassa loikoilevien kanssa!
Terv. Lilla My

 

Onnea Vadelmaunelmalle ja Lilla Mylle :heart:!

Nyt seuraa sitten tovi valitusta tai itsesäälin tyyppistä tai jotain sieltä väliltä.... Olen vietäny jonku aikaa hiljaiseloa kun ei vain ole saanut aikaseksi kirjoitella. Viime viikolla kävin synnärillä makaamassa yhden yön säännöllisten supistusten takia. Lääkkeillä tilanne onneksi rauhoittui ja kohdun suun tilanne vaikutti vielä normaalilta. Olin loppu viikon saikulla ja palasin täksi viikoksi töihin. Kaikki on mennyt suh hyvin, ei säännöllisiä supistuksia, muutamia kivuliaampia tosin on tullut. Eilen äitipolin kontrollissa kuitenki huomattiin, että kohdunsuu on alkanut sisältä päin aueta. Ilm. minulla on sitä kaulaa yleensä ultralla mitatessa melkein 6cm ja nyt siis oli puolella kutistunut. Ronkkimalla taas tilanne vaikuttaa aivan normaalilta. Eli nyt siis taas sairaslomalla, makuu suosituksella. Helppohan tässä maata on kun mies vielä oman toimenpiteen takia sairaalassa ja toipuminen on useamman viikon sitten kotonakin. Ensi viikon ollaan saatu onneksi järjestettyä sukulaisten avulla, mutta sitten tässä taas saakin miettiä että mitäs sitte... Olishan se tetty pitäny tietää että jos on ollut tämmöstä molemmilla kerroilla niin ei se kolmas muuta asiaa mihkään...

Mutta nyt taas pitää tuonne sohvalle könytä. Yritän käydä useammin taas lukemassa ja kommentoimassa kunhan tästä vähän toivun . Kyllä sitä varmasti mieli taas piristymään päin on kun ikkunasta ulos katsellessa näkee selvät kevään merkit ja jo melkein sulan pihamaan .

Nanna 27+6

 

Lilla My, ihania kuulumisia! :heart:

Nyt taas kiljutaan, vaikka Nannalle piti kirjoitella. Jaksamista, palailen myöhemmin!

 

Novelle ja Kvartti, meillähän tuo tyty oli vauvana ihan et ei sietänyt yhtään märkää vaippaa vaan heti valitti. Nykyään ei tahtia enää haittaa huoh nyt kun se sais haitata

Pössi, kiva että ainakin ajoittain jo synkkaa lapsilla yhteen.

Vadelmaunelma hieno homma ja paljon onnea! Jaksamista vaaveille! Kiva kuulla kuulumisia!

Piki, jaksamisia nostelun välttelyissä ja uuden tilanteen haltuun ottamisen kanssa


Lilla My Onnea!

Tosta et onko kaikki hyvin, tässä suhteessa mä olen vainoharhainen. Tytystä koko raskauden ajan vaikka tunsin liikkeet niin voiko silläolla kaikki hyvin ja ennen kun tuntsin olin joka kerta varma et ei neää kuulu sydänäänet ja siellä on joku hätä. Kait se on jonkin laista menettämisen pelkoa. Joka kumpuaa ainakin tytyn kohalla siitä, kun häntä sai odottaa kauan ja toisen kohalla et voiko olla näin hyvä onni.

Nanna, jaksamista hankalaan tilanteeseen! onneksi saatte apua. Ei kaupungilta oo mitään luvattu?

 

zombi kuittaa ja nostaa

täällä siis ihan umpi väsy puhki rikki. juu ja syy taitaa olla ensisijaisestio jotain muuta kun raskaudesta liittyvää mutta kuitenkin sen vaikutuksia.

harmittaa tää zombeilu kun ei jaksa olla johdonmukainen tytyn kanssa. ihan sama jos tulee päikkäreille tissi suussa mitä meillä ei oo tehty enää toviin kun mä en pysy hereillä et pitää saada nukkua. no sit on illat hankalia kun ei saa nukkua tissi suussa. meen kaksi yötä ilman syöttöjä on mennyt yllättävän hyvin. Ei oo ollu tuntien mitasia huutoja. parikertaa herännyt ja sit rauhoittunut isänsä kanssa. no ens yöksi meen nukkuun niitten kanssa et iskä hoitaa heräilyt, mut oon samassa huoneessa joten antaas kattoa. Täytyy vaan odottaa et tyty nukahtaa ja saa syötyä ite.
mulla menee koko päivä harakoille jos syömiset menee sekaisin huoh. sit on entistä enemmän veto pois eikä auta mikään ei edes se syöminen vaan huomista odotellessa. ja ens yön unta. Toivottavasti saa nukkua. kummasti viimeyöpiristi kun havahduin vaan sen kaksi kertaa ja muuten sai nukuttua no jakso sitä ainain 11 kun heräs seiskalta

Unico ja Mötky 10+3

 

Vadelmaunelmalle valtavasti onnea! Ja jaksamista kaksosarkeen. Se ei taatusti ole aina helppoa ja ihanaa, vaikka onkin pitkän unelman täyttymys.

Lilla My, kiva kuulla että teillä on kaikki hyvin ja toinen nyytti kainalossa. Onnea!

Nanna onneksi olet jo noinkin pitkällä, vaikka eihän se vauva vielä saisi syntyä. Ja onneksi tuo kaula on ollut pitkä, minusta minulla oli sen 3 cm koko ajan. Jaksamista sinne. Tosi kiva että saitte apua sukulaisilta.

Sain vihdoin molemmat unille ja torkuin itsekin hieman. Vaihteeksi molemmilla päiväunikiukkua. Olen nukuttanut pienempää toisille unille rinnan avulla viereen, mutta nyt ei enää tunnu nukahtavan siihen. Taisteltiin sitten ensin pienen kanssa hetki ennen kuin simahti sänkyynsä. Ja isompi "helpotti" toimenpidettä paukuttelemalla ovia ja karjumalla sängyn vieressä "räkää tulee!" Juu, eihän se ole kiva että nenä valuu jne, mutta muulloin sen voi sujuvasti pyyhkiä hihaan paitsi silloin kun pitäis maata omassa sängyssä rauhoittumassa päivätorkuille... Onneksi nukahti sitten noin viidessä minuutissa kun vihdoin pääsin valvomaan että pysyy sängyssään. Molemmat ovat olleet taas nuhaisia ja pienellä oli kolme päivää kova kuumekin. Taisi kuitenkin olla vauvarokkoa, koska sen jälkeen tuli iho otsasta, niskasta ja masusta ihan näppyläiseksi ja nyt sen on sellainen villin punakirjava koko pikkumies.

Novelle, ootko kokeillut hieroa vatsaa? Meillä auttoi mun mielestä se kun hieroin tosi usein vatsan päältä ympyrää myötäpäivään. Ja disflatylit oli kanssa hetken käytössä.

Unicolle energiaa alun zombioloon. Toivottavasti kohta helpottaa.

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

 

Nanna, tulipa teille hankala tilanne. Apuahan tuossa tarvitaan ilman muuta. Toivottavasti se jotenkin järjestyy.

Lilla my:lle terveiset! Kiva kun kävit ilmottautumassa =)

Unicolle pirteämpiä päiviä toivottelen! Vamaan meitä kaikkia ajoittain harmittaa lipsuminen omista säännöistä. Ei vaan aina jaksa ja riitä joka paikkaan.

Vetku, sompailu päiväunijärjestelyjen kanssa on täälläkin jo tuttua. Aina on jotenkin selvitty!

Vauva on alkanut olla hereillä yhä enemmän, tietenkin - sehän kuuluu asiaan. Se vaan hankaloittaa tätä päivän kulkua kummasti Ei meinaa tänne koneelle ehtiä entiseen malliin ainakaan. Nyt sain molemmat taas yhtä aikaa päiväunille, mutta itselle ei tällä kertaa uni tullut. Melkein joka päivä olen kyllä ainakin pienet tirsat ottanut, jos vaan suinkin nuo lapsukaiset nukkuvat yhtä aikaa.

Ei se cuplaton oikein auttanut mahavaivoihin. Niistä saattoi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, tiedä häntä. Olen yrittänyt sitten esim. jumpata vauvan jalkoja ja vähän hieroa masua välillä. Ja yritän pitää välillä mahallaan jonkin aikaa, jos asennon vaihtaminen auttaisi. Luulen, että ongelmana on hotkiminen. Tyttö vetelee maidot mahaan hirveällä vauhdilla. Komeat röyhtäsytkin tulee usein, muttei aina. Osasyynä varmaan on mun suihkutissit, osittain kai se, ettei vauvalla ole homma vielä kovin hyvin hanskassa. Toivon ainakin, että ajan kanssa se hotkiminen vähenee ja tyttö alkaa hallita hillitymmän syömistyylin. Mahahierontaa voisi tosiaan kokeilla säännöllisemminkin pitkin päivää. Toisaalta en tiedä oikein, missä välissä. Kun aina hereillä ollessa syödään vähän väliä! Ei kai sitä täyttä vatsaa kovin uskalla hieroakaan. Oltiin me Ekin kanssa oikein vauvahierontakurssilla, kun poika oli jotain 3-4 kk vanha. Pitäis katsoakin ne kurssimateriaalit läpi ja muistella hierontaotteita. Tuo myötäpäivään ympyrän hierominen oli tosiaan yksi osa masuhierontaa. Eilen tuli komeat rupsut kun ihan vaan painelin vähän alavatsaa vaippaa vaihtaessa.

Melko riittämättömäksi tässä tuntee itsensä lähes päivittäin. Sille ei kai voi oikein mitään, vaan kuuluu vanhemmuuteen varsinkin useamman lapsen kanssa. Harmittaa usein, kun ei ehdi Ekin leikkeihin keskittyä juuri ollenkaan. Vauva vaatii niin paljon sylissä pitämistä, ja kun tyttö nukkuu, tulee aina mieleen jotain omia puuhia tehtäväksi. Toinen mikä hamittaa, on se, että mielestäni joudun komentamaan/komentelen Ekiä entistä enemmän nyt kun vauva on talossa. Se ei varmasti yhtään auta mustasukkaisuuteen. Pitäisi hillitä itsensä paremmin, mutta ei oikein tahdo kyetä. Tänäänkin olen varmasti paljon enemmän kieltänyt tekemästä millon mitäkin kuin muistanut kannustaa ja kehua hyvistä tavoista. Pitää yrittää enemmän : / Tällasia tunnelmia täältä tällä kertaa. Ihan kivasti me on kuitenkin pärjätty täällä kolmestaan mun ennakko-odotuksiin verrattuna.

t.Novelle, Eki (eilen 2,5 v) ja tyttö (tänään jo 1kk!)

 

Vetku, jaksamisia uni rumbaan!

Eiköhän mun zombit helpota, kun alkaa napit vaikuttaan ja jos ei vaikuta niin lisätään

Novelle, meillä oli cuplatonista selkeä haitta, lopetin sen mut sit olikin oma souvinsa et helpotti. Miten useinteillä muuten kakataan? eihän se mahavaiva liity siihen? tytyllä huomas selkeästi että jos ei jokapäivä kakannut niin kitisi sitä. Vaikka kuinka sanotaan että imetetty voi kakata harvoinkin, niin ei meillä kun se haittas toista. Jaksamista sinne!

Meillä pitäs siivota ja puunata ja laittaa kaikkea ja tyty riepottaa tavaroita pois sitä mukaan kun saa paikalleen huoh. No jos la sitten loppu paniikissa puunasi ja leipois meillä siis viikonlopuna 1vee kekkerit sukulaisille. Mä oon ihan hukassa kun joku kysyy mitä synttärilahjaksi. Yritä siinä nyt sit jotain keksiä. Ja myös se et pitäs ite keksiä 1vee lahjoja. Oon miettinyt kun uimareita kenen synttäreille mennään niin olisko uimarengas huono idea? Tyty kun näki hallissa sellasen niin kovasti kiinnosti ja meinas et hän leikkii sillä, en sit kovin antanut kun en tiennyt kenen se on. No sellasen saa oma ainakin, mut voiko sen viedä myös vieraille?

Unico, Tyty ja mötky 10+5

 

Paljon onnea Vadelmaunelmalle!!! :heart: Ihanaa, että kaikki meni niinkuin pitikin!

Onnea myös Lilla Mylle!

Toivottavasti Novellen pikkuisen mahavaivat helpottuu. Elmolle tuli luultavasti d-tipoista mahavaivoja, vaikka olikin Jekovitteja. Ja toisaalta mahavaivoja tuli suihkutisseistä. Nyt on jo helpompi tilanne. Tuo Vetkun ehdottama hieronta on tosiaan hyvä. Esikoisesta helpotti mahavaivat vyöhyketerapialla. Kolme kertaa piti käydä, että vaivat melkein loppuivat kokonaan. Oli vaivan väärti.

Unico, onhan uimajuttuja monenlaisia. Elmo sai kastelahjaksi ammelelun: muumipappa ja vene. Niksu on sillä leikkinyt hirmuisesti saunassa ja suihkussa. Voin suositella Ja hyviä juhlia teille!

Tsemppiä Nannalle vuodelepoon. Onneksi tosiaan kevät alkaa, että ei niin pistä mieltä matalaksi. Onko lapset hoidossa jossain, että saat levätä?

Mies on koko pääsiäisen töissä. Ollaan jo kovasti Niksun kanssa askarreltu pääsiäistä, mutta vielä jatketaan. Ja muniakin maalataan. Pienistä asioista iso ilo

Sasha, Niksu 2 v 3 kk ja Elmo 2kk (pikkusen aika menee nopeasti!)

 

Novelle jostain luin että masun pitää saada levätä välillä, joten yritin aika varhaisesta asti pitää taukoja imetyksen välillä. Aika nopsaan rytmiksi vakiintui se, että poika söi heräämisen jälkeen, sitten köllötteli sitterissä tai lattialla ilman vaippaa (jolloin siis yleensä hieroin masua), ja sitten ennen nukkumista taas syötiin. Hereillä jaksoi olla n. puolitoista tuntia ja nukkui 2-3h kerrallaan. Ja jos meinasi itkeskellä siinä välissä, niin sitten kantelin ja heijailin, mutta en yleensä syöttänyt. Mulla kanssa suihkusi maitoa, ja syötin välillä kolmekin kertaa peräkkäin samasta rinnasta. Aika varmaan auttoi kanssa, ja se että että oppi röyhtäisemään aina syömisen jälkeen. Mutta tsemppiä masuvaivojen kanssa painimiseen!

Huh, illalla kotiuduttiin mun vanhempien luota. Saa nähdä millaista taistelua huominen on, kun neiti oli taas huomion keskipisteenä pari päivää ja palvelun taso oli pikkaisen eri kuin kotona...

Vee (ööh, pikkaisen yli 17v...), tyttö (2v 2kk) ja poika (7 kk)

 

Onnea Lilla Mylle pienestä pojasta :heart:! Kaikkea hyvää jatkossakin.

Kurja tilanne Nannalla, voimia :hug:. Toivottavasti miehesi kuntoutuu leikkauksesta hyvin ja pääsette jotenkin normaalihkoon elämänrytmiin kiinni.

Mitähän kaikkea muuta mun piti muistaa kommentoida... anteeksi :ashamed:, en tajua, miten tän palstan seuraaminen on nyt niin hankalaa. Aurinkoisia terveisiä kaikille ja yritetään nauttia keväästä. Kohtahan sitä räntää ilmeisesti taas tulee :stick:.

Raskaus etenee hyvin, vauva on vilkas ja jotenkin ihanan oloinen. Mä meitin koko ajan mitä seuraavaksi söisin... jopa syödessä. Tai sitten mietin, miten hillitsisin loputtoman ruokahaluni ja voisin olla vähän paremmin sinut itseni kanssa. Kesä on tulossa ja varmaan turvotus sen myötä. On kurjaa, jos en saa nuppia kasaan siihen mennessä ja joudun kulkemaan jossain kokovartalosäkissä helteillä jonkun tyhmän kompleksin takia! Miten mä voin olla näin pinnallinen, kun muuten, kuin raskaana ollessa, mulla ei ole mitään ulkonäköön liittyviä pakkomielteitä?! Olisi niin ihanaa vaan nauttia pyöreydestä, joka kuitenkin on väliaikaista, ja pukee ihanasti kaikkia muita odottajia, paitsi mua itseäni. Oooh, jotenkin täytyy työstää tämä hölmöily pois mielestä.

Ada ja poika 1v.4kk. ja Vauvanen 24+5

 

Ada, mä en koskaan oikein osannut nauttia vauvamahasta ja raskaana olemisesta siinä mielessä. Toiset kun alkaa heti mahan pyöristyessä "esitellä" sitä ylpeänä ja onnellisena, mä varsinkin eka kerralla pyrin piilottelemaan raskauden mahdollisimman pitkään. Nyt toisella kerralla en ihan niin pahasti, mutta kuitenkin oli taas jotenkin vaikea pukeutua omaa silmää miellyttävästi sen mahan ja muutenkin muuttuvien muotojen kanssa. Nyt mua häritisee tämä lörppämaha, joka on tietenkin vielä tässä vaiheessa olemassa. Tiedän että se siitä ajan kanssa ainakin suureksi osaksi lähtee pois, mutta häiritsee se nyt, kun kesä on tulossa, ja pitäis paljastavamiin vaatteisiin pukeutua. Ekin syntymän jälkeen ei ollu niin kiire tuon asian kanssa, kun sai koko talven sulloutua isoihin villapaitoihin ym. Nyt en meinaa löytää järkeviä housuja jotenkin ollenkaan. Ääh. Kai sitä vähän pinnallinen saa olla...Eikös ole hyvä, ettei ihan kokonaan heittäydy äitiyden maailmaan ja unohda itseään kokonaan?

 

Novelle, ei oo mullakaan vielä jenkkakahvat kadonneet. Vanhat farkut mahtuu jalkaan, mutta ei ne oikein hyvän näköiset ole kun maha roikkuu siinä päällä rumasti. Ja paino siis on jo samassa mistä lähdin, tää vartalo vaan on kyllä tosi eri muotoinen nyt..
Ada, ehkä sulla on niin että kun oot normaalisti sellainen hoikkeli niin sitten kun raskauksien aikana kuitenkin massaa tulee muuallekin kun mahaan (siis oletan näin sun kirjoitusten perusteella?) niin sä et vaan tunne itseäsi sellaisena. Hyvinhän sulla oli kuitenkin tässä välissä paino tippunut samaan mistä lähdit, eli eiköhän se toisellakin kerralla suunnilleen samalla tavalla mene?
Mä oon kummassakin raskaudessa kyllä tykännyt mahasta, mutta muusta lihasta mikä sen ohella on tullut en niinkään... Mutta se on ollut hassua, että oon paljon mieluummin käyttänyt kireitä vaatteita raskaana ollessa kun muulloin, vaikka ihan normaalipainoinen oon ollut aina. Ja kummassakin raskaudessa on tullut lähes 20 kiloa lisää, eli on kyllä tullut läskiä ja turvotustakin sen mahan lisäksi. Ja silti en oo näyttänyt musta silloin rumalta, kuvia myöhemmin katsoessa kyllä. Jossain ihme huuruissa varmaan oon liikkunut, huh, kiva näky oon ollut, onneksi ei oo tarviinut itse katsella eikä mieskään ole sen vuoksi lähtenyt vielä kävelemään

Meillä on eka unikouluyö nyt käynnissä, E nukahti ihan kivasti omaan sänkyyn yhdeksän jälkeen. Pari huudahdusta on jo kuulunut, mutta ei sellaista vielä mihin olisi pitänyt reagoida. Ajateltiin, että mä menen työhuoneeseen nukkumaan, mies lupasi hoitaa yön. Neljän jälkeen sitten kun herää niin silloin syötän. Mies otti jo iltapäivällä päiväunet että jaksaa, uskoisin että aikamoista vastarintaa on luvassa.

Mitäs Nannalle kuuluu? Ihan kamala tilanne kyllä teillä!

 

Mäkin kyllä rakastan pallomahaa! Ehkä mulle jäi edellisestä raskaudesta joku pikku harmitus, koska nautin pyöristyvästä kehosta täysillä ja sokeasti, kunnes todella myöhäisillä viikoilla terkkari alkoi äkkiä puhua painonhallista huolestuneeseen sävyyn. Silloin päätin, että jos vielä saan olla raskaana, yritän vaikuttaa pienemmillä viikoilla painoon, jotten joudu enää samaan tilanteeseen. Nyt kun olen yrittänyt, niin painoa vaan tulee. Jenkkakahvat ilmestyi jo silloin, kun alkuraskauden pahoinvoinnin takia imeskelin ruuaksi ainoastaan pakasteherneitä. Varmaan se on kehon viisautta imetykseen valmistautumisessa. Tuntuu oikeastaan ihan typerältä valittaa tällaista, koska ihanan oikeatkin ja terveydelle haitalliset paino-ongelmat ovat niin yleisiä. Tsorkke!

Raskauden jälkeisessä lerppamahavaiheessa mä hankin tukiliivin vatsa-alueelle, joka tasoittaa muhkuroita ja pitää jotenkin ryhdikkäämpänä. Se oli musta tosi hyvä ja oli kiva pukea mm. juhlavampiin tilanteisiin.

Kiitos muuten Kvartti taannoisista tukisukkaneuvoista!!! Toimin ohjeiden mukaan ja ei ole enää jalkoja särkenyt

 

Hyvä Ada, että jalkasärkyihin löytyi apu =) Musta ne sais kyllä neuvolassa olla tosi varovaisia puheissaan, mitä painon kertymiseen tulee. Sitä on raskaana ollessa niin herkkä ottamaan kaikki vähäisetkin vihjailut liiasta painosta turhan vakavasti. Tokihan omilla ruokailutottumuksilla jotain merkitystä on, mutta kyllä sitä painoa silti vaan tulee jokaiselle sen verran kun on tullakseen. Mua välillä laitto ärsyttämään loppuraskaudessa ihan vaan se, että puntarille piti ylipäänsä nousta joka kerta ja aina siinä sai jonkun "tuomion", vaikka sitten hiljaisuuden. Kai kun itsekin tiesin, että nousua tuli loppuajasta 700g/viikko monta viikkoa putkeen. Mutta ärsytti silti, jos se th vaikka vain kysyi toistuvasti neuvolakäynneillä, että mites paljon sulla viime raskaudessa tulikaan sitä painoa. Niin, no tais tulla nyt jotain 14 kg yhteensä kun viimeksi tuli vaan 13 kg. Eli aikalailla samanlailla se lopulta meni, vaikka eri aikaan raskaudesta paino kehittyi erilailla.

Pitäiskin hommata tuollanen joku tukivaate mahalle!

 

Tervehdys pinoon! Jokohan minä uskaltaisin tänne ilmoittautua... Toivoen, että saisin viipyä viime visiittiä huomattavasti pitempään!

Ensi töiksi hurjasti onnea Vadelmaunelmalle ja perheelle! Olet ollut mielessäni ja ihana nyt kuulla hienoja uutisia! Kerrothan jatkossakin kuulumisianne?

Oikein paljon onnea myös Lilla Mylle ja perheelle! Voimia kahden lapsen kanssa! Mahtaisiko sinulla olla aikaa enemmänkin kirjoitella täällä?

Nanna, mikä siellä on nyt tilanne? Harmillista supistelut ym. Toivottavasti vauva vielä viihtyy mahassa hyvän tovin!

Täällä tilanne on sellainen, että viikkoja on nyt kasassa 9+0. Väsyttää, väsyttää, ällöttää, ällöttää ja väsyttää. Näistä oireista pitäisi toki olla superonnellinen, sillä on tässä ehditty jo säikähtääkin pahan päiväisesti. Aloin vuotaa kolme viikkoa sitten. Alkuun menin siitä ihan tolaltani, kun on taustalla kurja keskenmeno syksyllä. Onneksi vuoto on kuitenkin ollut rauhallista ja juuri nyt olematonta ja varhaisultrassa kaikki oli hyvin. Nyt on toiveikas olo tämän raskauden suhteen. Jospa tämä saisi jatkua joulukuulle saakka!

t. Citrus, tyttö (syyskuu 2009) ja papunen 9+0 (LA 4.12).

 

Uusi pino
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/1963326-kolmekymppiset-tokakertalaiset-toukokuussa/#post23689651