Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Stella08, post: 11356238, member: 28297"]</p><p>Huomenta. </p><p></p><p>Halusin vain kertoa, että luin eilen tämän koko pinon kertarysäyksellä. Ja sitten tajusin jotakin. Kaikki ajallaan. Ehkä tämä minun taipaleeni nyt sitten kestää vielä. </p><p></p><p>Ja vaikka toivonkin niin kovin kovin kovin paljon, etten enää ensi kesänä itkisi tätä samaa itkua kuin tänä ja viime ja sitä edellisenä kesänä, niin samaan aikaan tajuan, että vaikka <strong>Ade</strong> tai <strong>Miru</strong> kuinka vihjailisitte haikaralleni suunnistusohjeita, niin ei se ehkä vielä ole tulossa lentämään matalalentoa meidän kattomme ylle, viivyttelemään siinä hetken ja pudottamaan tuomisensa sydämeni alle kasvamaan. Mutta jollekin se tulee käymään. Lohdullisesti "seuraavaksi". </p><p></p><p>Vähän niinkuin siinä Reko Lundanin näytelmässä "Aina joku eksyy" niin tässä maailmassa se olisi "Aina joku plussaa". Jos tästä ajasta joskus jotain kirjoittaisin pöytälaatikkoon, niin ehkä se voisi olla sen tekstin nimi. </p><p></p><p>Samaan aikaan kun se repii sisuskaluja ilkeästi kun oma haikara eksyy ja joku muu plussaa, niin sittenkin se kirkastaa tätä taivalta. Niin kauan kuin munasoluja tulee ja siittiöitä löytyy, eikä mikään näytä olevan täysin dramaattisesti pielessä, voidaan vielä jatkaa toivomista. Asiat voisivat olla huonomminkin. </p><p></p><p>Vielä yksi asia. Mä en jotenkin ole aiemmin kehdannut kirjoittaa tänne. En vaan tohtinut, pitänyt sitä jotenkin oikeana. Täällä oli silloin aivan ainutlaatuinen, jollakin tasolla yksityinen kirjeiden ja ajatusten vaihto käynnissä, kun aloitin taustailun. Tämä keskustelu lohdutti ja kiinnosti päivittäin (tai aina silloin kun joku teistä jotakin kirjoitti ) , mutta jotenkin en osannut tulla mukaan. Ei siksi, ettenkö olisi uskonut, ettettekö olisi toivottaneet lämpimästi tervetulleeksi. Olin vasta aloittanut palstailun, ylipäätään. Mutta suurin henkinen este oli siinä, että oma talvinen keskenmeno ensimmäisestä virallisesta hedelmöityshoitotoimenpiteestä raskausviikolla 5+1 ei tuntunut saman arvoiselta tuskalta kuin se, että se olisi tapahtunut joskus myöhemmin. Tai että se olisi tapahtunut jo useamman hoidon jälkeen. Vaikka itkinkin ja surinkin, niin jotenkin häpesin sitä itkuani silloin. "Mitä minä oikein itken, ensiyritystä, muutaman millin solurykelmää", mietin. Ja kun lääkärikin, tottakai, piti sitä suorastaan hyvänä merkkinä (tästähän teillä on kaikilla kokemusta... ) , niin jotenkin onnistuin sulkemaan kyynelkanavat silloin ja psyykkaamaan itseni muutamassa viikossa siten, että syöksyin saman tien PAS:iin (siis heti km:n jälkeiseen kiertoon), jossa siirrettiin taas kaksi lähes top-alkiota, jotka eivät olleet kärsineet pakkasesta yhtään, lähtivät jakaantumaankin heti eteenpäin. Hassua, tuntuu kuin siitä olisi tosi kauan. Vaikka muistan ihan tarkkaan, kuinka lähdin suorastaan onnellisena klinikalle siirtoon jännitettyäni koko aamun, että tulisiko sieltä soitto, että kummatkin ovat kuolleet...Mukana kassin pohjalla oli mummon kutomat ihanat ja turvalliset villasukat operaatioon. Olin vähän etuajassa ja kävin ostamassa siinä aikaa tappaessani vaaleanpunaisen cashmir-neuleen sieltä Korkeavuorenkadun Lillystä (törkeän kalliin mutta se ei ollut sillä hetkellä olennaista) ja kun kävelin sieltä takaisin, silmiin oikein sattui kun aurinko paistoi. Pysähdyin siihen pieneen puistoon ja kävin sen "Topelius ja lapset" -patsaan kanssa jonkinlaisen keskustelun. Ja seuraavat kaksi viikkoa olin aivan varma, että Topelius piti lupauksensa. Kaikki kuuluisat oireetkin löytyivät. Mutta Topelius oli satusetä. Negahan siitä tuli. Mutta sekään ei saanut pysähtymään, vaan aloitin saman tien pistelyt 2.IVF:ään. Muistan kyllä, kuin klinikan Laura kysyi puhelimessa multa, että oletko nyt aivan varma, että jaksat. Jaksan, tottakai, minä siihen. Mutta en jaksanutkaan, vaikken sitä silloin tiennytkään. Ensimmäisen kerran henkinen kantti punnittiin punktiossa (ja kantin kestävyys osoittautui varsin heikoksi) ja lopullisesti kantti katosi sinä huhtikuisena iltapäivänä kun sain soiton klinikalta ja kävi selväksi, että kaksi kaikin puolin täydellisesti jakautunutta blastokysta-alkiota eivät olleet tehneet elettäkään kiinnittyäkseen. Otin sen aika raskaasti. Sana "aika" lähinnä vitsinomainen. </p><p></p><p>Nyt keskikesän juhlan kynnyksellä en enää niinkään mieti tuota 2.IVF:ää tai PAS:ia, enkä niiden pieniä lähes täydellisiä alkioita, mutta se helmikuun varhainen keskenmeno on alkanut tuntua koko ajan isommalta menetykseltä. Ja siihen lyhyeen kokemukseen olen jotenkin pikkuhiljaa ripustautunut koko ajan enemmän, hyvässä ja pahassa. Hyvässä siinä mielessä, että kyllä se jollakin epätoivoisella tavalla luo toivoa. Että se on mahdollista! Että niin viallisia ei olla, ettäkö se olisi täysin mahdotonta, että raskaus alkaa. Mutta silti välillä usko, toivo ja rakkaus tuntuvat raa'alta pilalta, eivätkä kannattele yhtään. Tietäisittepä miten monta kertaa olen tarkistanut kännykkäni muistista yhtä pientä kännykkäkameralla otettua kuvaa plus-testistä. Ja on se kuva vielä tallella. Ja digi-plussa on pullea ja selkeä. Ja ne viivat siellä testitikun sisässä, ne olivat kirkkaat ja paksut. Muistan kuinka katselin niitä lomareissulla kahvilan vessassa ja olisin voinut sen jälkeen tanssia läpi ravintolan. Ja vaikka se onkin jollakin tavalla naurettavaa - eihän se ole ultrakuva edes - niin se pieni kännykkäkameran kuva on ainut todistusaineisto, mitä minulla on. Oman muistikuvan lisäksi.</p><p></p><p>Sade kastelee kaiken ikkunan takana, uusi kasvaa ja kukoistaa - muutamat pontevat kaksosetkin, tästä pinosta! Ja ajatus siitä saa minut värähtämään onnesta - se kulkee jossain tuossa nivusesta reittä pitkin alas ja selkäpiitä pitkin ylös. Sillä väreellä jaksan tämän päivän ja perhepiirissä lasten ja raskaana olevien ympäröimänä vietetyn juhannuksen ja tämän kesän. Jonain päivänä minäkin. Ja niin te muutkin. </p><p></p><p>Pömppis-Stella</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Stella08, post: 11356238, member: 28297"] Huomenta. Halusin vain kertoa, että luin eilen tämän koko pinon kertarysäyksellä. Ja sitten tajusin jotakin. Kaikki ajallaan. Ehkä tämä minun taipaleeni nyt sitten kestää vielä. Ja vaikka toivonkin niin kovin kovin kovin paljon, etten enää ensi kesänä itkisi tätä samaa itkua kuin tänä ja viime ja sitä edellisenä kesänä, niin samaan aikaan tajuan, että vaikka [b]Ade[/b] tai [b]Miru[/b] kuinka vihjailisitte haikaralleni suunnistusohjeita, niin ei se ehkä vielä ole tulossa lentämään matalalentoa meidän kattomme ylle, viivyttelemään siinä hetken ja pudottamaan tuomisensa sydämeni alle kasvamaan. Mutta jollekin se tulee käymään. Lohdullisesti "seuraavaksi". Vähän niinkuin siinä Reko Lundanin näytelmässä "Aina joku eksyy" niin tässä maailmassa se olisi "Aina joku plussaa". Jos tästä ajasta joskus jotain kirjoittaisin pöytälaatikkoon, niin ehkä se voisi olla sen tekstin nimi. Samaan aikaan kun se repii sisuskaluja ilkeästi kun oma haikara eksyy ja joku muu plussaa, niin sittenkin se kirkastaa tätä taivalta. Niin kauan kuin munasoluja tulee ja siittiöitä löytyy, eikä mikään näytä olevan täysin dramaattisesti pielessä, voidaan vielä jatkaa toivomista. Asiat voisivat olla huonomminkin. Vielä yksi asia. Mä en jotenkin ole aiemmin kehdannut kirjoittaa tänne. En vaan tohtinut, pitänyt sitä jotenkin oikeana. Täällä oli silloin aivan ainutlaatuinen, jollakin tasolla yksityinen kirjeiden ja ajatusten vaihto käynnissä, kun aloitin taustailun. Tämä keskustelu lohdutti ja kiinnosti päivittäin (tai aina silloin kun joku teistä jotakin kirjoitti ) , mutta jotenkin en osannut tulla mukaan. Ei siksi, ettenkö olisi uskonut, ettettekö olisi toivottaneet lämpimästi tervetulleeksi. Olin vasta aloittanut palstailun, ylipäätään. Mutta suurin henkinen este oli siinä, että oma talvinen keskenmeno ensimmäisestä virallisesta hedelmöityshoitotoimenpiteestä raskausviikolla 5+1 ei tuntunut saman arvoiselta tuskalta kuin se, että se olisi tapahtunut joskus myöhemmin. Tai että se olisi tapahtunut jo useamman hoidon jälkeen. Vaikka itkinkin ja surinkin, niin jotenkin häpesin sitä itkuani silloin. "Mitä minä oikein itken, ensiyritystä, muutaman millin solurykelmää", mietin. Ja kun lääkärikin, tottakai, piti sitä suorastaan hyvänä merkkinä (tästähän teillä on kaikilla kokemusta... ) , niin jotenkin onnistuin sulkemaan kyynelkanavat silloin ja psyykkaamaan itseni muutamassa viikossa siten, että syöksyin saman tien PAS:iin (siis heti km:n jälkeiseen kiertoon), jossa siirrettiin taas kaksi lähes top-alkiota, jotka eivät olleet kärsineet pakkasesta yhtään, lähtivät jakaantumaankin heti eteenpäin. Hassua, tuntuu kuin siitä olisi tosi kauan. Vaikka muistan ihan tarkkaan, kuinka lähdin suorastaan onnellisena klinikalle siirtoon jännitettyäni koko aamun, että tulisiko sieltä soitto, että kummatkin ovat kuolleet...Mukana kassin pohjalla oli mummon kutomat ihanat ja turvalliset villasukat operaatioon. Olin vähän etuajassa ja kävin ostamassa siinä aikaa tappaessani vaaleanpunaisen cashmir-neuleen sieltä Korkeavuorenkadun Lillystä (törkeän kalliin mutta se ei ollut sillä hetkellä olennaista) ja kun kävelin sieltä takaisin, silmiin oikein sattui kun aurinko paistoi. Pysähdyin siihen pieneen puistoon ja kävin sen "Topelius ja lapset" -patsaan kanssa jonkinlaisen keskustelun. Ja seuraavat kaksi viikkoa olin aivan varma, että Topelius piti lupauksensa. Kaikki kuuluisat oireetkin löytyivät. Mutta Topelius oli satusetä. Negahan siitä tuli. Mutta sekään ei saanut pysähtymään, vaan aloitin saman tien pistelyt 2.IVF:ään. Muistan kyllä, kuin klinikan Laura kysyi puhelimessa multa, että oletko nyt aivan varma, että jaksat. Jaksan, tottakai, minä siihen. Mutta en jaksanutkaan, vaikken sitä silloin tiennytkään. Ensimmäisen kerran henkinen kantti punnittiin punktiossa (ja kantin kestävyys osoittautui varsin heikoksi) ja lopullisesti kantti katosi sinä huhtikuisena iltapäivänä kun sain soiton klinikalta ja kävi selväksi, että kaksi kaikin puolin täydellisesti jakautunutta blastokysta-alkiota eivät olleet tehneet elettäkään kiinnittyäkseen. Otin sen aika raskaasti. Sana "aika" lähinnä vitsinomainen. Nyt keskikesän juhlan kynnyksellä en enää niinkään mieti tuota 2.IVF:ää tai PAS:ia, enkä niiden pieniä lähes täydellisiä alkioita, mutta se helmikuun varhainen keskenmeno on alkanut tuntua koko ajan isommalta menetykseltä. Ja siihen lyhyeen kokemukseen olen jotenkin pikkuhiljaa ripustautunut koko ajan enemmän, hyvässä ja pahassa. Hyvässä siinä mielessä, että kyllä se jollakin epätoivoisella tavalla luo toivoa. Että se on mahdollista! Että niin viallisia ei olla, ettäkö se olisi täysin mahdotonta, että raskaus alkaa. Mutta silti välillä usko, toivo ja rakkaus tuntuvat raa'alta pilalta, eivätkä kannattele yhtään. Tietäisittepä miten monta kertaa olen tarkistanut kännykkäni muistista yhtä pientä kännykkäkameralla otettua kuvaa plus-testistä. Ja on se kuva vielä tallella. Ja digi-plussa on pullea ja selkeä. Ja ne viivat siellä testitikun sisässä, ne olivat kirkkaat ja paksut. Muistan kuinka katselin niitä lomareissulla kahvilan vessassa ja olisin voinut sen jälkeen tanssia läpi ravintolan. Ja vaikka se onkin jollakin tavalla naurettavaa - eihän se ole ultrakuva edes - niin se pieni kännykkäkameran kuva on ainut todistusaineisto, mitä minulla on. Oman muistikuvan lisäksi. Sade kastelee kaiken ikkunan takana, uusi kasvaa ja kukoistaa - muutamat pontevat kaksosetkin, tästä pinosta! Ja ajatus siitä saa minut värähtämään onnesta - se kulkee jossain tuossa nivusesta reittä pitkin alas ja selkäpiitä pitkin ylös. Sillä väreellä jaksan tämän päivän ja perhepiirissä lasten ja raskaana olevien ympäröimänä vietetyn juhannuksen ja tämän kesän. Jonain päivänä minäkin. Ja niin te muutkin. Pömppis-Stella [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Osakkeet kallistuvat reippaasti: taantuman pelko hellittää"
43 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Oman maidon tuotanto taitaa kuitenkin olla aika raskasta
Tänään 17:21
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
27-v jengipomo pyöritti laajaa kokaiinikauppaa
Tänään 16:58
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kilttilään voitaisi muuten hankkia lehmä mutta sitten ei osata tehdä maidosta juomakelpoista
Tänään 16:51
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ulk oma alais nuoret ampuneet poliiseita vantaalla
Tänään 16:50
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Satakunnassa on paljastunut kaksi kauhunavettaa
Tänään 16:46
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Viisastelu: Trumpin toinen salamurhayritys | Ylen muka-leikkaukset | Eheytyshoitojen kriminalisointi
Tänään 16:04
Vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Valtiovarainministeri Riikka Purra: lisäsopeutuksia on tulossa jopa 15000 miljoonaa euroa lisää
Tänään 16:01
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
RELAATIO 1040 - IB
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:36
Luettu: 8K
Aihe vapaa
2.
Uusi miss Suomi 2024
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 03:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
3.
"Suomi tarvitsee osaajia ulkomailta" - miksei suomalaisista voi kouluttaa niitä osaajia?
Started by Echo
Sunnuntai klo 19:19
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Donald Trump. Kuunnelkaa tämä linkki Lissu ja Palstapesu. Taidatte olla ainoat kannattajansa tällä foorumilla?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:35
Luettu: 809
Aihe vapaa
5.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on joutunut ojentamaan vassariliiton naiskansanedustajaa asiattomasta käytöksestä eduskunnan isossa salissa
Started by vierailija
Tiistai klo 18:05
Luettu: 624
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1038
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:42
Luettu: 618
Aihe vapaa
7.
"Tutkija: Tässä on punainen viiva, jonka ylittyessä SDP saattaa katkaista napanuoran Sanna Mariniin"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:13
Luettu: 516
Aihe vapaa
8.
Maahanmuutolla rajut kustannukset
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:51
Luettu: 509
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttilään voitaisi muuten hankkia lehmä mutta sitten ei osata tehdä maidosta juomakelpoista
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
ei niitä päätöksiä tehdä ja asioita ajeta vaatteilla
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Orpon ja Purran hallitus ei pelastanutkaan Suomea
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
K/B-komposti
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
6.
Oman maidon tuotanto taitaa kuitenkin olla aika raskasta
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
7.
RELAATIO 1040 - IB
Latest: vierailija
25 min sitten
Aihe vapaa
8.
Littoistenjärven ihme
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Kolmekymppiset lapsettomuudesta kärsineet ja keskenmenon kokeneet...
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu