Heippa.
Olen täällä vähän laiskanlaisesti käynyt kun olen jäänyt jumittamaan tuonne tuttuun pömppispinoon. Mutta nyt halusin tulla pari sanaa tännekin kirjoittamaan. Ja listaukseen voisi kai laittaa, että PAS maaliskuu.
Syvimmät pahoitteluni kaikille tuoreita pettymyksiä saaneille. Kuten kaikki muutkin, olen kauhean pahoillani. Tämä pinoa ei ole totisesti pitkään aikaan hyvillä uutisilla siunattu. Mutta mehän tiedetään, eikö tiedetäkin, että aina ne positiiviset uutiset kuitenkin tulevat, ja usein ryppäissä.
SaanaS : Voi mikä harmi. Voin kuvitella, että IVF:n vaihtuminen IUI:hin kirpaisi. Sä kun olet aina reagoinut vahvasti noihin hormoneihin ja arvaan, että jännitit tätäkin kertaa aika lailla, vaikka lyhyellä menittekin. Tosi outoa, että reagoit tällä kertaa noin: sullahan kuitenkin munikset toimivat sinänsä täysin mallikelpoisesti ja munasolujakin saitte ekalla kerralla tosi paljon ja tasaisesti. Mikähän siinä oli - minä päivänä aloitit piikittämisen, oisko se voinut mennä liian myöhäiseksi että johtofollit pääsivät jo valikoitumaan? En tiedä, tietenkään. Mutta eihän se IUI nyt täysin toivoton vaihtoehto ole, pestäänhän ne vasta-aineet siinä kuitenkin pois. Toki, teillä ICSI tietysti tehokkain vaihtoehto, mutta kyllä niitä onnenkantamoisia on tullut insseistäkin, usein silloin, kun niitä on vähiten odottanut! Koeta suhtautua toiveikkaasti, ei näissä jutuissa koskaan tiedä, mikä lopulta toimii ja mikä ei :attn:
Ade: Mä meinasin ensin että kirjoitan yksäriä mutta kirjoitan kuitenkin tänne. Itse olen pelännyt, että jos tässä vielä parisuhde alkaisi rakoilemaan, niin en kestäisi. Prioriteettilistalla se on sittenkin ensimmäinen, tai ainakin pitäisi olla. Usein kieltämättä ajatukset ovat pyörineet niin täysin tässä raskautumisen vaikeudessa, että oikeasti prioriteetit ovat olleet omalla kohdalla lähinnä googlailussa, lääkeannostuksissa, 2+:n sivuilla surffailemisessa, oman tilanteen suremisessa jne, että ei olisi ollut omalla kohdalla ihme, jos mies olisi minuun kypsynyt ja meidän parisuhteeseemme ja seksielämäämme täysin kyllästynyt riittämättöminä. Monet kirjoittavat, että parisuhde on vain vahvistunut näissä koitoksissa (vaikka vaikeata on ollutkin) mutta en kyllä omalla kohdalla tiedä totuutta. Kyllä se nähtäväksi jää, käykö loppupeleissä todella niin. Vahvistumista kai voi parhaiten analysoida jälkikäteen... Olen joka tapauksessa tosi pahoillani, että teidän tilanteenne on nyt mikä on. Jotenkin tuntuisi kohtuulliselta, että nämä asiat tulisivat yksi kerrallaan: että surtaisiin joko lapsettomuutta tai sitten parisuhdetta, mutta jos saisi toivoa, niin ei niitä kahta ainakaan yhtäaikaisesti. Tiedäthän rakas ystävä, että kuten tässä lapsettomuuspaskassa, niin myös parisuhdesotkuissa olemme varmasti komppania melkoisen kokenutta porukkaa. Kaikilla meillä on vaikeita aikoja takanamme ja elämme vaikeassa saumassa nytkin. Älä epäröi siis kirjoittaa (vaikka yksärinä ) parisuhdejutuista tännekään, vaikka ei tämä ehkä ihan täydellisen oikealta foorumilta sille tunnu. Samalla kun muut juttelevat alkioiden solumääristä ja Pregnylin ajoituksista, tunnet varmasti olosi vähän etäiseksi tästä maailmasta kun mielessä pyörivät juuri tällä hetkellä sun omassa elämässä paljon isommat tai ainakin ihan muut jutut. Olen itse läpikäynyt kaikenlaista ihmissuhdesontaa menneinä vuosina ja valitettavasti uskon, ettei niiltä säästy tulevaisuudessakaan ihan täysin. Jos elää pitkän elämän, minkä toivottavasti saa, siihen tulee mahtumaan vielä kaikenlaista. Vaikeuksilta (siis uusilta....) välttyminen on aivan mahdotonta. Meillä oli ystävien kanssa joskus ns. muotia jutella kevyitä siitä että kenenköhän takia se tuleva oma mies juuri tällä hetkellä on särkenyt sydämensä? Samalla ajatuskaavalla on aivan varmaa, että mikään ei ole varmaa. Vähän niinkuin n. 3 vuotta sitten en todellakaan aavistanut, että kirjoittelisin täällä sydän tummana varjoista. Tässä vaiheessa mulla piti olla kaksi lasta. No eipä ole. Joten jos samaa rataa jatkuu, kolmen vuoden päästä mun elämässä voi tapahtua jotakin sellaista, mitä en todellakaan toivonut enkä odottanut. Ehkä myös positiiviseen suuntaan, mutta silti. Toivotan sulle Ade rohkeutta ja sinnikyyttä vaikeaan aikaan. Jonakin päivänä tämä vaikea aika on ohi ja on uuden aika. Minkälaisen? Sitä ei tiedä kukaan. Toivon sulle parasta ratkaisua :heart:
Kaikille muille toivotan aurinkoista naistenpäivää. Meissä on voimaa, varsinkin silloin, kun olemme tiiviinä joukkona. Pettymyksiltä emme pysty toisiamme suojelemaan mutta jos oikein yritämme, pystymme ehkä nostamaan pettyneen maasta ja saamaan hänet yrittämään uudestaan.
Stella
Olen täällä vähän laiskanlaisesti käynyt kun olen jäänyt jumittamaan tuonne tuttuun pömppispinoon. Mutta nyt halusin tulla pari sanaa tännekin kirjoittamaan. Ja listaukseen voisi kai laittaa, että PAS maaliskuu.
Syvimmät pahoitteluni kaikille tuoreita pettymyksiä saaneille. Kuten kaikki muutkin, olen kauhean pahoillani. Tämä pinoa ei ole totisesti pitkään aikaan hyvillä uutisilla siunattu. Mutta mehän tiedetään, eikö tiedetäkin, että aina ne positiiviset uutiset kuitenkin tulevat, ja usein ryppäissä.
SaanaS : Voi mikä harmi. Voin kuvitella, että IVF:n vaihtuminen IUI:hin kirpaisi. Sä kun olet aina reagoinut vahvasti noihin hormoneihin ja arvaan, että jännitit tätäkin kertaa aika lailla, vaikka lyhyellä menittekin. Tosi outoa, että reagoit tällä kertaa noin: sullahan kuitenkin munikset toimivat sinänsä täysin mallikelpoisesti ja munasolujakin saitte ekalla kerralla tosi paljon ja tasaisesti. Mikähän siinä oli - minä päivänä aloitit piikittämisen, oisko se voinut mennä liian myöhäiseksi että johtofollit pääsivät jo valikoitumaan? En tiedä, tietenkään. Mutta eihän se IUI nyt täysin toivoton vaihtoehto ole, pestäänhän ne vasta-aineet siinä kuitenkin pois. Toki, teillä ICSI tietysti tehokkain vaihtoehto, mutta kyllä niitä onnenkantamoisia on tullut insseistäkin, usein silloin, kun niitä on vähiten odottanut! Koeta suhtautua toiveikkaasti, ei näissä jutuissa koskaan tiedä, mikä lopulta toimii ja mikä ei :attn:
Ade: Mä meinasin ensin että kirjoitan yksäriä mutta kirjoitan kuitenkin tänne. Itse olen pelännyt, että jos tässä vielä parisuhde alkaisi rakoilemaan, niin en kestäisi. Prioriteettilistalla se on sittenkin ensimmäinen, tai ainakin pitäisi olla. Usein kieltämättä ajatukset ovat pyörineet niin täysin tässä raskautumisen vaikeudessa, että oikeasti prioriteetit ovat olleet omalla kohdalla lähinnä googlailussa, lääkeannostuksissa, 2+:n sivuilla surffailemisessa, oman tilanteen suremisessa jne, että ei olisi ollut omalla kohdalla ihme, jos mies olisi minuun kypsynyt ja meidän parisuhteeseemme ja seksielämäämme täysin kyllästynyt riittämättöminä. Monet kirjoittavat, että parisuhde on vain vahvistunut näissä koitoksissa (vaikka vaikeata on ollutkin) mutta en kyllä omalla kohdalla tiedä totuutta. Kyllä se nähtäväksi jää, käykö loppupeleissä todella niin. Vahvistumista kai voi parhaiten analysoida jälkikäteen... Olen joka tapauksessa tosi pahoillani, että teidän tilanteenne on nyt mikä on. Jotenkin tuntuisi kohtuulliselta, että nämä asiat tulisivat yksi kerrallaan: että surtaisiin joko lapsettomuutta tai sitten parisuhdetta, mutta jos saisi toivoa, niin ei niitä kahta ainakaan yhtäaikaisesti. Tiedäthän rakas ystävä, että kuten tässä lapsettomuuspaskassa, niin myös parisuhdesotkuissa olemme varmasti komppania melkoisen kokenutta porukkaa. Kaikilla meillä on vaikeita aikoja takanamme ja elämme vaikeassa saumassa nytkin. Älä epäröi siis kirjoittaa (vaikka yksärinä ) parisuhdejutuista tännekään, vaikka ei tämä ehkä ihan täydellisen oikealta foorumilta sille tunnu. Samalla kun muut juttelevat alkioiden solumääristä ja Pregnylin ajoituksista, tunnet varmasti olosi vähän etäiseksi tästä maailmasta kun mielessä pyörivät juuri tällä hetkellä sun omassa elämässä paljon isommat tai ainakin ihan muut jutut. Olen itse läpikäynyt kaikenlaista ihmissuhdesontaa menneinä vuosina ja valitettavasti uskon, ettei niiltä säästy tulevaisuudessakaan ihan täysin. Jos elää pitkän elämän, minkä toivottavasti saa, siihen tulee mahtumaan vielä kaikenlaista. Vaikeuksilta (siis uusilta....) välttyminen on aivan mahdotonta. Meillä oli ystävien kanssa joskus ns. muotia jutella kevyitä siitä että kenenköhän takia se tuleva oma mies juuri tällä hetkellä on särkenyt sydämensä? Samalla ajatuskaavalla on aivan varmaa, että mikään ei ole varmaa. Vähän niinkuin n. 3 vuotta sitten en todellakaan aavistanut, että kirjoittelisin täällä sydän tummana varjoista. Tässä vaiheessa mulla piti olla kaksi lasta. No eipä ole. Joten jos samaa rataa jatkuu, kolmen vuoden päästä mun elämässä voi tapahtua jotakin sellaista, mitä en todellakaan toivonut enkä odottanut. Ehkä myös positiiviseen suuntaan, mutta silti. Toivotan sulle Ade rohkeutta ja sinnikyyttä vaikeaan aikaan. Jonakin päivänä tämä vaikea aika on ohi ja on uuden aika. Minkälaisen? Sitä ei tiedä kukaan. Toivon sulle parasta ratkaisua :heart:
Kaikille muille toivotan aurinkoista naistenpäivää. Meissä on voimaa, varsinkin silloin, kun olemme tiiviinä joukkona. Pettymyksiltä emme pysty toisiamme suojelemaan mutta jos oikein yritämme, pystymme ehkä nostamaan pettyneen maasta ja saamaan hänet yrittämään uudestaan.
Stella