Mutta....Miksi se on niin vaikeeta se neljännen tekeminen....koska pyörii mielessä muiden kommentit et taas vauva ja taas vaan lykkäät töihin menoa jne jne....Pitäiskö oikeesti vaan ottaa niskasta kiinni ja mennä töihin vai tehdä siltä miltä sisimmässä tuntuu....jotenkin kuopus täyttää kohta 2 niin vauvan kaipuu olisi ja toisaalta niin pelottaa muiden kommentit joilla ei pitäs olla väliä...Onko muita jotka taistelee henkisesti näiden kysymysten kanssa?
kolme lasta ja haaveilen neljännestä
- Viestiketjun aloittaja Pieni Ja Pyöree
- Ensimmäinen viesti
tiedän tuon tunteen. Meillä kolmelasta nyt ja neljännestä olemme keskustelleen aviomieheni kanssa. Tosin vasta n. 3 vuoden päähän. Nuorimmaisemme on vasta 8kk ikäinen ja auta armias kun olemme ottaneet aiheen puheeksi jossain, että 4.s olisi joskus kiva, niin ei sieltä meillekkään mitään positiivista ole tullu.
Pelkkää negatiivista kommenttia, kuten eikö se 3 jo muka riitä, mihin te sitä 4 tarviitte.. onko moisessa mitään järkeä.. autokin pitäisi sitten vaihtaa... ja minua tuputetaan joka suunnasta töihin vaikka minusta nuorin on ihan liian pieni sinne. Nykymaailmassa näyttää siltä, että on olemassa vain se 1 ja tietty kaava mitä pitää mennä. Muut vaihtoehdot on jotenkin outoja tai vääriä. Minä päästän negatiiviset palautteet ja moitteet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja teen päätökseni perheeni kanssa. olen nimittäin kuullut juuri tuota huonoa palautetta siitä asti kun esikoiseni sntyi, koska olin "teiniäiti"..ELi siis neuvoni myös sinulle on, että TE tiedätte vain ja ainoastaan sen mitä te haluatte elämältä ja mikä on juuri teille oikein. Älkää kuunnelko muita vaan päättäkää itse.
voimia sinne kokoperheelle
Pelkkää negatiivista kommenttia, kuten eikö se 3 jo muka riitä, mihin te sitä 4 tarviitte.. onko moisessa mitään järkeä.. autokin pitäisi sitten vaihtaa... ja minua tuputetaan joka suunnasta töihin vaikka minusta nuorin on ihan liian pieni sinne. Nykymaailmassa näyttää siltä, että on olemassa vain se 1 ja tietty kaava mitä pitää mennä. Muut vaihtoehdot on jotenkin outoja tai vääriä. Minä päästän negatiiviset palautteet ja moitteet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja teen päätökseni perheeni kanssa. olen nimittäin kuullut juuri tuota huonoa palautetta siitä asti kun esikoiseni sntyi, koska olin "teiniäiti"..ELi siis neuvoni myös sinulle on, että TE tiedätte vain ja ainoastaan sen mitä te haluatte elämältä ja mikä on juuri teille oikein. Älkää kuunnelko muita vaan päättäkää itse.
voimia sinne kokoperheelleMe haaveillaan kolmannesta. Nuorin 2,5 v jo, vanhin 7. Itse olen itseni tässä välissä merkonomiksi opiskellut. Kaikkialta painostetaan töihin ja ihmetellään millä luullaan elättävämme lapset. Ja sukulaisesten suusta kuulee "kyllä toi kaksi nyt teille jo riittää" Silti haluan vielä sen yhden pienen mussukan <3 Hyvin meillä aina on rahat riittäneet, vaikka ei mitään suurituloisia ollakkaan. Pelottaa vaan taas se sukulaisten kommentointi.