Kolme alle 3-4 vuotiasta

Rajoittaa menemistä, varsinkin ensimmäisenä kesänä tuo vauva. Isompia jo haluaisi viedä rannalla yms. mutta pientä ei voi laskea käsistään. Lisäksi kovasti ovat vielä vauvoja nuo kaksi muuta ja tarvitsevat huomiota. Aah, raskaudesta puhumattakaan. Kuinka se iso olo rajoittaa menemistä eikä sylissäkään voi rakkaita pieniä pitää kun masua on varottava. Meillä siis n. 1.5 ja 3 vuotiaat kun syntyi ja kovasti on huonoa omaatuntoa podettu ja öisin itkettykin, kun "isommat" omassa sängyssään nukkuvat peukalo suussa ja joutuvat vauvan kitinää/vanhempien väsymystä/huomion vähenemistä ynnä muuta kestämään.

En tietysti yhtään lasta vaihtaisi pois. Kaikki lapset ovat haluttuja ja hellyydellä heidät hoidamme. Kuitenkin tuntuisi hyvältä että jos on monta lasta ennestään niin hoitaisi heidät vaipoista ennen seuraavaa. Käyhän se oman fysiikan päällekin kun suoraan tissiltä aina raskaaksi. Tämä on minun kokemukseni. Itse aion vielä lisää lapsia tehdä mutta en ennenkuin osa on ainakin saatettu koulutielle :)
 
hei.meillä on nyt 2 vuotias,3 vuotias ja 6 vuotias.maha-asukin la on 10 elokuuta.en minä koe että kukaan ois jääny vähemmälle,kaikki saa kyllä vuoronperään huomiota.meillä arki sujuu hyvin,toki juuri rajoittaa matkustelua mutta olemmekin kotona viihtyvää tyyppiä,toki joka viikko kyläilemme ainakin kerran kaksi.ja käymme juhlissa ja tapahtumissa ahkerasti.kaikki lapset on pienestä pitäen nukkuneet omassa sängyssä omassa huoneessaan että en usko tulevan ongelmaa kun vaavi syntyy.toki vanhemmilta vaaditaan että kokom ajan on jotain touhuttava mutta niinhän sitä pitää olla valpas yhdenkin lapsen kanssa,meillä lapset leikkii paljon keskenään joten kavereita ei tarvitse joka päivä sen takia että on tylsää.ja lapsista on kyllä tullu aika kärsivällisiä ja omatoimisia.minä kannatan että lapset tehdään"peräkanaa"onpahan sitten seuraa toisista,tämä vain minun mielipiteeni.onnea pähkäilyihin
 
minlain
Hei!

meillä vanhin oli 3,5 v, keskimmäinen 2,5 v kun nuorin syntyi. Aika rankkaa, varsinkin nyt kun keskimmäisellä hirveä uhma ja eikä osaa päättää, olisiko iso vai pieni. Kaikki vilkkaita poikia ja asutaan kerrostalokolmiossa, jonka piha tosi kehno lapsille. Apua ei juuri saada muualta kuin anopilta silloin tällöin, kun hän ottaa vanhimman yöksi. Nuorimmainen valvottaa oikein urakalla. En tiedä, olenko ainut tällainen tapaus, jolta tuntuu, että oma elämä jää aivan elämättä. Kun ei ole hetken rauhaa, että saisi edes siivota rauhassa tai viedä pyykkiä narulle, joka asiasta saa tapella. Lapset on kyllä ihania, mutta olisi tuo kolmas voinut tulla pikkuisen myöhemmin... Eipä tätä kai kauan kestä, enää kun tuo nuorin on nyt 9 kk.
 
No meiltä löytyy 3v2kuinen, 1v.7kuinen ja ens kuussa vauva. Joten mä olen viimeisilläni ja en oo kokenu että tää odotus ainakaa mitenkää rajoittais, huomennakin lähdetään mökille Laukaalle. Se on se asenne tärkeä!
 
Näin on
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.06.2005 klo 16:44 Kirsikka kirjoitti:
No meiltä löytyy 3v2kuinen, 1v.7kuinen ja ens kuussa vauva. Joten mä olen viimeisilläni ja en oo kokenu että tää odotus ainakaa mitenkää rajoittais, huomennakin lähdetään mökille Laukaalle. Se on se asenne tärkeä!
Aina ei asennekaan auta. Minulla oli komplikaatioita kolmannessa raskaudessa ja vuodelepoa vaan suositeltiin :( Vanhemmat lapset olivat molemmat alle kolmivuotiaita vielä joten paljosta siinä joutui tinkimään. Pelkäsin koko ajan että lapsi syntyy pian kesken ja vammaisena. Siinähän sitä olisi vasta elämä ollut rajoittunut koko perheeltä. Lapsi kuitenkin terveenä syntyi ajallaan eikä onneksi noilla toisilla ole muistikuvia enään ajasta kun äiti vain makasi. Mutta kaikki pitää ottaa huomioon kun uutta lasta hankkii. Koko perheen on oltava siinä "projektissa" mukana :)
 

Yhteistyössä