Hei!
meillä vanhin oli 3,5 v, keskimmäinen 2,5 v kun nuorin syntyi. Aika rankkaa, varsinkin nyt kun keskimmäisellä hirveä uhma ja eikä osaa päättää, olisiko iso vai pieni. Kaikki vilkkaita poikia ja asutaan kerrostalokolmiossa, jonka piha tosi kehno lapsille. Apua ei juuri saada muualta kuin anopilta silloin tällöin, kun hän ottaa vanhimman yöksi. Nuorimmainen valvottaa oikein urakalla. En tiedä, olenko ainut tällainen tapaus, jolta tuntuu, että oma elämä jää aivan elämättä. Kun ei ole hetken rauhaa, että saisi edes siivota rauhassa tai viedä pyykkiä narulle, joka asiasta saa tapella. Lapset on kyllä ihania, mutta olisi tuo kolmas voinut tulla pikkuisen myöhemmin... Eipä tätä kai kauan kestä, enää kun tuo nuorin on nyt 9 kk.