[QUOTE="Mammax3";26112606]Noniin, nyt ihan asiallista pohtimista, kiitos. Vastaan mielelläni.
Esikoinen oli (on) maailman ihanin lapsi ja nukkui hyvin, mutta söi huonosti. Uhma-ikä alkoi jo ennen 2.v ja on ollut todella rankka. Kun pikkusisko syntyi tai vähän ennen alkoivat uniongelmat, syöminen huonontui ja koimme rankan muuton toiselle paikkakunnalle (asuttiin muualla evakossa ja laatikoiden keskellä tosi kauan). Vauvan ekat 3kk meni ihan sumussa, ohi kun esikoinen taantui niin pahasti ja istuin vaan sohvalla molemmat kainalossa. Ruokin esikoista han millä tahansa, että söisi edes jotain. Vauva oli ihan kiltti, mutta ei kyllä voi sanoa, että hirveesti hänen kanssaan olisin ehtinyt seurustella imetystä pidempään. Koetin viihdyttää esikoista ja tarjota virikettä (muuttolaatikoiden seasta pois) ja liikuttiin julkisilla missä tahansa puistoissa ja avoimissa. Olin laittanut pk hakemuksen vetämään jo ennen vauvan syntymää, varmuuden vuoksi, jos olisi liian rankkaa. Syksyllä esikko aloitti hoidossa 2v2kk ja oli 2kk syömättä siellä, nyt syö jo kaikkea ja kotonakin useimmiten hyvin. Ilman pk-hoitoa olisi romahdus ollut lähellä.
Meillä tämä 3krt/vko hoito toimii loistavasti ja nautimme kaikki kotipäivistä myös. Pk-päivinä ehtii tehdä muita juttuja vain 1.v kanssa ja sit kotipäivinä enemmänkin 3.v ehdoilla, leikkitreffejä sun muuta. Lapset ovat vasta nyt ruvenneet nukkumaan samaan aikaan unia eli 1.v ajan ei lepotaukoon satunnaisia kertoja lukuunottamatta ollut mahdollisuuksia. Mä nautin myös päivistä 1.v kanssa, en ollenkaan ole tylsistynyt, pesen pyykkiä, teen pakkaseen ruokaa ja nukun, jos mahdollisuus. Siinähän se päivä sit onkin jo pulkassa. Olen molempien lasten hoitovapaan ajan myös tehnyt kaupan alan töitä 1-2 vuro viikossa (kaikkia vuoroja) ja mummi on hoitanut pienempää tai molempia (jos on vapaata pk:sta). Tämä on ollut mulle henkireikä ja myös taloudellinen vaihtoehto. Eli ei ole aina ollut helppoa vetää aamupäivää puistossa ja sit vielä 22 asti töissä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisvat molemmat lapset hoidossa ensi syksystä lyhennettyä viikkoa, mutta nyt vauvan tulon myötä siis vain 3pv/vko, eikä kukaan toiv. uuvu?
Joku mamma handlaa 5 lasta kotihoidossa, toisella rankkaa 1 kanssa. Ollaanko armollisia toisillemme ja hyväksytään kaikkien erilaisuudet ja voimavarat. Tässä kirjoituksessa ei todellakaan ollut kyse mistään naurettavasta "1.v hoitoon laittamisesta, koska kauppakassit ei mahdu vaunuihin". Come on! Mietin edelleen vaihtoehtoja ja voihan olla, että päädymme vaihtoehto B:hen, että tytär aloittaakin hoidossa vasta tammikuussa jolloin on 1v10kk. Toivottavasti paikka samasta pk:sta löytyisi "kesken vuotta".
Th ei ole mitään erityistä "suositellut", käskenyt vaan luottamaan omaan vaistoon ja miettimään omia voimavaroja kun kerran näin tiuhaan nämä lapset meille nyt on suotu. Hänen mielestään esikoinen vois hyvin jatkaa ja et pienempikin iso vois hyvin aloittaa samaan aikaan niin olis samat ajat ja rutiinit siellä.
Meillä isommalla on nyt vasta alkanut uhma pikkusen hellittämään ja tähän asti vaan törkkinyt siskoaan, kiljunut ja heitellyt ruokaa tosin mummin seurassa aina mallikelpoinen. Kun saa "omaa huomiota" on kuin ihan eri poika. Meillä ei ole "autettu kotitöissä, viihdytetty vauvaa, puettu itse, käyty potalla" jne kuten muilla...ainakaan tähän mennessä. Ehkä sitten kolmannen vauvan kanssa, kun esikoinen vähän vanhempi ja tajuaa asian. No sit on taas tuo pienempi iso tuittu-iässä.
Mun asenteessani ei tiettämättä ole ollut mitään vikaa tähän asti, helvetin hyvin olen hoitanut hommat omasta mielestäni ja yrittänyt olla rakastava, lämmin ja turvallinen aikuinen. Syömisestä taistelu pienen hennon lapsen kanssa, kun koko ajan pelkää, ettei kasva kunnolla on henkisesti todella rankkaa ja vie kaikki mehut. Sit kun pienemmän imettäminen rupes takkuilemaan ja hänenkin syöminen oli mitä oli ja ite ei koskaan ehdi syömään niin oli jaksaminen aika kortilla. Parhaani koetan tehdä, olla johdonmukainen ja jämäkkä, sillä en suostu kuitenkaan lasten määrätä meidän perheessä.[/QUOTE]
Hienoa, että osaat pitää puolesi palstamammoja vastaan!
Vaikutat ihan tolkun ihmiseltä joka osaa myös ajatella realistisesti omia voimavarojansa. Harvempi osaa olla noin analyyttinen ja olla syyllistymättä typerimpien vastaajien kommenteista! bd
Kuulostat siltä, että tulet kyllä pärjäämään pienten kanssa, kunhan vain luotat vaistoosi ja teet niin kuin tuntuu teidän tilanteessa hyvältä. Voisi olla hyvä ajatus yrittää olla pienempien kanssa kolmisin kotona ja jos arki alkaa olla todella raskasta, niin sitten laittaa keskimmäinenkin hoitoon pariksi päiväksi, mutta ehkä sitten vasta vuoden alussa. Kannattaa kysellä päiväkodin johtajalta nyt etukäteen sitä vaihtoehtoa myös. Tsemppiä!
