Kolmas lapsi vai ei??

Miten kolmas lapsi muuttaa elämää?? Vai muuttaako mitenkään??
Olen tässä miettinyt että onko oikeasti enää mitään järkeä harkita sitä kolmatta lasta.. Minulla on kuitenkin jo 2 lasta ja he ovat jo sen verran isoja että elämä on heidän kanssaan aika helppoa.. Pitäisikö vaan tyytyä tähän eikä miettiä muuta.. Toisaalta olisi aivan ihanaa olla vielä kerran raskaana ja kokea se vauva-aika ja saada vielä kerran syliin sellainen ihana pieni nyytti.. :heart: Kertokaas kolmen (tai useamman) lapsen äidit miksi halusitte 2 lapsen jälkeen vielä sen kolmannen.. Ja te, keillä on "vaan" 2 lasta, miksi ei enempää?? =)

 

samaa mietin minäkin.ajattelen, kuinka ihana ihminen sieltä voisikaan syntyä... voih.

 

Meille tuo pikkunen vain halusi tulla takana oli kipeää tehnyt myöhäinen keskenmeno kahden vuoden takaa, kun hän ilmoitteli tulostaan. :heart:
Meille tuo kolmonen oli ihmeellinen vauva, ei yöheräilyjä edes laitoksella, ei pahempia itkuja, todella helppo vauva. =)
Arkea hän ei muuttanut melkein lainkaan, tosin nuo isot veljekset olivatkin jo 8 -ja 4 vuotiaita, aika isoja siis.

Pikkusen vauva-aikana uskalsin todellakin jo nauttia siitä vauvasta, ei turhia hötkyilyjä. Taisi tuo kokemuskin äitiydestä auttaa paljon.

 

Meillä on kaksi lasta ja se riittää. Nyt kun pojat on jo niin isoja, niin haluan nauttia edes tästä vähäisestä vapaudestani =) Ja kolmas ei olisi taloudellisestikaan mahdollinen. Mitään vauvatavaraa ei ole enää jäljellä, joten kaikki pitäis ostaa. Samoin koti kävisi pieneksi, autosta nyt puhumattakaan.

 

Meidänkin kolmonen vain päätti syntyä meille =) Huomasin olevani raskaana, eikä sitä kauan tarvinnut miettiä, että vauva saa tulla (eikä abortti ole minulle edes vaihtoehto) Hän on upea poika, persoonallinen, iloinen, huumorintajuinen ja helppo =) Suuri menetys olisi ollut, jos en olisi saanut tutustua häneen.

 

Meille tulee aivan pian neljäs lapsi. Onhan se aina isompi vastuu ja huoli, mutta jotenkin tuo vauva-aika ja uusi ihminen on niin ainutkertainen kokemus, että sen haluaa kokea vielä uudestaan! :heart:

 

Lisää kommentteja, kiitos! :flower:

 

Kannattaa miettiä myös talouden kannalta. Pienenä lapsiin ei pala niin paljon rahaa kuin esimerkiksi ala- ja yläasteikäiseen.

 

Kannattaa miettiä myös talouden kannalta. Pienenä lapsiin ei pala niin paljon rahaa kuin esimerkiksi ala- ja yläasteikäiseen.

Nykyisin on kuitenkin vaikea ajatella 15 vuoden päähän ja suunnitella taloudellista tilannettaan. Elämä kun saattaa heittää häränpyllyä näinä päivinä milloin vain. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma :/

 

pyydän anteeksi, jos oon liika tunkeileva, mut kysyn silti kun puhuit itse tästä asiasta tääl palstal ihan avoimesti. siis, kuin sun miehes? hänhän oli kuolemansairas, onko teil mikä tilanne? vai onko sulla uusi mies? voimia haluan toivottaa!

 

me mietittiin monta vuotta sen kolmannen hankkimista. Sitten tulikin tuplat ja meista tulikin suurperhe. Olo oli kuin lottovoittajalla , vahan vaarinpain vaan. Kaikki meni uusiksi autot, asunnot jne..... Mutta kerrasssaan hurmaavat lapsoset tulikin ja todella helppoja vauvasta lahtien. Isosisko seka isoveli olivat tuplien syntyessa 8 v ja 6 v

 

Kannattaa miettiä myös talouden kannalta. Pienenä lapsiin ei pala niin paljon rahaa kuin esimerkiksi ala- ja yläasteikäiseen.

Nykyisin on kuitenkin vaikea ajatella 15 vuoden päähän ja suunnitella taloudellista tilannettaan. Elämä kun saattaa heittää häränpyllyä näinä päivinä milloin vain. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma :/

Niin en mä sitä meinannutkaan että pitäis ennustajaksi ryhtyä. Mutta kyllä sen verran pystyy jo ajatelemaan että rahaa palaa rutkasti enemmän tulevaisuudessa lapsiin kuin nyt. Ja sitten kun siihen kuviteltuun summaan lisää kolmannen niin voi miettiä riittääkö rahkeet vai ei.

 

pyydän anteeksi, jos oon liika tunkeileva, mut kysyn silti kun puhuit itse tästä asiasta tääl palstal ihan avoimesti. siis, kuin sun miehes? hänhän oli kuolemansairas, onko teil mikä tilanne? vai onko sulla uusi mies? voimia haluan toivottaa!

Sama mies on edelleen.. :heart: Ja kaikki on (ainakin tällä hetkellä) ok, sairaus voitettu ja elämä jatkuu.. =)

 

pyydän anteeksi, jos oon liika tunkeileva, mut kysyn silti kun puhuit itse tästä asiasta tääl palstal ihan avoimesti. siis, kuin sun miehes? hänhän oli kuolemansairas, onko teil mikä tilanne? vai onko sulla uusi mies? voimia haluan toivottaa!

Sama mies on edelleen.. :heart: Ja kaikki on (ainakin tällä hetkellä) ok, sairaus voitettu ja elämä jatkuu.. =)

voi miten ihanaa!! paljon haleja ja rakkautta kovien koettelemusten jälkeen! on niin ihana kuulla tälläisiä onnellisia asioita. tehkää vaan uusi vauva, ihan kiitokseksi elämälle ja suurelle rakkaudelle!

 

Meille ei tule enää jaksamisen ja rahan vuoksi.

 

Minulle oli aina selvää, että haluan ainakin kolme lasta ja syntyivätkin sitten peräjälkeen 2v välein. Ei elämä mielestäni paljoakaan muuttunut kolmosen synnyttyä, toki arki välillä oli aika haipakkaa kolmen pienen kanssa. Kodissa oli tilaa ja autokin oli vaihdettu suurempaan jo aikaisemmin, joten mitään taloudellisia panostuksia ei tarvittu.

Nelosen hankkimista pohdimmekin sitten perusteellisesti ja tulimme tulokseen, että kolme riittää...

 

Sanoisin niin, että ensimmäinen muuttaa elämääsi eniten, toinenkin paljon, mutta kolmas ei enää niin paljon. Neljäs sitten taas enemmän, ja jos autoon mahtuu niin viides taas sitä vähemmän.

 

toinen lapsi muuttaa elämää paljonkin ensimmäiseen nähden,mutta kolmas ei juurikaan!!
meillä ikäerot suht pienet,3 lasta 5 vuodessa, joten hulinaa riittää!
mutta lapsilla on paljon seuraa toisistaan ja kaikki ollut ns.helppoja vauvoja.
suosittelen!!

 

Meillä on kaksi lasta,ja kyllä sitä on vähän väliä vauvakuumetta :ashamed: Mut kyllä se vaan järki sanoo ettei rahat riitä ja oma jaksaminen.Mies on aina töissä ja lapsenvahteja ei ole.Ja niinhän ne kaikki sanoo,mitäs sitä nyt enempää kun teillä on kummatkin.. :/

 

Ihana tälläinen iltatähti, vanhemmat lapset 8 ja 10 vuotiaat. kaikki osallistuneet vauvan hoitoon innolla. Itsellä jo enemmän ikää ja viisautta, Suosittelen.

 

Meille päätti vaan tulla toi kolmas, mutta on ollut ihanaa aikaa(nyt vuoden vanha). Ja nyt on osannut tän kolmannen kohdalla jotenkin eri tavalla nauttia äitiydestä, en osaa selittää sitä. =)

 

Toistaiseksi ollaan päädytty kahteen. Tuntuu siltä, että nyt jo on aika tiukilla (mies tekee pitkää päivää) ja että kaikille ei siten enää riittäisi tarpeeksi yhteistä sekä omaa aikaa. Minusta kukin lapsi ansaitsee myös välillä vanhemman jakamatonta huomiota ja omia juttujaan. Raha ei ole lopulta ratkaiseva tekijä vaan just aika.

 

Meille olisi riittänyt kaksi.Kolmas oli ylläri....just oli elämä alkanut helpottamaan (meillä 2 lasta vuoden ikäerolla) ja sitten tulin raskaaksi.
Kolmessa lapsessa on yllättävän paljon hommaa ja rahanmenoa riittää,itse en ole koskaan edes haaveillut kolmannesta! No,kaikkeen sopeutuu ja onhan tuo kuopus aivan ihana (nyt 2v 5kk)
Jos ylläriä ei olisi käynyt,meillä olisi varmaan 2 lasta.Sekin oli hyvä määrä.
Ei voi ainakaan sanoa,että kolmas menee siinä sivussa.Esim. vauva-jutut piti aloittaa uudestaan,yhteinen aika miehen kanssa väheni....yms.

 

Kolmannen lapsen "piti" tulla sitten, kun pojat on yli 4-vuotiaita... Noh, superyllarihan sielta napsahti. Eka tuntui apaut maailmanlopulta, mutta akkia siihen ajatukseen sitten tottui. Tytto syntyi kaksi viikkoa sitten, eli tassa on nyt kolme alle 3-vuotiasta... Vaikea sanoa viela arjen muuttumisesta yhtaan mitaan, kun eipa tuo vauva muuta tee kuin nukkuu ja syo.

 

Meillä esikoinen oli 5v ja keskimmäinen 4v kun vauva syntyi.