Kolmas lapsi; kyllä vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mä en enää jaksais aloittaa kaikkea alusta, jos lapset jo noin isoja.
Ja ikäeroa tulee jo sit niin paljon, ettei vanhemmilla lapsilla ja pienimmällä olis enää mitään yhteistä. Mutta jokainen tekee niin kuin tykkää.
"..ei mitään yhteistä.." Voi että en ymmärrä tätä ajatusmaailmaa! Tehän ootte samaa perhettä, se jos mikä on yhteistä!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Mä en enää jaksais aloittaa kaikkea alusta, jos lapset jo noin isoja.
Ja ikäeroa tulee jo sit niin paljon, ettei vanhemmilla lapsilla ja pienimmällä olis enää mitään yhteistä. Mutta jokainen tekee niin kuin tykkää.
"..ei mitään yhteistä.." Voi että en ymmärrä tätä ajatusmaailmaa! Tehän ootte samaa perhettä, se jos mikä on yhteistä!!

Joo, siis aikuisiällä on tietenkin kiva kun on sisaruksia vaikka oliskin ikäeroa.
Mä tarkoitin nyt lähinnä sitä, että ikäeroa on jo niin paljon, ettei lapset leiki keskenään. Mietin ap:kannalta asiaa, jos itselläni olisi jo koulu-iässä olevat lapset niin kynnys olisi aika korkea aloittaa vauva-rumba uudestaan. Tietty jos on hirmu perhe-keskeinen niin mikä ettei. Mä taas nautin suunnattomasti siitä, että pääsen jo harrastamaan, eikä lapset tarvitse mua enää 24/7 ;)
 
Vauvakuume on tosiaan todella vakava tauti.

Me itseasiassa käytiin tämmöistä samaa keskustelua miehen kanssa alkukesästä neljännen lapsen suhteen.
Mies oli sillä kannalla että kolme on riittävä, mutta mulla tunteet löi yli. Toki järjellä kun ajattelin niin kolme olisi ollut "tarpeeksi", mutta kun ne tunteet ne tunteet.
Lisäksi se pelko että sitten 5-8 vuoden päästä olisin(mme) katuneet päätöstä olla yrittämättä sitä neljättä.
Lisäksi myös tuo ikäero ja se että kuopuksella ei olisi "taisteluparia" vaikutti lopulta päätökseen.

Esikoinen on 5,5v kun neljäs syntyy. Ikäero asia tulee siinä vastaan että esikoisen ja kakkosen ikäero on 1v4kk ja ovat kuin paita ja peppu parhaat leikkikaverit ja tappelukaverit ja ainakin tässä vaiheessa kolmas on liikaa.
Nuorimmainen joka aina sotkee ja pilaa leikit eli ainakaan vielä ei leikit yhdessä pikkuisen kanssa onnistu.
Joten kolmosen ja neljännen ikäero tulee olemaan 1v7kk ja oletamme että heistäkin tulee samanlainen pari kuin kahdesta vanhemmastakin.

Kolmesta neljään lapseen siirtyminen on hieman erilaista kuin kahdesta kolmeen. Auto jää auttamattomasti liian pieneksi kuutta kun ei tuohon viiden hengen autoon saa mahtumaan millään, kun kaikilla neljällä pitää olla turvaistuin. Asunto vielä menee ainakin muutaman vuoden ehkä pidempäänkin.
Kyllähän kaksi lasta yhden huoneen voi jakaa, varsinkin jos ultra pitää tälläkin kertaa paikkansa meillä tulee olemaan 2 tyttöä ja 2 poikaa.

Itse halusin aina sisaruksia, mitä ei koskaan tullut ja miehelläni on sisko ja veli. Hän alunperinkin oli sitä mieltä että vähintään kaksi lasta maksimissaan kolme. Itse taas olen aina haaveillut neljästä lapseta, joten jos kaikki menee hyvin se näyttää toteutuvan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmen äiti:
Joo, siis aikuisiällä on tietenkin kiva kun on sisaruksia vaikka oliskin ikäeroa.
Mä tarkoitin nyt lähinnä sitä, että ikäeroa on jo niin paljon, ettei lapset leiki keskenään. Mietin ap:kannalta asiaa, jos itselläni olisi jo koulu-iässä olevat lapset niin kynnys olisi aika korkea aloittaa vauva-rumba uudestaan. Tietty jos on hirmu perhe-keskeinen niin mikä ettei. Mä taas nautin suunnattomasti siitä, että pääsen jo harrastamaan, eikä lapset tarvitse mua enää 24/7 ;)

No vielä tuossa vuosi sitten en minäkään voinut kuvitellakaan, että aloittaisin vauva-rumban vielä joskus uudestaan. Nautin siitä, että pääsen harrastamaan ja menemään suht vapaasti, mutta nyt taas tuntuu siltä, että kyllä ne omat menot voisi taas muutaman vuoden odottaa. Olisi vaan niin ihanaa taas kokea raskuas ja vauva-aika:) Ja kun ikää tulee koko ajan lisää, niin alkaa tuntua, että kohta olisi viimeinen mahdollisuus siihen.
 

Yhteistyössä