Kolmas lapsi; kyllä vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sillivati harmailee:
Meille kolmas lapsi on syntymässä keväällä eli kyllä! En kyl tajuu, miten teillä käy ahtaaksi toi 110 neliön asunto, jos tulis kolmas lapsi? Meillä 83 neliöö ja mietitään isompaa viim. sitten kun nuorin on joku 2vuotias tai isompi....

No miehen mielestä kaikilla pitäs olla oma huone ja tuota auto juttua en ymmärrä minäkään. Tokihan me nyt kauppaan yms. päästäs ihan hyvin, mutta esim. mökkireissut menis hankaloiksi, kun mukaan pitäs mahtua vielä lauma koiria ja läjä tavaraa. Tosin ei siellä mökillä käydä muutenkaan kuin pari kertaa vuodessa.

Ja ei, en ole aina saanut kaikkea minkä olen halunnut. Mutta eikö lapsia tehdä juuri sen takia, että niitä halutaan, vai tekeekö joku lapsen jonkun järkisyyn perusteella?

Suksiboxi katolle ja kamat sinne?

Mekin telttaillaan ja kohta meitä on siis 2 aikuista, 3 lasta ja 2 koiraa, koirien häkki sekä matkatavarat (teltta, vaatteet, vaipat, sapuskat yms...) ja meinataan tuohon meidän farkkuun edelleen mahtua.

Eikä kaikki todellakaan tarvitse omaa huonetta...ei kaikki edes halua moista.
 
Mä en enää tekis. En ole niin äiti-tyyppiä, rakastan lapsiani yli kaiken mutta kaksi on meille tarpeeksi. Mutta tunteeseen pitää luottaa ei järkeen =) Saan jatkuvasti kommentteja siitä että tehkää nyt vielä se poika. Mutta kun se ei ole mun eikä miehenkään mielestä tarpeellista eli edetään täysin siten kun sopii meidän perheelle.

Käsi sydämmelle, sieltä se vastaus tulee =) Ja sen mukaan sitten järjestää elämää, jos tarves.
 
Ei kannata täältä kysyä. :D Täällä joko kannatetaan 10 lasta tai sitten vaan 1-2 lasta max. :D Kandee tehdä päätös ihan yhdessä miehenne kanssa. Ja hiukan kysellä mitä mieltä vanhemmat lapset olisivat siskosta tai veikasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Ei, koska miehesi ei halua.

Mä en niinkun ymmärrä tätä et miksi se ei on vahvempi kuin kyllä. Ja jos syyt ovat noinkin naurettavat kuin asunto ja auto. Ymmärrän jos ei henkisesti jaksa enää vauvarumbaa, mutta meillä ainakin se olen minä joka vauvan öisin hoitaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sillivati harmailee:
Meille kolmas lapsi on syntymässä keväällä eli kyllä! En kyl tajuu, miten teillä käy ahtaaksi toi 110 neliön asunto, jos tulis kolmas lapsi? Meillä 83 neliöö ja mietitään isompaa viim. sitten kun nuorin on joku 2vuotias tai isompi....

No miehen mielestä kaikilla pitäs olla oma huone ja tuota auto juttua en ymmärrä minäkään. Tokihan me nyt kauppaan yms. päästäs ihan hyvin, mutta esim. mökkireissut menis hankaloiksi, kun mukaan pitäs mahtua vielä lauma koiria ja läjä tavaraa. Tosin ei siellä mökillä käydä muutenkaan kuin pari kertaa vuodessa.

Ja ei, en ole aina saanut kaikkea minkä olen halunnut. Mutta eikö lapsia tehdä juuri sen takia, että niitä halutaan, vai tekeekö joku lapsen jonkun järkisyyn perusteella?

Osuit asian ytimeen! On meitä, jotka haluamme lapsen, koska haluamme lapsen. On niitä joille ne pirut tulee vahingossa ja sitten niitä, joiden on ulkopuolisesta painostuksesta pakko hommata. Katos kun kuuluu olla tyttö ja poika ja muut hilavitkuttimet, kaikki samalla viivalla.
Onnea LAPSEN hommaamiseen!
 
Mulla on kaksi lasta eikä edes ajokorttia. Autoon mahtuminen/mahtumattomuus ei todellakaan ole mikään kriteeri. jos on mielipiteensä valinnut, sitä tukevia seikkoja löytää varmasti mielin määrin.

naisen kanta autoon: Onhan se hyvä että tulee liikuttua jalankin, kunto nousee ja yhdellä autolla emme muutenkaan usein missään käy...

Miehen kanta: meillä on niin kivaa ja helppoa noiden isompien lasten kanssa jo...
Naisen kanta: Nyt jos koskaan on viimeinen mahdollisuus tehdä kolmas lapsi ja kadumme, jos emme tee sitä nyt

Miehen kanta: Asunto käy pieneksi
naisen kanta: Ei asunto käy pieneksi, kaikki on asenteesta kiinni, ja mehän halutaan vauva! vauva menee kainalossa eikä vie tilaa. Sitten aikanaan voidaan katsoa, mitä tilanne vaatii.

Miehen kanta: Meillä ei ole tukiverkkoa
naisen kanta: rakkaudella pärjäämme, ja minähän olisin vauvan kanssa kotona, myös isompia lapsia varten! Ei me ketään tarvita, jos vaan tehdään nyt se vauva!

Elli keskustelu on loppumaton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos vaan rahkeet riittää taas hoitaa pientä vauvaa, heräillä öisin jne. niin mikä ettei. Ja ettei taloudellisesti tule liian tiukkaa. Toisaalta taas mä tekisin lapset aina sarjoissa, eli ei liian suurta ikäeroa toisiin lapsiin. Eli sinuna jos lähtisin kolmatta tekemään, tekisin myös sen neljännen tälle kuopukselle "kaveriksi". Melkein 10v ikäeroa aiempiin on mielestäni liikaa.
Tuo ikäeroasia jäi kaivertamaan... Ei kai sitä uutta vauvaa tehdäkkään pelkästään isommille sisaruksille leikkikaveriksi (varsinkin jos ikäeroa tulee vähintään 9 vuotta) Kait sen sanoo järkikin! Isommilla kapsilla on omat jutut, korkeentaan auttavat hoitamisessa. Ja sen neljännen tekeminen VAIN siksi että olisi leikkikaveri pienimmälläkin, on musta kanssa arveluttavaa; ei se kuopus siihen kuole jos ei ole kotona leikkikaveria.

 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Ei, koska miehesi ei halua.

Mä en niinkun ymmärrä tätä et miksi se ei on vahvempi kuin kyllä. Ja jos syyt ovat noinkin naurettavat kuin asunto ja auto. Ymmärrän jos ei henkisesti jaksa enää vauvarumbaa, mutta meillä ainakin se olen minä joka vauvan öisin hoitaa.

No mutta onhan se ei vahvempi kuin kyllä, jos miehen mieli ei oikeasti muutu.

Et sä voi tehdä lasta jos toinen lapsentekoon vaadittava osapuoli ei lasta halua. Et sä voi ostaa koiraakaan, jos kumppanisi ei moiseen suostu.

Tai toki tehdä voi ihan mitä tahansa, mutta sitten on turha parkua kun seisoo pihalla turvakaukalo toisessa kädessä ja koira toisessa kädessä pohtimassa, että mites tässä nyt näin kävi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huisi hippu:
lenkillehän te pääsette kun otatte vauvan matkaan vaunuihin. ja sit kun tää pikkunen on vähän vanhempi on sulla omasta takaa 15v lapsenvahti niihin sun menoihin, kuten harrastukseen. ja muutenkin kyllä nyt 3 lasta mahtuu takapenkille. meillä ainakin on mahtunu.

Miehelle on jäänyt varmaan vähän kammo tuosta meidän esikoisesta, joka ei viihtynyt yhtään vaunuissa, vaan huusi kuin hinaaja koko ajan. Ja me tykätään käydä lenkillä metsässä rämpien, mutta minun mielestä se on vain järjestelykysymys.

Minulla ei vaan ikinä ole ollut näin kovaa vauvakuumetta kuin nyt. Pienen ihmisen kaipuu on ihan järjettömän kova.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos vaan rahkeet riittää taas hoitaa pientä vauvaa, heräillä öisin jne. niin mikä ettei. Ja ettei taloudellisesti tule liian tiukkaa. Toisaalta taas mä tekisin lapset aina sarjoissa, eli ei liian suurta ikäeroa toisiin lapsiin. Eli sinuna jos lähtisin kolmatta tekemään, tekisin myös sen neljännen tälle kuopukselle "kaveriksi". Melkein 10v ikäeroa aiempiin on mielestäni liikaa.
Tuo ikäeroasia jäi kaivertamaan... Ei kai sitä uutta vauvaa tehdäkkään pelkästään isommille sisaruksille leikkikaveriksi (varsinkin jos ikäeroa tulee vähintään 9 vuotta) Kait sen sanoo järkikin! Isommilla kapsilla on omat jutut, korkeentaan auttavat hoitamisessa. Ja sen neljännen tekeminen VAIN siksi että olisi leikkikaveri pienimmälläkin, on musta kanssa arveluttavaa; ei se kuopus siihen kuole jos ei ole kotona leikkikaveria.

Mie ite oon 20v ja mun veikka 10v. On veikasta ollut mulle seuraa. Kun oli pienempi niin hoidin ja leikin mielelläni hänen kanssaan ja nyt kun on isompi niin kiva ottaa välillä yökylään ja kun ollaan porukoilla niin mukavaa pelailla esim. lautapeleja, wiitä tms. :) Ei se ikäero mitään sano.
 
En ikinä, ikinä, ikinä jaksais, jos oisin saanut lapset jo tuon ikäisiksi! Mutta toisaalta: vauvakuume on sen verran vakava tauti, että kadut kyllä, jos et yritä. Kyllä se mieskin taipuu, kun taivuttelet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja papulia:
Ja aina sitä lasta ei saa vaikka haluaisikin. Miksei kaksi riitä? Ymmärrän kyllä miehesi kannan paljon paremmin, kuin sinun. Lienetkö sitten saanut lähes kaiken, minkä olet halunnut.

Miksi kahden pitäisi riittää vain siksi, että jotkut muut ei saa lasta vaikka haluiskin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos vaan rahkeet riittää taas hoitaa pientä vauvaa, heräillä öisin jne. niin mikä ettei. Ja ettei taloudellisesti tule liian tiukkaa. Toisaalta taas mä tekisin lapset aina sarjoissa, eli ei liian suurta ikäeroa toisiin lapsiin. Eli sinuna jos lähtisin kolmatta tekemään, tekisin myös sen neljännen tälle kuopukselle "kaveriksi". Melkein 10v ikäeroa aiempiin on mielestäni liikaa.
Tuo ikäeroasia jäi kaivertamaan... Ei kai sitä uutta vauvaa tehdäkkään pelkästään isommille sisaruksille leikkikaveriksi (varsinkin jos ikäeroa tulee vähintään 9 vuotta) Kait sen sanoo järkikin! Isommilla kapsilla on omat jutut, korkeentaan auttavat hoitamisessa. Ja sen neljännen tekeminen VAIN siksi että olisi leikkikaveri pienimmälläkin, on musta kanssa arveluttavaa; ei se kuopus siihen kuole jos ei ole kotona leikkikaveria.

Mie ite oon 20v ja mun veikka 10v. On veikasta ollut mulle seuraa. Kun oli pienempi niin hoidin ja leikin mielelläni hänen kanssaan ja nyt kun on isompi niin kiva ottaa välillä yökylään ja kun ollaan porukoilla niin mukavaa pelailla esim. lautapeleja, wiitä tms. :) Ei se ikäero mitään sano.
Niin, PELKÄSTÄÄN leikkikaveriksi isommille sisaruksille! Mulla itellä 7 vuotta lapsilla ikäeroa ja voi miten paljon isoveli leikkii pikkusiskon kanssa!!!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos vaan rahkeet riittää taas hoitaa pientä vauvaa, heräillä öisin jne. niin mikä ettei. Ja ettei taloudellisesti tule liian tiukkaa. Toisaalta taas mä tekisin lapset aina sarjoissa, eli ei liian suurta ikäeroa toisiin lapsiin. Eli sinuna jos lähtisin kolmatta tekemään, tekisin myös sen neljännen tälle kuopukselle "kaveriksi". Melkein 10v ikäeroa aiempiin on mielestäni liikaa.
Tuo ikäeroasia jäi kaivertamaan... Ei kai sitä uutta vauvaa tehdäkkään pelkästään isommille sisaruksille leikkikaveriksi (varsinkin jos ikäeroa tulee vähintään 9 vuotta) Kait sen sanoo järkikin! Isommilla kapsilla on omat jutut, korkeentaan auttavat hoitamisessa. Ja sen neljännen tekeminen VAIN siksi että olisi leikkikaveri pienimmälläkin, on musta kanssa arveluttavaa; ei se kuopus siihen kuole jos ei ole kotona leikkikaveria.

Mie ite oon 20v ja mun veikka 10v. On veikasta ollut mulle seuraa. Kun oli pienempi niin hoidin ja leikin mielelläni hänen kanssaan ja nyt kun on isompi niin kiva ottaa välillä yökylään ja kun ollaan porukoilla niin mukavaa pelailla esim. lautapeleja, wiitä tms. :) Ei se ikäero mitään sano.


No kaikissa tuntemissani perheissä, joissa lapsilla iso ikäero, se suhde on nimenomaan sellainen hoivasuhde, isosisko auttaa vauvanhoidossa jne. Harvemmin oikeasti leikkivät yhdessä, koska kyllähän nyt jo järki sanoo, että taaperolla ja kouluikäisellä on ihan eri kuviot leikeissään ja muissa tousuissaan. Aikuisiällä suhde varmaan voikin sitten olla toisenlainen. Itse tekisin lapset pienellä ikäerolla kaikki tai sitten sarjoissa, mutta jokaisella tästäkin omat näkemyksensä. Olen ainoa lapsi, joten se vaikuttanee omaan mielipiteeseeni, koska lapsena kovasti kaipasin sisaruksia, joiden kanssa olisi voinut leikkiä. En halua, että kukaan omista lapsistani jäisi "ainokaiseksi".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Myö:
En ikinä, ikinä, ikinä jaksais, jos oisin saanut lapset jo tuon ikäisiksi! Mutta toisaalta: vauvakuume on sen verran vakava tauti, että kadut kyllä, jos et yritä. Kyllä se mieskin taipuu, kun taivuttelet.
"saanut lapset jo tuon ikäisiksi" HÖMPH! No, tässä kait on se mun ja sun ero; minä olen ikuinen vauvakuumeilija!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Myö:
En ikinä, ikinä, ikinä jaksais, jos oisin saanut lapset jo tuon ikäisiksi! Mutta toisaalta: vauvakuume on sen verran vakava tauti, että kadut kyllä, jos et yritä. Kyllä se mieskin taipuu, kun taivuttelet.

Näin minäkin ajattelin ennen :) Mutta niin se mieli ja tuntemukset muuttuu. Viimeisen vuoden ainakin olen jo elätellyt ajatusta kolmannesta lapsesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Misty:
No teidän tapauksessanne sitten ei, koska mielestäni lapsi on sellainen asia, mitä molempien pitää haluta, ei vain toisen.
No joo... Meillä mies vastusti pitkään kolmatta, ja nyt kun se on tuossa, niin on ihan onnessaan taas vauvan isukki!!!!!!!! Eli ap, taivuttele sitä miestäsi, jospa se älyäisi suostua....

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miehen mielestä ei, koska:
- meillä on kaksi lasta 8 ja 10v, ei tukiverkkoa ja elämä alkaa nyt olla jo helppoa. On aikaa olla kahdestaan ja päästään yhdessä esim. lenkille.
- ei mahduttaisi menemään autolla mihinkään
- koti käy ahtaaksi (4h+k, 110neliötä)

Minun mielestä kyllä, koska:
- minä haluan :)

Meillä oli sama tilanne osin, lapset oli 7 ja 9 ja halusin kolmannen, mieskin lämpeni ja sai toteuttaa elämänsä haavetta rakentaa ok-talo. (vanha olis ollut liian pieni)
Nyt meillä on lapset 12,10,3 ja pienin 8kk. Asutaan isossa ok-talossa maalla (no kaupunkia tää on mutta 2 hehtaarin tontti) ostettiin tila-auto kun 4 lasta ei enää mahtunut tavalliseen.
Ollaan erittäin onnellisia päätöksestä eikä mies todellakaan vaihtais noita 2 pienempää mihinkään vaikkei ihan yhtä hurjana niitä halunnut. Mies jäi ton toiseksi pienimmän kanssa hoitovapaallekkin jossain vaiheessa ja heillä on ihan älyttömän hyvä suhde. Summarum, keskustelkaa asioista ja koittakaa löytää sopiva ratkaisu.
Ja toden totta isommista on apua, tykkäävät hetken katsoa pienempiä jos vaikka vien roskat tms. Meillä tää sopii näin, mutta kukin tavallaan...Niin ja onhan tämä rankkaakin, isommilla on koulut ja harrastukset ja kaverit ja pienillä on perustarpeet jotka pitää tyydyttää ympäri vuorokauden. KAIKKI alkaa tavallaan alusta...myös kaikki sellainen jonka on jo unohtanut, hyvässä ja pahassa.
 
Lisäys...niin ja kandee miettiä ehkä jo suoraa sitäkin että tekeekö (jos saa) vielä kaksi, koska isommilla on jo omat juttunsa ja tää pienin olis tavallaan "ainoa lapsi". Ei tietysti lasta tehdä toisen takia, mutta me mietittiin jo vähän niin että tehdään mahdollisesti sitten kaksi tai ei yhtään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Misty:
No teidän tapauksessanne sitten ei, koska mielestäni lapsi on sellainen asia, mitä molempien pitää haluta, ei vain toisen.
No joo... Meillä mies vastusti pitkään kolmatta, ja nyt kun se on tuossa, niin on ihan onnessaan taas vauvan isukki!!!!!!!! Eli ap, taivuttele sitä miestäsi, jospa se älyäisi suostua....

Niin, siis keskustelua aiheesta kannatan minäkin, mutta en sitä että hankitaan lapsi vaikka toinen ei haluaisikaan. Mutta jos miehesi päätyy lopulta idean taakse, niin miksipäs sitten ei.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Misty:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Misty:
No teidän tapauksessanne sitten ei, koska mielestäni lapsi on sellainen asia, mitä molempien pitää haluta, ei vain toisen.
No joo... Meillä mies vastusti pitkään kolmatta, ja nyt kun se on tuossa, niin on ihan onnessaan taas vauvan isukki!!!!!!!! Eli ap, taivuttele sitä miestäsi, jospa se älyäisi suostua....

Niin, siis keskustelua aiheesta kannatan minäkin, mutta en sitä että hankitaan lapsi vaikka toinen ei haluaisikaan. Mutta jos miehesi päätyy lopulta idean taakse, niin miksipäs sitten ei.

No ei tässä sentään mieheltä salaa olla raskaaksi hommautumassa:) Lähinnä yritän järjestellä ajatuksiani, että kannattaako sitä miestä edes yrittää "ylipuhua".
 
Mä en enää jaksais aloittaa kaikkea alusta, jos lapset jo noin isoja.
Ja ikäeroa tulee jo sit niin paljon, ettei vanhemmilla lapsilla ja pienimmällä olis enää mitään yhteistä. Mutta jokainen tekee niin kuin tykkää.
 

Yhteistyössä