Onko muita, jotka haaveilevat kolmannesta lapsesta mutta epäilevät omaa jaksamistaan? Olisi mukavaa jakaa ajatuksia ja tietysti myös kuulla kolmen tai useamman lapsen vanhemmilta kokemuksia.
Minulla on entuudestaan tyttö 3 v ja poika 1v. Kumpikin ovat ihania persoonia, mutta molemmilla on ollut rankka vauva-aika, eli ovat olleet huonoja nukkumaan ja varsinkin kuopus on ollut itkuisa koliikkipoika.
Nyt on arki muutaman kuukauden ajan ollut jo huomattavasti helpompaa ja huomaan, että vauvakuume nostaa taas päätään... Kuopus nukkuu jo yönsä, esikko on nukkunut niin ikään 1-vuotiaasta lähtien, kumpikin syö samasta kattilasta ja nukkuu päiväunet yhtä aikaa jne. Mutta molemmat ovat myös tavattoman tulisieluisia temperamentikkoja, ja esikolla on yhä uhmaikä ja kuopuksenkin tahto on hyvää vauhtia heräämässä... Eli arjessa on yhä työtä, vaikka hyvin pärjätäänkin.
Nyt useamman lapsen vanhemmat kertokaa, miten tässä jaksaisi, jos kolmaskin olisi samanlainen pätkänukkuja ja koliikkivauva? Vai olisiko kolmas nimenomaan helpompi, koska vanhin ei enää roikkuisi koko ajan lahkeessa kiinni, kun hänellä olisi keskimmäinen leikkiseurana? Monesti tuntuu, että suurperheelliset mainovat, että "onneksi ovat olleet helppoja vauvoja ja nukkuneet yönsä"... Entä jos olisikin useampi vaativa vauva peräkkäin?
Minulla on entuudestaan tyttö 3 v ja poika 1v. Kumpikin ovat ihania persoonia, mutta molemmilla on ollut rankka vauva-aika, eli ovat olleet huonoja nukkumaan ja varsinkin kuopus on ollut itkuisa koliikkipoika.
Nyt on arki muutaman kuukauden ajan ollut jo huomattavasti helpompaa ja huomaan, että vauvakuume nostaa taas päätään... Kuopus nukkuu jo yönsä, esikko on nukkunut niin ikään 1-vuotiaasta lähtien, kumpikin syö samasta kattilasta ja nukkuu päiväunet yhtä aikaa jne. Mutta molemmat ovat myös tavattoman tulisieluisia temperamentikkoja, ja esikolla on yhä uhmaikä ja kuopuksenkin tahto on hyvää vauhtia heräämässä... Eli arjessa on yhä työtä, vaikka hyvin pärjätäänkin.
Nyt useamman lapsen vanhemmat kertokaa, miten tässä jaksaisi, jos kolmaskin olisi samanlainen pätkänukkuja ja koliikkivauva? Vai olisiko kolmas nimenomaan helpompi, koska vanhin ei enää roikkuisi koko ajan lahkeessa kiinni, kun hänellä olisi keskimmäinen leikkiseurana? Monesti tuntuu, että suurperheelliset mainovat, että "onneksi ovat olleet helppoja vauvoja ja nukkuneet yönsä"... Entä jos olisikin useampi vaativa vauva peräkkäin?