Koliikki, tissiriippuvuus ja nukahtamisvaikeudet!

Tyttäremme on 2,5 kuukautta vanha ja kärsinyt koliikista. Käytimme häntä lastenlääkärissäkin kuukauden iässä itkuisuuden takia ja hän vahvisti koliikkiepäilymme. Käytössä on Rela- ja Cuplaton-tipat sekä vauvahieronta. Kävimme myös vyöhyketerapiassa. Nyt tuntuu, kun hän oppi pieraisemaan (vatsa toimii rutinalla vaipan täydeltä 1-3 kertaa vrk:ssa) ettei hän enää itke vatsavaivojaan niin paljon vaan ongelmana on ns. tissiriippuvuus ja nukahtamisen vaikeus. Hän ei tahdo millään nukahtaa muuhun kuin syliin pitkän hyssytelyn tuloksena tai kantoliinaan päivisin, kiukkuaa ja huutaa vaan ihan punaisena kunnes saa tissin suuhun ja lutkuttelee sitä, vaikka aina ei tunnu nälkäkään olevan. Tuttikoulua ollaan yritetty pitää, mutta toistaiseksi huonoin tuloksin. Sylissä hän nukkuu "tissi poskella" pieniä unia, mutta jos yrität laskea hänet omaan sänkyyn, kehtoon tai vaunuihin niin max 10 minuuttia ja hän on täysin hereillä. Kantoliinassa pystyasennossa hän saattaa päivisin nukkua 3 tuntiakin yhteen menoon, onneksi! Öisin hän ei myöskään suostu nukkumaan omassa sängyssään vaan nukkuu vieressä ja syö aina aika-ajoin milloin haluaa. Olen yrittänyt valvoa öisin aina niin pitkään kunnes hän nukahtaa ja ottaa sitten tissin pois häneltä, mutta aina välillä nukahdan siinä itsekkin.

Nyt kaipaisin neuvoja, miten saisimme hänet nukkumaan omassa sängyssään ja vaunuissa sekä miten pääsisimme eroon tissiriippuvuudesta. Olemme yrittäneet huudattaakin jonkin aikaa, mutta hän tuntuu jaksavan huutaa loputtomiin. Tiedän, että vauvoilla on tiheän imemisen kausia, mutta meijän tyttö tuntuu elävän sitä kautta koko ajan. Jos annan hänelle rintaa aina kun hän itkee niin syötän häntä kirjaimellisesti varmasti 2 kertaa tunnissa päiväsaikaan lukuunottamatta sitä aikaa minkä hän nukkuu kantoliinassa. Lääkäri sanoikin, että koliikin jälkeen on usein ongelmana tiheä rinnalla oleminen, koska vauva on tottunut siihen, että imemällä olo helpottuu kun suoli alkaa toimia. Maitoa minulta tulee mielestäni ihan hyvin, ainakin paino on noussut hyvin ja tyttö pulskistunut.

 

...ettei hän enää itke vatsavaivojaan niin paljon vaan ongelmana on ns. tissiriippuvuus ja nukahtamisen vaikeus. Hän ei tahdo millään nukahtaa muuhun kuin syliin pitkän hyssytelyn tuloksena tai kantoliinaan päivisin, kiukkuaa ja huutaa vaan ihan punaisena kunnes saa tissin suuhun ja lutkuttelee sitä, vaikka aina ei tunnu nälkäkään olevan. Tuttikoulua ollaan yritetty pitää, mutta toistaiseksi huonoin tuloksin. Sylissä hän nukkuu "tissi poskella" pieniä unia, mutta jos yrität laskea hänet omaan sänkyyn, kehtoon tai vaunuihin niin max 10 minuuttia ja hän on täysin hereillä. Kantoliinassa pystyasennossa hän saattaa päivisin nukkua 3 tuntiakin yhteen menoon, onneksi! Öisin hän ei myöskään suostu nukkumaan omassa sängyssään vaan nukkuu vieressä ja syö aina aika-ajoin milloin haluaa. Olen yrittänyt valvoa öisin aina niin pitkään kunnes hän nukahtaa ja ottaa sitten tissin pois häneltä, mutta aina välillä nukahdan siinä itsekkin.

Nyt kaipaisin neuvoja, miten saisimme hänet nukkumaan omassa sängyssään ja vaunuissa sekä miten pääsisimme eroon tissiriippuvuudesta.

Kuulostaa siltä, että teillä on ns. suuritarpeinen vauva joka tarvitsee läheisyyttä keskivertoa enemmän. Tähän "vaivaan" on yksikertainen lääke: anna vauvan olla lähellä ja imetä vauvantahtisesti, kanna ja nukkukaa perhepedissä. Eli jatkakaa kuten tähänkin asti =)

Kun vauvasi on vielä noin pienikin, niin mun mielestä kannattaa unohtaa kaikki tuttikoulut ja omaan sänkyyn opettamiset hetkeksi. Aika auttaa ja voi olla, että vaikkapa jo kuukauden päästä molemmat sujuvat kuin itsestään kun vauva saa nyt alkuun tarvitsemaansa läheisyyttä ilman rajoituksia. Jos vauva käy öisinkin tiheästi rinnalla, niin nuku ihmeessä vauva tissillä jos se kerran sinulta onnistuu. Jaksat vaativan vauvasi kanssa paremmin, kun nukut mahdollisimman paljon silloin kun vauvakin nukkuu.

Meillä keskimmäinen oli samanlainen tapaus ja ensimmäiset kolme kuukautta tuntui että vauva oli minussa kiinni ympäri vuorokauden. Sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa, tosin vaunuissa tyttö ei oikeastaan koskaan oppinut nukkumaan pitkiä pätkiä. Puolivuotiaana neiti oppi ryömimään ja sen jälkeen jatkuva kantaminen ja hyysääminen väheni huomattavasti. Paljon syliä ja halauksia tyttö kyllä tarvitsi koko vauvavuoden, mutta ensimmäisen puolenvuoden jälkeen ei ollut enää täyspäiväinen sylikissa ja tissitakiainen.

:hug: Juuri nyt on varmasti rankkaa ja väsyttävää, välillä jopa ahdistavaa, mutta ajanmyötä helpottaa, usko pois!

 

Heippa!

Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, helpointa on, että hyväksyt tilanteen ja pidät vauvaa paljon lähellä.

Meidän vauvamme huusi ensimmäiset 2,5kk aamusta iltaan suoraa huutoa. Ei tyyntynyt kuin ainoastaan rinnalle, ja siinä sitten viettikin paljon aikaansa. Tuttia ei ole huolinut ollenkaan, enkä sitten väkisinkään ole tuputtanut. Eikä vauva viihtynyt alkuun ollenkaan missään yksinään, ei siis hetkeäkään.

Nyt vauva on kuitenkin rauhoittunut, temperamenttinen on vieläkin ja suuritarpeinen kyllä myös. Mutta hän viihtyy jo pikku aikoja muuallakin kuin sylissä. Nukahtaminen ei edelleenkään suju kuin rinnalle ilman huutoa. Välillä olen yrittänyt saada nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta se ei yleensä onnistu, vauva hermostuu täysin.

Mutta pointtini oli se, että kyllä se tosiaan ajan myötä alkaa pikku hiljaa helpottamaan. Tiedän kyllä kokemuksesta, että helppoa teillä ei tällä hetkellä ole. Tsemppiä! =)

 

Hei Ellu, täällä myös prikulleen samanlainen vauveli, nyt 4kk. Ensimmäiset kolme kuukautta menivät vatsavaivoja kipristellessä, eikä siihen hetkeen auttanut muu kuin tissi. Meidän tyttö on siis aina rauhoitettu ja nukutettu tissillä, kun mikään muu ei tepsinyt. Kantoliina on täälläkin käytössä, onneksi sellainen on keksitty, päivällä nukkumisesta ei ilman sitä tulisi mitään, vaunut ei kelpaa ollenkaan. Tyttö nukkuu myös vieressämme yöt, koska omaan sänkyyn nukuttaminen/siirtäminen/rauhoittaminen ei vain onnistunut. Tällä tavalla me kaikki saamme yöt nukuttua hyvin, parilla yösyötöllä mennään ja nukahdetaan heti päälle.

Nyt vatsavaivat ovat helpottaneet, mutta tissillä nukutus on edelleen ainoa mikä toimii. Juuri tänään viimeksi yritimme iltasyötön jälkeen hyssytellä, kannella, laulaa Päivänsädettä ja menninkäistä sen 20 kertaa,silitellä ja taputella ja työntää harson kulmaa suuhun (tuttia ei täälläkään huolita...) Syliinkään ei siis millään rauhoitu, kiukkuaa vain väsyksissään tissiä. Tunti ja vartti meni tätä ennenkuin nukahti itkuunsa, ei kauhean mieltä ylentävää. Mieluummin jatkan tissilinjaa, kun väkisin itketän ressukkaa.

Kiitos Kettukarkille ja Nomena1:lle kannustuksesta, helpottaa tietää, että muitakin samanlaisia tissikiukkuajia on. Itsekin olen ajatellut, että tyttö vain vaatii tavallista pitemmän ajan turvallisuuden tunteensa luomiseen, että jossain vaiheessa sitten helpottaa.

Tsemppiä ja jaksamista sinulle Ellu. Itseäni olen yrittänyt kannustaa ja lohduttaa sillä, että vaikka tissitakiainen sitookin välillä kärsivällisyyden rajoille asti, niin toisaalta on niin hellyyttävää että se imetys ja tissi on sille reppanalle se maailman tärkein asia, ja kun se sitten siinä tuhisee tyytyväisenä, niin väkisin tulee jo etukäteen ikävä sitä aikaa, kun ei enää imetäkään.

 

Kiitos kovasti vastauksistanne!
Oli helpottavaa lukea, että muitakin tissitakiaisia on ja että ajan kanssa se helpottaa Jatkamme siis samaa linjaa ilman stressiä siitä, että taas syödään.

 

Lisään vielä, että myös meidän vauva on nyt 4kk, joten teilläkin voi helpottaa hyvinkin pian.

 

Kuulostaa hyvin tutulta. Ihan samanlailla meilläkin mennään, pojalla nyt ikää 3,5 kuukautta eikä ainakaan vielä näytä helpottavan. Aiemmin ei tahtonut vatsa toimia, mutta nyt sentään on vatsakivuista päästy. Uusi ongelma on syntymässä, kun poika ei enää tahdo nukahtaa rintareppuun tai kantoliinaankaan. Mulla on kaksi muutakin alle kouluikäistä lasta, joten pojan päiväunien nukkuminen on vielä yöuniakin hankalampaa, hän kun ei nuku muuta kuin tissillä ja aiemmin kantoliinassa. Täytyisi kuitenkin pystyä muistakin lapsista huolehtimaan, mutta vaikka mitä temppuja tekisi niin eipä vaan nuku ja sitten tulee mahdottomat yliväsymysitkut.

 

Toivotan kovasti jaksamisia ja voimia Ellu teidän koko perheelle! Meillä oli myös kaksi ekaa kuukautta ihan hirveetä aikaa...Sitten HIEMAN helpotti, mutta edelleen meillä todella temperamenttinen tyttö, ikää huomenna 9kk. Nukkuu meijän sängyssä ja syö edelleen monta kertaa yössä, tosin nyt pullosta. Se vaan ei olekaan niin helppoa pitää unikoulua yms. jos todella on vaativa lapsi (tosin tuskin kenelläkään on ihan helppoa). Ite on jo valmiiksi niin väsynyt, että haluaa väliin mennä mistä aita on matalin...

Mutta naapurin äiti sanoikin, että ei se todellakaan tienyt mitään vaativan vauvan hoidosta ekan kohalla, mutta toinenpa olikin sitten ei niin helpoimmasta päästä. Sanoi, että ohjeita hän yritti antaa ja ihmetteli, kun ei joku saanut omaan sänkyyn nukkumaan yms. Mutta ymmärsi tilaanteen, kun tuli vaativampi vauva. Eikä mikään sujunutkaan niin hyvin, vaikka teki samanlailla kun ekan kohalla. Niin tämän tarkoituksena oli siis sanoa, että on ihanaa kun löytää samankokeineita, koska he todellakin ymmärtävät mistä puhut! =)

Tsemppiä kaikille muillekin, "vaativien" vauvojen vanhemmille! :hug:

Nipsu ja kullanmuru (kaikesta huolimatta )pian 9kk

 

Ihan kun olisi omasta kynästä tullut tuo Ellun kirjoitus. Meillä myös koliikkia ensimmäiset n.2 kk ja sen jälkeen tissiriippuvuutta ihan täysillä. Meillä myös tyttö nukkui yöt vieressä, kun ei mihinkään muuhun tyyntynyt ja nimenomaan tissi suussa. Minäkään en jaksanut läheskään aina valvoa siihen asti, että olisi saanut tissin suusta. Tyttömme ei myöskään päivällä nukkunut, kun tissillä sen 10 min. Joskus kyllä oli pakko laittaa vaunuihin ja muutaman kerran sainkin hänet nukkumaan jopa tunniksi tai kahdeksi ensin tunnin huudon jälkeen.
Minulla meni selkä niin huonoon kuntoon tuosta sängyssä syöttämisestä ja könöttämisestä aina yhdessä asennosta, että oli pakko alkaa nukuttamaan omaan sänkyynsä 2 kk iässä. Ensimmäisenä iltana huusi sylissä melkein 3 tuntia ennen kuin nukahti ja seuraavat 2-3 viikkoa huudettiin n. 1 tunti. Sen jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa, vaikka minä olinkin siten aika puhki väsymyksestä, kun yöllä saatettiin syödä tunnin välein. Tuttia opetin sitkeästi ja n. 3,5 kk iässä se sitten vihdoin alkoi maistumaan. Silloin myös nukahtaminen omaan sänkyyn alkoi sujua jo ihan hienosti.
Päivällä syötiin myös 1-2 tunnin välein ja pahimmillaan n. 7 tuntia putkeen (tai n. 15 aina taukoa). Tuttipulloa opetin sitten n. kuukauden ajan ennekuin alkoi sujumaan pullosta syönti n. 4kk iässä. Silloin alkoi myös neidin paino olla jo jonkin verran miinukslla, joten meillä siirryttiin aika nopeasti pelkkään pulloruokintaan.
Nyt tyttö on jo 6 kk ja superutelias ja touhukas. On todella hyväntuulinen, vaikka ei nukkuisi päivällä juuri ollenkaan. Illalla nukahtaa vellipulloon omaan sänkyynsä (ei anna syöttää sylissä, kun pitää saada olla pitkällään) ja herää yöllä 1-2 kertaa syömään.
Meidän neiti on kuitenkin nyt aivan mahtava pakkaus vaikka kaipailee aika paljon syliä vieläkin. Nyt olen vasta todella päässyt nauttimaan tästä äitiyslomasta ja hankala alku tuntuu jo todella epätodelliselta.

Eli tsemppiä ja voimia Ellu sinulle ja muille, joilla on vaativa pieni nyytti siellä kotona. Varmasti helpottaa ajan myötä ja uskokaa pois, vaikka aika tuntuisi nyt matelevan ja valoa ei meinaa näkyä tunnelin päässä, niin ei aikaakaan, kun mietitte jo, että itkikö se vauva nyt oikeasti niin paljon kuin muistelette!

 

Meillä oli alussa ihan samanlaista ekat kolmisen kuukautta. Sen jälkeen alkoi tissiriippuvaisuus hieman helpottaa ja poika alkoi viihtyä pidempiä aikoja lattialla, eikä tarvinnut aina olla sylissä ja tissillä. Neljännen kuukauden tienoilla muistaakseni alkoi yönukuttaminenkin nopeutua, vaikka tissille poika silloinkin nukahti. Se vaan alkoi sujua nopeammin eli parin tunnin tississä-roikkumis-maratonit olivat historiaa. Meilläkin ekoina kuukausina poika halusi nukahtaa rinta suussa, vaikkei nälkä enää olisi ollutkaan. Heti jos rinnan otti pois, poika havahtui hereille ja alkoi itkeä.

Poika on nyt 7,5 kk ja nukutaan edelleen perhepedissä. Omaan sänkyyn saamme pojan iltaisin kyllä nukahtamaan, mutta yöllä otan viereeni loppuyöksi. Meillä siis poika edelleen heräilee yöllä usein ja etenkin aamuyöstä roikkuu tissillä. Unikoulua en ole halunnut vielä pitää, koska pojalle on tullut viime viikkoina hampaita, jotka ovat häntä vaivanneet. Päivisin poika on usein varsin aurinkoinen hurmuri. Päiväunet nukkuu parvekkeella tai sisällä vaunuissa.

Elo vauvan kanssa oli meillä alkuun rankkaa, mutta helpotti pikkuhiljaa ensimmäisten kolmen-neljän kuukauden jälkeen. Alussa päivät tuntuivat kuluvan aivan liian hitaasti, koska olin henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt. Huudattamista ei omat hermoni olisi kestänyt, sen verran sydäntä särkevää oli kuunnella, kun poika huusi pää punaisena ja hikisenä, kun omaan sänkyyn yritin joskus huonolla menestyksellä nukuttaa. Nykyään jo nautin pojan kanssa kotona olosta. Yöt ovat vieläkin repaleisia, mutta uskon kohta jo helpottavan.

Voimia sinulle ja toivotaan, että teillä pian helpottaa!

 

Meidän keskimmäinen tyttö oli tissiriippuvainen.Koliikkia ei ollut, hän ei vaan nukkunut ollenkaan ilman et tissi oli suussa.Tutti ei kelvannut ja kakskuisena ei syöny enää pullostakaan. Päivisin söi normaalisti ja nukkui hyvin vaunuissa, mut entäs kun ilta koitti.... Jo ilta seitsemältä alkoi tissittely ja sitä jatkui ainakin yhteen yöllä. Sit kun otin tissin suusta pois, muutama minuutti ja tyttö oli hereillä.Eli käytännössä hän nukkui koko yön tissi suussa! Tätä jatkui 8kuiseks asti, kunnes mittani tuli täyteen ja lopetin imetyksen. Tyttö oli kyllä puolivuotiaana oppinu syömään taas pullosta, mut ei yöllä. Kaks ekaa yötä meni hyssytellessä vaunuissa, mut sit nukkui jo hyvin, söi vaan 2 kertaa yössä pullosta. Ja rupesi omaan sänkyyn yksin nukkumaan.Voi sitä ihanuutta, että sain nukkua vaikka missä asennossa ja selkänikin rupesi paranemaan.Niin ja annoin tytölle tutin kun lopetin imetyksen, joten se toi oman helpotuksensa. Eli jotkut vauvat voi olla pitkäänkin tissiriippuvaisia, mutta kannattaa aina välillä yrittää tarjota pullosta tai tuttia, jossain vaiheessa hän saattaa hyväksyä sen. Helpottaa kummasti elämää, kun saa itsekkin nukkua. Voimia paljon sulle,tiedän prikulleen mitä läpikäyt! :hug: