KOko ajan itkevä 1-vuotias ja muu perhe?

[Ninsku]

Heips..

Ajattelin tänne kirjoittaa, kun en oikein mistään saa tukea enkä apua. Meillä on kaksi lasta tyttö kohta 3v. ja tuo 1v. poika. Poika on ollut tosi "pahapäinen" jo ihan vauvasta ja rääkyy lähes koko ajan. Hiljaa oikeastaan vain nukkuessaan, muuten itkua n. viiden minuutin välein. Meillä koko perhe esikoisesta lähtien on ihan hermoromahduksen partaalla tämän vuoksi.

Lisäksi ikään kuuluen poika on erittäin läheisriippuvainen minua kohtaan. Nukkuu yöt vain vieressäni, haluaa olla vain sylissä (huuto alkaa heti kun lasken pojan maahan tai yritän vaikka leikkiä hänen kanssaan) esim. ruokaa laitan hirveän karjunnan säestyksellä, jos poika ei nuku juuri silloin, esikoista ei kestä hoitaa tai sylitellä, vessassa en voi käydä... Esikoinen kärsii tästä todella ja minuakin ihan itkettää millainen tämä vuosi on ollut hänen kannaltaan.

Tuntuu, ettei mikään suju! POika oppi syömään kiinnteitäkin oikeastaan 9kk iässä, mutta suurimmaksi osaksi ruokailutkin menee huutamiseksi. Mahtavinta olisi, jos joku monitaituri ammattilainen tulisi seuraamaan meidän päiväämme kotiin, ja pystyisi neuvomaan ihan siinä tilanteessa!

Jos jollakin olisi neuvoja tai vinkkiä mikä taaperoa voisi vaivata, niin se olis minulle tärkeää..

 

[gg]

nosto

 

[mie]

ootko neuvolasta saanu minkäänlaista apua?Mulla kohta 1-vuotias tyttö, kiukuttelee hänkin mut on kyl pääsääntöisesti tyytyväinen ja leikkii itsekseenkin. Pari kuukautta kesti meillä tuo kausi et oli minussa kiinni koko ajan.Harmi, en osaa auttaa.Luulis et poika viihtyis hyvin seurailessaan 3-vuotiaan touhuja..

 

[minä]

En osaa auttaa muuten kuin kertomalla että iän myötä menee ohi,meillä poika oli samanlainen,otettiin jo kaikki ruoka aine allergia testit,verikokeet jne. kun poika oli niin huonotuulinen aina.Puolitoista vuotiaana tilanne meni ohi ihan itsestään,n.puoli vuotta sitä kesti.Perheessämme on 3muutakin lasta,joten tilanne oli aika raskas.

 

[MorbidMama]

Mullekin tuli ekaks mieleen neuvola..eikö siellä ole otettu pohdintaan poikasi itkua? Ei se nyt ihan tavanomaiseltakaan kuulosta, etenkin jos koko perhe kärsii tilanteesta... :|

 

[Aaban]

Minkälaisissa tilanteissa itku alkaa?

 

[toivottavasti apua]

oletko kokkeellu jos leikkisit lattialla lapsien kanssa.. olisit lähellä ja lapsikin hyvällä tuurilla huomaisi että voi olla muuallakin kuin äiskän sylissä.. jotain tällaista itse kokkeilisin vastaavassa tilanteessa.. voimia!

 

[letkukinttu]

Voi olla myös luonnekysymys. Tyttö meillä ollu "rääkyjä". Nyt huuto muuttunu jo keskusteluks kun kaksivuotias osaa jo jutella. Mutta herkkään huutaa jos suututtaa tai ei mene niinkuin itse haluaisi.

 

[Ninsku]

Neuvola on ihan pyllystä, ei sieltä saa kuin myötätuntoiset: joo..-niin.. -vastaukset! Mutta en tiedä.. tuntuu vaan, että itkee aina. Heti kun herää, yritetään sylitellä ja sitten saankin kanniskella puolituntia.. sitten yritetään vähän syödä ja taas huudetaan (+ se aika miä menee ruuan laittamiseen lautaselle tms.) esikoinen roikkuu toisessa lahkeessa ja mikä pahinta hänkin on alkanut matkinmaan pikkuveljeään huomion kipeänä ja molemmat huutaa kurkku suorana.. Minä taas viiletän ympäri kämpää ja yritän pitää lapsen suunnilleen tyytyväisenä..

Lisäksi muuta elämän tilannetta: yritän tässä samalla suorittaa opiskeluni loppuun, joten osa huudoista löytyneet päivähoidossa olemisesta ja sen jälkeisestä läheisyyden tarpeesta. Tosin olemme nyt olleet kuukauden kotona eikä se ole helpottanut ollenkaan asiaa.

 

[lisko harmaana]

Jos tosiaan neuvolassa ei ole otettu kantaa ja lähdetty selvittämään huudon syytä, niin vastaavassa tilanteessa menisin lastentautien erikoislääkärille yksityisvastaanotolle. Meille on usein sattunut myös hyvällä maalaisjärjellä varustettuja lastenlääkäreitä, joiden konkreettisilla neuvoilla on päästy yli milloin mistäkin huuto- tai nukuttamisongelmasta yllättävän nopeasti. Sitä itse niissä tilanteissa on jo sokeutunut niille ilmeisimmille syille ja seurauksille, kun vain odottaa että koska ongelma taas ilmenee ja kuinka avuton itse on sen edessä.

 

[Ninsku]

Vaikka tilanne perhettä kuormittaakin, olen kuitenkin hyväntuulinen ja pitänyt itseni kasassa, ei ole pahemmin hermot mennyt.. mutta se tuntuu muuten niin pahalta, kun ei tiedä mikä poikaa vaivaa! Lisäksi tuo esikoisen homma. Tietty olisi mukava irtautua vähän kotoa, mutta kun isäkään ei oikein pojan kanssa pärjää: hän ei suostu syömään ja itkee vaan minun perääni, jos vaikka käyn lenkillä..

Tietty tämä menee aikanaan ohi, sen tiedä, mutta kuinka kauan tämä kestää, sitä ei voi tietää..

 

[mie]

Jos tosiaan neuvolassa ei ole otettu kantaa ja lähdetty selvittämään huudon syytä, niin vastaavassa tilanteessa menisin lastentautien erikoislääkärille yksityisvastaanotolle. Meille on usein sattunut myös hyvällä maalaisjärjellä varustettuja lastenlääkäreitä, joiden konkreettisilla neuvoilla on päästy yli milloin mistäkin huuto- tai nukuttamisongelmasta yllättävän nopeasti. Sitä itse niissä tilanteissa on jo sokeutunut niille ilmeisimmille syille ja seurauksille, kun vain odottaa että koska ongelma taas ilmenee ja kuinka avuton itse on sen edessä.

Juuri näin!Apu voi löytyä yllättävän helposti, ja "turhaa" reissua et varmasti tee.

 

[mie]

Ja tuosta läheisyysriippuvuudesta vielä sen verran, että meillä kun se oli pahimmillaan, kuljin enemmän yksin kaupassa,lenkillä, kavereiden luona..melkeen joka päivä jossakin. Ja aina oli lapsi huutanut mun perään tosi kauan, mutta yks kaks ei reagoinut mitenkään. Tulee hymyssä suin jopa vilkuttamaan mulle ku lähen johonkin.Isän kannattaa kulkea yksin tämän pojan kanssa kylässä tai jossain, että lapsi oppii turvautumaan isäänsä kun äitiä ei ole näköpiirissä.

Parempia neuvoja en keksi...

 

[Äiti]

Näin äkkiseltään kuulostaa kyllä hyvin voimakkaasti siltä että lapsellasi on jokin neurologinen sairaus/oireyhtymä tms. Oireet täsmäävät esim. lievään tai keskivaikeaan autismiin mutta IHAN VAIN NÄIN KIRJOITUKSESI PERUSTEELLA. Mitään diagnooseja ei täällä voi tietenkään tehdä. Onko lapsellasi vaikeuksia ottaa kontaktia muihin ihmisiin?

Jo se, että perheenne kokee väsymystä ja voimien loppumista pitää kyllä riittää neuvolalle syyksi kirjoittaa terveyskeskuslääkärin kautta (tai ilman) teille lähete neurologin, toimintaterapeutin ja psykoterapeutin vastaanotoille ja tutkimuksiin/arviointiin. Suosittelen sitä hyvin lämpimästi ihan jo sinun ja muiden perheenjäsentenne mielerauhan vuoksi. Ei todellakaan ole kiva elää pelossa että lapsella saattaa olla jotakin "vialla", vai mitä? Tiedän sen kokemuksesta.

Jos ei muu auta niin nyrkkiä pöytään neuvolassa ja kovaääninen vaatimus asian eteenpäin viemiseksi! Jaksamisia!

 

[Ninsku]

Näin äkkiseltään kuulostaa kyllä hyvin voimakkaasti siltä että lapsellasi on jokin neurologinen sairaus/oireyhtymä tms. Oireet täsmäävät esim. lievään tai keskivaikeaan autismiin mutta IHAN VAIN NÄIN KIRJOITUKSESI PERUSTEELLA. Mitään diagnooseja ei täällä voi tietenkään tehdä. Onko lapsellasi vaikeuksia ottaa kontaktia muihin ihmisiin?

Jo se, että perheenne kokee väsymystä ja voimien loppumista pitää kyllä riittää neuvolalle syyksi kirjoittaa terveyskeskuslääkärin kautta (tai ilman) teille lähete neurologin, toimintaterapeutin ja psykoterapeutin vastaanotoille ja tutkimuksiin/arviointiin. Suosittelen sitä hyvin lämpimästi ihan jo sinun ja muiden perheenjäsentenne mielerauhan vuoksi. Ei todellakaan ole kiva elää pelossa että lapsella saattaa olla jotakin "vialla", vai mitä? Tiedän sen kokemuksesta.

Jos ei muu auta niin nyrkkiä pöytään neuvolassa ja kovaääninen vaatimus asian eteenpäin viemiseksi! Jaksamisia!

Luonteeseen olen tähän asti sen ajatellut kuuluvan, kaikki on mahdollista. POika on muuten aika vilkas ja lähtikin jo 10kk iässä käveleen ihan reilusti, nyt jo juoksee ja kiipeää joka paikkaan. Sanoo pari saanaa, kuten äiti, lamppu, poppa, paapaa.. Mummien luokse kyllä menee itsekkin, jos kylässä ollaan ja pyrkii heidä syliin, jos sitä voidaan kontaktin ottamiseksi sanoa.

tuossa joku kehoitti isän käymään pojan kanssa jossain kahden. Mutta meillä ei isi tee muuta kuin käy töissä ja harrastuksissa, niihimpä aika meneekin, ei hän käy lasten kanssa juurikaan missään, pihalla saattaa käydä, jos poika pitää nukuttaa kärryihin, ei esim. kyläile..

Muuten olis tosi hyvä, jos joku muukin esim. isi tai mummit touhuaisivat hänen kanssaan, ehkä poika siten huomaisi, että on hyvä olla myös muiden kanssa. Tuolla yksityisellä voisi käydä, pitää vaan ensin vähän säästää sinne rahaa, kun ne on niin kalliita näin opiskelija budjetille : ) Meillä on myös perjantaina 1v. neuvola, josko löisin nyrkkiä pöytään niin terkkari jotakin neuvoisi..

 

[mie]

Näin äkkiseltään kuulostaa kyllä hyvin voimakkaasti siltä että lapsellasi on jokin neurologinen sairaus/oireyhtymä tms. Oireet täsmäävät esim. lievään tai keskivaikeaan autismiin mutta IHAN VAIN NÄIN KIRJOITUKSESI PERUSTEELLA. Mitään diagnooseja ei täällä voi tietenkään tehdä. Onko lapsellasi vaikeuksia ottaa kontaktia muihin ihmisiin?

Jo se, että perheenne kokee väsymystä ja voimien loppumista pitää kyllä riittää neuvolalle syyksi kirjoittaa terveyskeskuslääkärin kautta (tai ilman) teille lähete neurologin, toimintaterapeutin ja psykoterapeutin vastaanotoille ja tutkimuksiin/arviointiin. Suosittelen sitä hyvin lämpimästi ihan jo sinun ja muiden perheenjäsentenne mielerauhan vuoksi. Ei todellakaan ole kiva elää pelossa että lapsella saattaa olla jotakin "vialla", vai mitä? Tiedän sen kokemuksesta.

Jos ei muu auta niin nyrkkiä pöytään neuvolassa ja kovaääninen vaatimus asian eteenpäin viemiseksi! Jaksamisia!

Luonteeseen olen tähän asti sen ajatellut kuuluvan, kaikki on mahdollista. POika on muuten aika vilkas ja lähtikin jo 10kk iässä käveleen ihan reilusti, nyt jo juoksee ja kiipeää joka paikkaan. Sanoo pari saanaa, kuten äiti, lamppu, poppa, paapaa.. Mummien luokse kyllä menee itsekkin, jos kylässä ollaan ja pyrkii heidä syliin, jos sitä voidaan kontaktin ottamiseksi sanoa.

tuossa joku kehoitti isän käymään pojan kanssa jossain kahden. Mutta meillä ei isi tee muuta kuin käy töissä ja harrastuksissa, niihimpä aika meneekin, ei hän käy lasten kanssa juurikaan missään, pihalla saattaa käydä, jos poika pitää nukuttaa kärryihin, ei esim. kyläile..

Muuten olis tosi hyvä, jos joku muukin esim. isi tai mummit touhuaisivat hänen kanssaan, ehkä poika siten huomaisi, että on hyvä olla myös muiden kanssa. Tuolla yksityisellä voisi käydä, pitää vaan ensin vähän säästää sinne rahaa, kun ne on niin kalliita näin opiskelija budjetille : ) Meillä on myös perjantaina 1v. neuvola, josko löisin nyrkkiä pöytään niin terkkari jotakin neuvoisi..

MEidän perheessä isin olisi kertakaikkiaan pakko jättää harrastuksia silloin tällöin väliin tollasessa tilanteessa. Hyvä kun on neuvola kohat, ole lujana siellä! Voimia!