Olen huomannut henkistä tukea saa (onneksi) melko hyvin erotilanteissa. Mutta välillä tuntuu että se on kuin söisi särkylääkettä kun sormi on saranan välissä. Pitäisi olla saatavilla "manageri" joka selvästi sanoisi ja opastaisi miten edetään ja mitä vaihtoehtoja on. Yleensä naisilla jotka ovat eläneet henkisesti kyykyssä monta vuotta on todella vaikea yhtäkkiä ruveta hoitamaan suuria irtiottoja, jopa haastamaan oikeuteen, kaikessa taistella ylivaltaa vastaan. Varsinkin kun on vuosikaudet selvinnyt nimenomaan sopeutumalla ja joustamalla.
Vain sellainen ihminen joka on vapautunut ahdistavasta suhteesta ja jatkuvasta palosta, voi tajuta mikä taivas aukeaa kun pääsee vapaaksi kaikesta vanhasta.
Lähtemisen pitäisi toimia myös turvalllisesti koska ihan "tavallisissakin" eroissa ihmiset tulevat suoraa sanottuna hulluksi, saati sitten jos lähtötaso on jo epänormaali.
Entäs kuntien tukiasunnot? niitähän voisi kysellä. Mennä asumaan niihin hetkeksi aikaa että saa sen toisen ulos siltä. Sitten vaikka poliisin avustamana. Tukiasunnot ovat "osoitteettomia", niihin ei uhkailija löydä. Kannattaa muistaa myös turvakodit