Kokemuksia?

Mulle tää kaksplus tuntuu olevan tällä hetkellä ainut pakopaikka. ...ei pakopaikka lapsesta vaan mun miehestä.

...Ennen mies oli ihana, pirteä, ahkera, huomaavainen ja ihan täydellinen (tupakkaa lukuunottamatta) ...mutta nyt esikoisen syntymän jälkeen on kaikki niin totaalisen toisin. :'(

Tätä nykyä kaikki kotityöt on mun kontolla. Kaikki tavaratkin nykyään hältä jää kuin koiralta pask... Mulla on niin paha mieli! ...mietityttää mihin katosi minun ihana siisteyttä ja kotia rakastava mieheni. ...Enää häntä kiinnostaa vain töllö, töllö, töllö...

Oisko hänen rakkaus minuun kuollut ja siksi vetää lonkkaa ja on kuin masiksessa kokoajan.

Minulle kodin siisteys on edelleen tod tärkee; täysimetyksen ohella kun ei vaan kaikkee jaksais ja ehtis tehdä. Pitää paeta tätä orastavaa aviokriisiä tänne nettiin! Auts kun sattuu! :( <br><br>
 
Onko stressaava työ miehellä? Tai fyysisesti rankka? Tai jos ei saa nukuttua?

Mutta siis omasta kokemuksesta voin sanoa että kannattaa jutella kotitöiden jaosta ja muutenkin suunnitella miten olisi yhteistäkin aikaa ihan kahdestaan, illalla ja näin.. :) . Että suhde pysyy kunnossa. Enkä nyt tarkoita että väsyneen vaimon pitäisi venyä seksin saralla. Mutta asioista kannattaa jutella ja kysyä mitä sinä ja mitä miehesi kaipaatte..
 
Hei!
Minun mieheni masentui toisen lapsen syntymän jälkeen ja on sitä edelleen...tästä siis kaksi vuotta. Mitään lääketieteellistä diagnoosia ei ole tehty, mutta selväähän tuo on kuin pläkki. Nyt vähitellen itsekin sen myöntää...siis huom, nyt vasta kun asian kanssa on jo eletty näin pitkään ja tilanne alkaa ehkä hieman helpottamaan. Meillä tuo miehen masennus näkyi ja näkyy vielä edelleenkin pakenemisena (mitä tuo töllön vahtaaminen ja saamattomuus voi olla) perheen kesken olosta eli meni menojansa milloin missäkin eikä tuntunut oikein lopulta nauttivan mistään. Päihteiden käyttöä alkoi olla jne.

:hug:
 
...ja lisään vielä, että meillä on nyt aika hurja tilanne perheessä, kun miehen lievenevän masennuksen kanssa on ollu ihan tarpeeksi hommaa ja nyt minä kolmannen lapsemme syntymän jälkeen olen masentunut...

Ehdottomasti keskustelua, keskustelua ja keskustelua. Tiedän, ettei se onnistu miehen kanssa, joka ei vastaa tai jos vastaa niin vastaus on yleensä en tiedä. Mutta siitä huolimatta. Te olette yhdessä elävä pari ja yhdessä eläminen on saatava toimimaan jotenkin.

ja sit toinen :hug:
 

Yhteistyössä