Kokemuksia?

[surupuserossa]

Meillä on nyt sellainen tilanne, että mies jätti viime viikolla ja takana meillä on pitkä suhde.. nyt sain kuitenkin tietää että olen raskaana, lapsi ei ole mitenkään erityisen odotettu, mutta haluan kuitenkin pitää sen, eikä mieskään näe aborttia vaihtoehtona.
Miten ihmeessä tälläisestä selviää? Mies kyllä sanoo, että on tukena, mutta käytännössä joutuisin kuitenkin olemaan yksin. Emme ole vielä päättäneet, että muutammeko takaisin yhteen.. ja jos muutamme niin miten siinä suhteen sitten käy.. Voi tätä myllerrystä!! Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja miten siitä on selvitty?

 

[Von Teese]

Meillä on molemmat lapset ilmoittaneet tulostaan kun ollaan jo oltu ihan eronpartaalla ja esikoisen aikaan erottiinkin, ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Nyt kuitenkin naimisissa ollaan ja elämä hymyilee!

kannattaa teidänkin pitää kunnon keskustelu, jos vaikka palaattekin yhteen.. =)

 

[samperi]

Kannattaa nyt ekana miettiä niitä eron syitä ja jutella-vaikka ottaa ammattiapua vastaan

jos vaikka palaisitte miehen kanssa yhteen :hug:

 

[surupuserossa]

Mies oli jotenkin niin varma erosta ennen kuin tiesi että olen raskaana, sen jälkeen sanoi vain että osallistuu kyllä lapsen elämään.. mä en kuitenkaan varmaan jaksaisi sitä, että hoitaisin käytännössä lapsen yksin, vaikka mies "osallistuisikin.." olisi se kuitenkin sitä, että isä tulisi ja isä menisi ja äiti hoitaisi käytännössä kaiken Haluaisin niin paljon, että tällä lapsella olisi molemmat vanhemmat saman katon alla. Olemme käyneet kaikki vaihtoehdot läpi, abortti ei tule kuulonkaan, enkä adoptioon ainakaan pysty.. lapsi siis pidetään, mutta vielä on niin epäselvää se, että minkälaiseen kotiin se syntyy! Toisaalta mies puhuu, miten olisi ihanaa että "jaloissa pyörisi pikkuvesseli" ja sanoo että lapsi on kyllä kaunis asia. Ja kun kävimme näitä vaihtoehtoja läpi, hän sanoi ihan ajatuksena että jos asuisimme erillään.. sanoin sitten miehelle, että hän ei sitten välttämättä näe lapsemme ensiaskeleita, sanoja yms. ja se pisti hänen miettimään, hän kyllä sanoi että haluaisi kaikissa niissä olla läsnä. Yhteenmuuttoakin mietimme, mutta miestä pelottaa se, että jos suhde ei parannukkaan lapsen myötä ja ongelmat jatkuu..

Tää on niin raastavaa, oon niin rikki että on tosi hankala rakastaa tätä pientä ihmettä mikä mun mahassa aloittaa kasvuaan. Toivon niin että löytäisimme sen kipinän uudestaan ja voisimme jatkaa elämää oikeana perheenä Olisin kyllä valmis tekemään mitä tahansa tämän suhten parantamiseksi, vaikka ammattiapua mutta mies ei siihen varmaan pysty. Hänen mielestään hän ei kohtele minua niin hyvin kun haluaisi, ei siis taida enää rakastaa