Sepäs tässä hankalaa onkin, kun tämä ei kaikesta huolimatta kuitenkaan ole mikään haalea tusinasuhde tai mikään pelkkä seksisuhde. Olemme esitelleet toisemme kummankin vanhemmille ja ystäville ja pidämme huolta toinen toisistamme muutenkin kuin vällyjen välissä ja hän on ainakin omien sanojensa mukaan avautunut minulle enemmän, kuin kenellekään toiselle. Hän on myös sanonut, ettei hän ikinä olisi lähtenyt kanssani suhteeseen, ellei olisi nähnyt meissä sitä mahdollisuutta, että vanhenisimme yhdessä.
Se isoin ongelma tässä on se, ettei mies halua (ainakaan nyt) yhteistä kotia, lapsia tai muitakaan sitoumuksia. Sen tosin olemme sopineet, ettei tapailla muita.
Hän siis haluaisi pitää suhteemme sellaisena, että vietetään yhdessä koti-iltoja, käydään joskus ulkona syömässä, ystävien illan istujaisissa, elokuvissa tai viikonloppuna mökillä, mutta hän ei kestä ajatusta, että tästä suhteesta tehtäisiin jokin määritelmä, jossa sanotaan ääneen, että me olemme parisuhteessa ja sitoutuneet toisiimme myös tulevaisuudessa.
Hän nauttii selvästi suhteestamme, mutta hän ahdistuu siitä, jos hänet yritetään kahlita. Ja kahlitsemiseksi hän kokee esim. lupaukset yhteisestä tulevaisuudesta.
Olisi paljon helpompi irtaantua miehestä, jonka kokisin jonkinlaiseksi tusinasuhteeksi, mutta tässä on kuitenkin enemmän... Vaikka vähän hankalalta välillä tuntuukin.
Yritän nyt kuitenkin pitää vähän etäisyyttä ja antaa ajan näyttää eteneekö suhde vai kuihtuuko omia aikojaan.