Kokemuksia sektiosta?

[vierailijaSC]

Millaisia kokemuksia teillä on keisarileikkauksesta/sektiosta? Miltä se "tuntui", varsinkin jos ensimmäinen synnytys tapahtui sektiolla...? Entä millainen olo on sektion jälkeen?

Ja millainen arpi teille on siitä jäänyt?

Kiitos etukäteen jos kerrotte oman tarianne!

 

[vierailija]

Sektioita kaksi kokeneena, ensimmäinen oli kiireellinen, vauvan sydänäänet lakkasivat ja sitten mentiinkin kovaa vauhtia leikkuriin. Kaikki kävi tosi nopeasti, lasta pikaisesti vilautettiin mulle ja vietiin tehotarkkailuun yöksi. Itsellä kovat kivut leikkauksen jälkeen, johon annettiin vain Panadolia ja Buranaa. Lapsi tuotiin vierihoitoon heti aamulla, eikä apuja täydessä synnytysosastolla juurikaan heltinnyt hoitajilta. Sairaalassa olo oli yhtä hel**ttiä, samassa huoneessakolme muuta äitiä vauvojen kanssa, eikä nukkumisesta tullut öisin mitään. Haava oli noin kolmisen viikkoa tosi kipeä, eli kesti tosi kauan.
Toinen oli suunniteltu sektio, kaikki sujui loistavasti, leikkauksen jälkeen sain kipupumpun joka oli vajaa kaksi vuorokautta. Vauvan sai viedä vauvalaan yöksi, että sai itse toipua ja levätä. Paraneminen oli paljon nopeampaa mitä ensimmäisessä sektiossa, ja olen satavarma siitä, että kun alussa sai levätä kunnolla, sekä hyvän kivunlievityksen, haavakin alkoi parantua nopeammin. Arpi ei ole kovin suuri, mutta iho haavan yläpuolelta ei ole "kiristynyt" vaan roikkuu ällösti, ylipainoinen en ole.

 

[vierailija]

moi mulla takans 2kpl sektioits joista eka oli kiireellinen js toinen suunniteltu. ekassa synnytys alkoi normisti mutta ei edennyt ja minun ja heikentyneen vauvan tolan vuoksi tuli sektio. haava kuitenkin tehtiin sivuttain. tästä ekasta mun muisti kuvat on aika huonot mut kerron mitä muistan. puudutus oli jo synnytyksen yhteydessä laitettu eli sitä vaan lisättiin. muistan että tunsin epämieluista nykimistä ja painetta mutta en paljoo muuta aika tuntu menevän tosi hitaasti. vauva ehdittiin vilauttaa mulle kun vauvakin meni hoitoon happivajeen vuoksi. tämän leikkauksen jälkeen oli pitkää kipeä kesti kauan päästä liikkeelle yms haavanin tulehtu ja sain myös kohtutulehduksen. toka suunniteltu olikin kokemuksena paljon mukavampi. sektio haaststtelusss pääsi puhumaan asioista ja siinä jo kerrottiin miten asia etenee. sitten h-hetki päivänä tulin sairaalalle vaihtoin sairaala vaatteisiin ja minut vietiin saliin. salissa puudutettiin spinaalilla se meni kai ekan kerra oielee tokalla onnistu. kiire ei tälläkertaa ollu mihinkään henkilökunta kokoaja jutteli mulle kysyi miten voin ja kertoi mitä tapahtuu. pieniä sivuvaikutuksia mulle tuli puudutteests tuli hirveän paha olo ja alkoi oksettaa vaikka tietty kun oli oltava syömättä ei mitään tullut. taaskin tunsin epämielyttävää venymistä ja nykimistä. vauvan sain nähä pidempää ja siitä hän meni isänsä kanssa pesulle. heräämössä sain vauvan rinnalle. tällä kertas olin ottsnut asiaksi lähteä liikkeelle mah pian ja samsns iltans olin jo jaloillani. ja seuraavana aamuna kävelin. pyysin aina särkylääkkeet ennenkuin lähin liikkeelle niin onnistuin tosi hyvin vaikka epämukavaahan se oli. jo viikossa haava oli semmosessa ok kunnossa eikä erityisen kipeä. haava parantui hyvin eikä jälkivaivoja . tämän kuun lopulla tulee 3kk sektiosta. haavaa alue kipeentyy ajottain jos liikkuu liikaa. niin ja kiinnikkeet tulee aina kiusaamaan. muuten hyvä että muistan että haavs on tossa

 

[vierailija]

joo kommentoin kans toho löllööm eteen jää ns reppu helpostinroikkumaan. ja kiitos nro 2 en ole siis ainut jolla kiireisen jälkeen toipuminen ollut mitä sattuu

 

[vierailija]

Yksi kiireellinen, enempää ei ole synnytyksiä. Sektio tuntui helpolta verrattuna alateitse yrittämiseen mutta sain komplikaationa muutaman vuodon :/ Sain hyvin kipulääkkeitä, oli puudutteita ja myöhemmin parasetamoli + burana ja vielä vahvempi oksikodoni.

Liikkuminen osastolla oli melko hankalaa, kuten myös vauvan siirtelyt yms. ja tarvitsin paljon apua. Toipumiseen meni viikkoja mutta joka päivä oli aina edellistä helpompaa...

Itse sektiossa tuntui hassulta, kun vauva syntyi, vaikkei siinä tietenkään olla ilman puudutteita. Ns. kuivausvaihe oli ikävin, tuntui tosi oudolta ja häijyltä, yök. Minut myös nukutettiin hetkeksi niiden vuotojen vuoksi.

Selällään nukkuminen ei onnistunut hetkeen.
Sektioarpi on alkanut vaalenemaan voimakkasti nyt kun sektiosta on noin puoli vuotta aikaa. Sellanen mahamakkara/reppu mullekin jäi muttei nyt kauheasti haittaa.

Ihan ok kokemus.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ensimmäiset vuorokaudet oli yhtä helvettiä kipujen takia. vähitellen alkoi helpottaa, mutta pitkään joutui syömään kipulääkkeitä. kotona tuntui, että mitään ei jaksa tehdä. yms. kyllä alakautta synnyttänyt selviää helpomalla

 

[vierailija]

katetri kai laitetaan ensin?

 

[vierailija]

Mulla suunniteltu sektio noin neljä vuotta sitten. Ei ollut juurikaan kipuja, lähdin liikkeelle heti kun sain luvan ja jalat alkoi toimia, noin 8 tuntia leikkauksen jälkeen. Sain jotain vahvempaa kipulääkettä ensin sektion aikana, josta tuli pahoinvointia, sen jälkeen pärjäsin Buranalla. Vauva tuotiin heräämöön mun viereen.

Aluksi vatsa roikkui haavan yläpuolella, mut palautui kyllä, ehkä vähän löysempi iho on siitä ympäriltä. Haava on nykyään sellainen lyijykynän mittainen vaalea viiva.

Oli vaikea varoa nosteluja, ym. kun haava ei ollut kipeä. Ainoa ikävä puoli oli se, että maito ei noussut kun vasta 5 päivää sektion jälkeen ja vauva sai korviketta alusta asti. Mutta muuten kaikki sujui hyvin. Jos joskus teen toisen lapsen, niin sektio on mun valinta silloinkin.

 

[vierailija]

Mulla takana 3 sektiota, joista 1 kiireellinen. Kaikista kolmesta ollut jalkeilla 12h sisään ja toipuminen ollut tosi nopeaa ja helppoa. Leikkauksessa enemmän troppia, mutta kun puudutus lakannut, menty ihan panadol/Burana yhdistelmällä. Ilman kertyminen mahaan ja siitä johtuvat kivut oli kovempia, kuin itse sektiosta. Ja mahan toimiminen muutoinkin oli hankalaa, siihen tarvitsi kaiken maailmaan pehmikkeet yms. Viikon sisään kaikista ollut jo "kunnossa", pitänyt itseä muistuttaa ottaa varovasti vanhempien lasten kanssa. Mitä nopeammin pääsee liikkelle, sen nopeammin alkaa parantuminen.

 

[vierailija]

Mulla takana 3 sektiota, joista 1 kiireellinen. Kaikista kolmesta ollut jalkeilla 12h sisään ja toipuminen ollut tosi nopeaa ja helppoa. Leikkauksessa enemmän troppia, mutta kun puudutus lakannut, menty ihan panadol/Burana yhdistelmällä. Ilman kertyminen mahaan ja siitä johtuvat kivut oli kovempia, kuin itse sektiosta. Ja mahan toimiminen muutoinkin oli hankalaa, siihen tarvitsi kaiken maailmaan pehmikkeet yms. Viikon sisään kaikista ollut jo "kunnossa", pitänyt itseä muistuttaa ottaa varovasti vanhempien lasten kanssa. Mitä nopeammin pääsee liikkelle, sen nopeammin alkaa parantuminen.

Niin ja imetys viimeisimmästä onnistui täydellisesti, seuraavana päivänä nousi maito kunnolla, edelleen imetän. Vauva nyt 10kk. Aiemmissakin maito nousi hyvin, muista syistä ei imetys onnistunut.

 

[vierailija]

Kauhea kokemus joka kerta ollut, en valitettavasti saa pelkoalatiesynnytystä. Jos mahdollista niin valitse lapsellekin parempi vaihtoehto eli normaali synnytys. Jos ei, varaudu ottamaan jo hyvissä ajoin mm ulostuslääkettä... aivan helvetillistä vedenkin paskominen... ja paljon kipulääkettä. Varaudu ottamaan sitä myös kotiin ja että joku on ainakin ensimmäiset viikot auttamassa sinua. Kyllähän siitä selviää, mutta koviin kipuihin ja vauvan terveysongelmiin on hyvä varautua. Melkein 30% sekiolla syntyvistä saa komplikaatioita syntymässä ja joutuuu mahd tehohoitoon tai vähintään tarkkailuun, usein kun tulee hengityksen kanssa ongelmia ja pelko siitä miten se vaikuttaa mm aivoihin... olisi ollut hyvä varautua tällaisiin, en tiennyt...

 

[vierailija]

Kauhea kokemus joka kerta ollut, en valitettavasti saa pelkoalatiesynnytystä. Jos mahdollista niin valitse lapsellekin parempi vaihtoehto eli normaali synnytys. Jos ei, varaudu ottamaan jo hyvissä ajoin mm ulostuslääkettä... aivan helvetillistä vedenkin paskominen... ja paljon kipulääkettä. Varaudu ottamaan sitä myös kotiin ja että joku on ainakin ensimmäiset viikot auttamassa sinua. Kyllähän siitä selviää, mutta koviin kipuihin ja vauvan terveysongelmiin on hyvä varautua. Melkein 30% sekiolla syntyvistä saa komplikaatioita syntymässä ja joutuuu mahd tehohoitoon tai vähintään tarkkailuun, usein kun tulee hengityksen kanssa ongelmia ja pelko siitä miten se vaikuttaa mm aivoihin... olisi ollut hyvä varautua tällaisiin, en tiennyt...

Harmi, että sinulla oli tosi ikävä kokemus sektiosta. Turhaa ei kuitenkaan kannata pelätä, suunniteltu sektio on kuitenkin turvallinen toimenpide, eikä siihen yleensä liity komplikaatioita. Tuo 30% liittyy luultavasti hätäsektioiden komplikaatioihin, mikä on todella ikävää, mutta alatiesynnytyshän ei silloin ole vaihtoehto. Jos olen väärässä, niin laitathan linkkiä tilastoon

 

[Xcv]

Harmi, että sinulla oli tosi ikävä kokemus sektiosta. Turhaa ei kuitenkaan kannata pelätä, suunniteltu sektio on kuitenkin turvallinen toimenpide, eikä siihen yleensä liity komplikaatioita. Tuo 30% liittyy luultavasti hätäsektioiden komplikaatioihin, mikä on todella ikävää, mutta alatiesynnytyshän ei silloin ole vaihtoehto. Jos olen väärässä, niin laitathan linkkiä tilastoon

Itselleni tehty kaksi sektiota ja se jossa oli oma henki lähteä, oli juuri se suunniteltu. Komplikaationa raju sisäinen verenvuoto. Vaikka kuinka suunniteltaisiin, niin silti sektio on iso toimenpide ja siihen liittyy riskejä.

Hätäsektio meni paremmin, vaikka ongelmansa siinäkin, kun kohtu repesi loppuviimein.

Vauvat sen sijaan on selvinneet hyvin molemmilla kerroilla, eivät edes tehohoitoa tarvinneet.

 

[vierailija]

Kaksi sektiota, molemmat suunniteltuja, eka muuttui kiireelliseksi. Henkisesti eka oli rankka, olisin tosi tosi kovasti halunnut synnyttää ja saada vauvan heti syliin, ja kun vielä leikkauksen jälkeen sain kuulla että pitkän apuviillon vuoksi alatiesynnytys ei ole enää koskaan vaihtoehto ja toisen lapsen raskauskin suunniteltava ja riskialtis juttu niin ei ollut huippufiilis. Toisen kohdalla itse leikkaus oli odotettavissa niin se ajatus oli jo käsitelty.

Sekä puudutusten että tippojen laitossa oli haastetta. Leikkaus itsessään tuntui siltä kun joku olisi kaivellut avaimia käsilaukku pohjalta. Täysin kivuton, aika veikeä tunne. Toisessa tunsin haavan ompelun, kivutta tämäkin. Mikäs siinä maatessa!

Toipuminen ei kummassakaan mennyt niin kuin piti. Ekassa olivat joutuneet leikkaamaan kiinnikkeisen mahan takia paljon "leikkuupintaa" eli olin tosi kipeä, epipumppua ei ehditty laittaa ja runsaan vuodon vuoksi ibuprofeeni oli aluksi pannassa, eli ekoina päivinä sain pelkkää parasetamolia ja olin ihan törkeän kipeä. Pyysin tarvittavaa vahvempaa kipulääkettä, kätilö nihkeili että se estää imetyksen, en sitten ottanut - jälkikäteen selvisi että kätilö oli luullut minun pyytävän unilääkettä, kipulääke olisi käynyt imetyksenkin kanssa. Kipu helpotti ekan viikon jälkeen mutta jatkui viikkoja, varsinkin jos hetken oli paikallaan niin liikkeellelähtö nosti kyynelet silmiin, joten mies pomppi ekat viikot öisinkin siirtämään kainalossa nukkuvan vauvan lähemmäs. Toisen sektion jälkeen toivuin ensin tosi nopeasti, jo toisena päivänä olin "ihan kunnossa", mutta ekan viikon lopulla haavaan tuli joku nestekertymä joka oli taas tosi kipeä ja sai kävelemään kumarassa iltaa kohti. Leikkaukset tehtiin vanhoista arvista eli uusia ei tullut.

Ekalla kertalla koen saaneeni tosi välinpitämätöntä hoitoa, mulle ei esim. kerrottu kun vauva oli syntynyt ja heräämöön en saanut mitään tietoa vauvan voinnista eikä puolisolle oltu kerrottu minusta (verta tuli aika paljon siinö vaiheessa kun isä ja vauva vietiin salista). Kivunhoito kusi ja pahasti, liikkeelle pakotettiin ja apua ei oikein saanut (esim. istuutumiseen olisi tarvinnut molemmat kädet jarruttamaan kivun vuoksi, joten en päässyt vauvan kanssa sängylle tai tuolille itse enkä voinut istuttuani kurkottaa eikä kukaan ehtinyt auttamaan, joten imetin seisten). Toisella kerralla taas sain huippuhyvää ja huomaavaista hoitoa. Sama sairaala, pari vuotta välissä, ehkä ekalla kerrallakin yrittivät mutta osasto oli täynnä käytäviä myöten.

Imetykset olivat hirveää työtä ja lisämaitokikkailua ekat 3-4kk molemmilla kerroilla, mutta vika tuskin oli mainittavasti sektioissa.

Nyt toisen sektion ja saamani hoidon jälkeen ajatus kolmannesta ei kauhistuta. Mutta ekan jälkeen pelotti.

 

[feger]

Yksi suunniteltu sektio takana. Minua hirvitti, kun vatsan päällimmäisessä kerroksessa oli 5 tikkiä vaan ja nekin irrotettiin ennen sairaalasta lähtöä pois.
Toipuminen oli suht nopeaa, kipulääkkeitä otin muutaman päivän ajan. Tunto palaili siinä n. 6-12 kk:n kuluttua. Ekat viikot jännitti esim. nauraminen ja nostamiset.

 

[vierailija]

joku kysyi katetrista olen vastsaja nr2 ketjussa. mulle laitettiin katetri molemmilla kerroillla puudutuksen jälkeen. niin ja imetyksestä molemmat lapset ovat kasvaneet korvikkeella. ekan kanssa ongelma tosin oli että lapsen maha meni ihan kipeeksi maidostani ja huusi selkä kaarella. tokassa maito nousi mutta paino pikkusella laski ja ei millää ottanut imuotetta oikein. kun vihdoin imuote alko paranemaan ja ei tarvinnu pelätä painon laskua päätti kehoni lopettaa maidon tuotannon.

 

[vierailija]

Ei mitään väliä onko hätäsektio vai suunniteltu jos vauvan elintoiminnot ei ns käynnisty kun syntymä ei ole normaali niin sitten ei käynnisty. Vauva tarvitsee sen kaiken mitä alatiesynnytyksessä saa, se on terveellistä vauvalle ja paljon parempi naisen kropalle, jos ei ole mitään oikeasti poikkeavaa kehossa. Esimerkiksi poikkeuksellisen ahdas lantio tai muu vastaava syy. En voi käsittää miten joku suostuu vapaaehtoisesti valitsemaan lapselle pahemman vaihtoehdon. Nyt huom poissulkien tilanteet joissa oikeasti sektio on turvallisempi! Vakava sunnytyspelko joka perustuu oikeasti johonkin, voi myös olla tällainen syy. Jokin traumaattinen tapahtuma joka liittyy nimenomaan normaaliin synnytykseen ja saa ihmisen pelkäämään vähemmän vaarallisempaa ja vauvalle haitallisempaa tapaa.

 

[vierailija]

Kolme sektiota, ensimmäinen hätäsektio istukan irtoamisen takia. Onneksi olin sairaalassa sisällä, sitä verta kun todellakin lähti lorisemaan hillittömästi istukan irrotessa. Sairaalaan pääsin sisälle kun oikein kunnolla vaadin saada jäädä sinne järkyttävien kipujen takia, eivät olleet supistuksia joten hoitohenkilökuntahan oli sitä mieltä että olen "vainoharhainen" kun minuun "mukamas sattuu". Se istukan irtoaminen oikeasti sattuu, ei laisinkan mikään pikkukipu. Täyteen uneen laittoivat kun ei ollut aikaa mihinkään hifistelyyn. Imetys onnistui hyvin, maito lähti nousemaan heti kun heräsin nukutuksesta.

Toinen sektio oli kyllä suunniteltu mutta se tapahtui kolme viikkoa ennen suuniteltua sektiopäivää lapsivesien tultua. Maitoa nousi mutta lapsi ei osannut imeä kunnolla joten äidinmaidon vastikkeeseen turvauduttiin hyvin nopeasti.

Kolmas sektio oli suunniteltu ja tapahtui sovittuna päivänä. Imetys onnistui alusta saakka, imetin 11 kuukautta jolloin lapsi itse lopetti rinnan ottamisen.

Suurin ongelma minulle noissa sektioissa oli se, että en tuntenut minkäänlaista kipua leikkauskohdassa ja niinpä piti sitten oikein muistuttaa itseään ettei saa nostella tai muuten töhöttää. Korkea kipukynnys yhdistettynä äidin vaistoihin on vähän vaarallinen yhdistelmä haavan paranemisen kannalta.

Katetri laitettiin kaikissa tapauksissa vasta kun olin nukutettu / puudutettu.

 

[vierailija]

Ai joo..(olen tuo edellinen vieras-kirjoittaja) leikkausarpi on pitkittäinen, navasta häpykumpuun ulottuva. Suunnitellutkin sektiot tehtiin tähän samaan hätäsektion aikana tehtyyn arpeen. Onhan tuo tuossa näkyvillä mutta ei haittaa ketään.

 

[vierailija]

Oho kirjoitin tuolla ylhäällä, että selällään nukkuminen ei onnistunut mutta tarkoitin tietysti, että kyljellään.

 

[vierailija]

Ensimmäinen lapsi syntyi kiireellisenä sektiona, puudutuksen jälkeen laitettiin katetri. Leikkaus meni hyvin,eikä siinä tullut mitään komplikaatioita. En tuntenut mitään koko leikkauksen aikana, ainoa mikä oli inhottava oli tärinä, mikä iski kun minua kursittiin kasaan. Vauvan sain rinnalle sen jälkeen kun minut oli ommeltu kiinni. Kipupumppu laitettiin (mikä menikin sitten tukkoon), mutta sain sitten muuta kipulääkettä. Minut leikattiin yöllä, niin seuraavana päivänä minut autettiin pystyyn ja pääsin vessaan kävellen. Olihan se kipu noustessa ja yskiessä, mutta kun sairaalasta lähdin 4vrk leikkauksen jälk, en tarvinnut enään mitään kipulääkettä.

 

[vierailija]

Teholle päätynyt molemmissa sektioissa.

Mietinkin aina miten joku ehdoin tahdoin sektion haluaa. Suurin vatsa-alueen leikkaus mitä immeisille suoritetaan. Ja sekö ei muka ole yhtä pelottava kuin alatiesynnytys

Pakko on pakko eikä sille mitää voi. Mut liian vaarattomina sektioita pidetään.

 

[vierailija]