Kokemuksia "oman aikanne" unikoulusta

Oon lähettäny tämän kaikenikäisetn lasten puolelle jos vaikka löytyis vastauksia:

Poika on nyt 7 kk ja yritetään päästä eroon yömaidosta.

Neuvolassahan suositellaan nykyisin "tassutus"-unikoulua. Se on kuitenkin mielestäni kovin tulkinnanvarainen, eikä toimi välttämättä ihan hyvin, kun kysymyksessä on yöllinen unikoulu, eikä niinkään illalla nukuttaminen.

Oon saanut kavereilta ohjeita "huudatus-unikouluun", joilla on vanhempia lapsia. Eli ensin annetaan huutaa 10 min, sitten rauhoitellaan / otetaan syliin rauhoittumaan ja joka viiden minuutin jälkeen sama homma. Kavereiden lapset eivät vaan ole kovasti sitä kuitenkaan tarvinneet, eivätkä siis osaa antaa mulle ohjeita "kokemuksen syvällä rintaäänellä" siispä kysyn täältä.

Miten tulkitsette, jos lapsi esim. viiden minuutin jakson aikana on hetken huutamatta ja aloittaa taas uudelleen? Aloitetaanko aika alusta? Jos vaikka lapsi itkee 3 min ja on hiljaa 5 min, mites tulkitsette?
Entä kuinka monta yötä tätä pitäis kestää? Ja jos huuto jatkuu aina vaan -luovutetaanko ja aletaan taas antaa sitä maitoa eli laitetaan hukkaan koko molemmin puolinen kärsimys?

Kyseessä on siis todellakin nyt yritys päästä yömaidon annosta eroon. Mitäs jos lapsi ei huudakaan maitoa enää nyt neljän yön jälkeen vaan sitä, että hänellä on hylätty olo...?

Näin väsyneenä iskee epävarmuus...

KIITOS jos joku viitsii jakaa omia kokemuksiaan. :flower:

 

Juuri tuon ikäisinä on meillä kaikilta kolmelta lopetettu yösyötöt...Ja käytännössä se on toiminut näin...Eli illalla kunnolla ruokaa,puuroa,velliä,imetys...ja nukkumaan...sitten isä ottaa yöheräilyt hoidettavakseen...kun vauva herää,silittelee uudestaan uneen,tarpeen vaatiessa ottaa syliin...yksin EI jätetä huutamaan...Eli siis isän kannattaa nukkua ne kolme yötä vauvan sängyn vieressä...sitten heräily jo loppuukin. =) Ja isä siis hommissa siksi,että maidontuoksuinen äiti vaan herättää nälän...

 

Kiitoksia kangasajuruoho!

Lapsen sänky on aivan meidän sägyssämme kiinni, joten melkein sama kuin nukkuisi vieressä. En tiedä maidontuoksuisesta äidistä, sillä poika on saanut maitonsa pullosta aina 3 kk iästä alkaen, kun ei enää huolinut rintaa. Saattaahan se assosiaatio siitä "maidon tuojasta" tietysti kohdistua äitiin, kun on sitä suurimmaksi osaksi kaverille roudannut. Ongelmaksi koituu vaan miehen aikaiset heräämiset ja voi olla aika rankkaa töissä ja sen päättteeksi kotona jos ei saa nukuttua edes sitä vähää mitä muuten.

On se aika kauheaa antaa toisen itkeä, mutta lopuksi on aina syliin ottoa ja lohduttelua. Muuten saisi pitää kädestä kiinni varmaan koko loppuyön...

 

Meilläkin on vain hyviä kokemuksia tuosta itsekseen nukahtamaan opettamisesta 7-kuiselle. Sen ikäinen vauva ei välttämättä enää tarvitse yömaitoa, se on vain tapa, josta vanhemmat voivat hyvällä omallatunnolla opettaa pääsemään eroon (ei toki ole pakko, jos jaksaa heräillä vielä pitkään...).

Meilläkään ei annettu tosin pienokaisen itkeä lohduttomasti yksin, vaan silittelimme päätä/selkää, pidimme hetken aikaa kädestä kiinni ja peittelimme hellästi aina, jos itku muuttui lohduttomaksi. Tärkeintä oli, että vauva jätettiin aina aluksi nukahtamaan itsekseen, jotta hän osaisi myös yöllä nukahtaa ilman äitiä/isiä. Syliin ei kannata ottaa, koska silloin vauva vain virkistyy. Myöskään silmiin ei saisi katsoa eikä jutella mitään. Hyräillä/hyssytellä hiljaa voi ja tosiaan helliä lohduttavasti niin, että vauva pysyy sängyssä.

Kyllä vanhemmat kuulevat, milloin ison vauvan itku on oikeasti lohdutonta ja hämmentynyttä ja milloin kokeilua siitä, josko sittenkin saisi tahtonsa läpi... Meillä tuota lohdutonta itkua ei tullut ekan yön jälkeen yhtään, eikä siis ekanakaan yönä annettu sen kestää edes pientäkään hetkeä (protestointia kuunneltiin pisimmillään 5 min., joka sekin tuntui loputtoman pitkältä ajalta ja raastoi sydäntä...). Kaikkinensa tämä "unikoulu" kesti kolme yötä niin, että toisena yönä lapsi nukahti ihan itsekseen rauhallisesti eikä kolmantena yönä enää herännyt yölläkään edes äännähtämään.

Mitä myöhempään tähän totuttaa, sitä hankalammaksi se muuttuu... Eli sikäli vähän yli puolivuotias on juuri oikeassa iässä. Ja kannattaa tosiaan ajoittaa opettelu viikonloppuun, jotta isi voisi olla vastuussa (menee nopeammin ja helpommiin ohi). En tosin osaa sanoa, miten hyvin homma toimii, jos vauva on samassa huoneessa kuin te. Jos siis raaskitte/pystytte, niin saattaisi olla helppoa samalla totuttaa vauva myös omaan huoneeseen...?

 

Meillä on toteutettu ns. lempeä unikoulu kaikille lapsille, kun he ovat olleet n. 7-kuisia. Tavoitteena on ollut, että samalla luovutaan sekä yömaidosta että yöheräilystä muutenkin. Eli ihan kuin vierailijakin sanoi: opetetaan vauvaa nukahtamaan itse.

Aikanaan monet ovat käyneet läpi rankemmankin unikoulun, esim. omat vanhempani vain tyynesti laittoivat meidät parikuisina(!) omiin huoneisiimme nukkumaan ilman mitään lohdutteluja... Eikä siitäkään ole jäänyt traumoja Mutta itse en raaskinut pitää vauvaa yksinään itkemässä kovin pitkään. Pidensimme kyllä väliä minuutista viiteen, mutta koskaan en antanut itkeä lohduttomasti (kiukkuisesti kyllä). Enkä pystynyt antamaan tehtävää miehelleni, koska en malttanut itse olla menemättä lohduttamaan... ehkä olisi mennyt nopeammin niin, mutta näinkin se on aina onnistunut 3-4 yössä.

Hermoja alku koettelee ja uskoa keinon järkevyyteen myös, mutta lopussa kiitos seisoo. Tsemppiä!

 

meillä en menyt ihan ekaan huutoon vaan vasta kun lapsi oikeasti huusi rauhoitin ja laitoin sänkyyn takaisin. Ja jos en saanut muuten rauhoittumaan annoin vähän vettä(siis lusikallisen). Nopeasti oppi nukkumaan. Aika usein meni niin että se käninä loppui muutamassa minuutissa, joskus yltyi kunnonitkuksi.

sitä huudattamista en hyväksy, jos lapsi pelkää lapsi on rauhoitettava.