Meillä on ikäeroa 1v 11kk, ja kuopus on nyt 4,5kk. Tähän saakka ainakin kaikki on sujunut uskomattoman hyvin, kun ottaa huomioon esikoisen tahtoiän. Muita lapsia 2-vuotiaamme saatta joskus vihoissaan läpsiä, mutta pikkusiskoa ei onneksi juuri koskaan. Aina on huolehtimassa siskosta, ja jos on ollut erossa siskostaan, niin aina ekana kysyy siskoaan, kun nähdään <3 Pelkäsin, että esikoinen jäisi vaille huomiota ja tästä seuraisi läpsimistä yms., mutta pikkuhiljaa esikoinen on oppinut leikkimään välillä yksinkin, on aina ollut hyvin seurankipeä. Usein meilläkin esikko kiikuttaa leluja siskolleen, haluu ottaa syliin tms... Ainut, mikä aluksi oli esikoiselle hankalaa, oli imetys. Se oli hänestä sietämätöntä, kaipa kuopus sai silloin ns. totaalisen huomion, joten... kiljumista yms. seurasi.
Miedän vanhempien jaksaminen onkin ollut hieman haastavampaa. Nyt onneksi jo helpottaa, kun kuopuskin menee ihmisten aikaan yöunille. Mutta kaksi ei mielestäni todellakaan mene samassa kuin yksikin... Omaa aikaa on tosiaan vain välillä iltaisin, siihen oli totuttelemista. Välillä myös tuntuu, että ulos lähteminen on työn ja tuskan takana, jompikumpi huutaa kuumissaan joka tapauksessa. Mutta se kai kuuluukin asiaan

Rankahkoa on, mutta on tää sen arvoista!!