V
Vvvieras
Vieras
Muslimikulttuurin perustavanlaatuinen ongelma on hierarkkisuus ja kyllä, se on ongelma, varsinkin meille ei-muslimeille jotka kuitenkin joudumme tekemisiin muslimien kanssa. Naisen asema perheessä on kotieläintä ylempi mutta poikalasta alempi. Mies on naista ylempi, vanhempi mies nuorempaa miestä ylempi ja miesten hierarkian huipulla on sitten joku uskonoppinut. Viime kädessä tästä syystä muslimikulttuurien piirissä ei tapahdu mitään edistystä, luovuutta, uudistuksia, keksintöjä: asioiden toisinajatteleminen on kielletty, jos jotain uutta ja erilaista tulee jolle kulle mieleen, on kysyttävä siltä joka on hierarkiassa ylempänä, onko tämä oikein, saako näin tehdä tai ajatella?
Olen asunut ja opiskellut Ranskassa neljäsosan elämästäni, sekä yksin että perheeni kanssa, ja voisin kirjoittaa erilaisista kohtaamisista ranskalaisten muslimien kanssa vaikka mitä ja 98-prosenttisesti negatiivista. Jos isä ei ole paikalla, perheen kuusivuotias poika määrää omaa äitiään ja puhuu hänen puolestaan (osin siksi, ettei se äiti edes osaa ranskaa). Samanikäinen suomalainen tyttölapsi koulussa saa opettajalta moitteita, koska on pukeutunut "provosoivasti" ja muslimipojat provosoituvat. Ranskalaisessa koulussa on oltava välipala mukana ja kun meidän tytöllä sattui olemaan salamia voileivän päällä, piti makkarat viedä opettajalle koska luokassa on muslimeita jotka eivät syö makkaraa, siispä muutkaan eivät saa syödä.
Opiskelijaelämä Pariisissa oli jo 1980-luvulla sitä, ettei nainen voinut illalla yksin liikkua, koko ajan tuli joku muslimimies selittämään, että olen katsonut häntä tungoksessa "silmät kiiluen" ja turhaan yritän esittää viatonta. Muslimimiesporukat työnsivät kättä haarojen väliin ihan päivänvalossakin, kadulla ohikulkiessaan ja nimittelivät letukaksi (salope). Kerran soitin puhelinkioskista Suomeen ja jonossa seuraavana jonottava vanhempi muslimies tempaisi oven auki ja raivosi täyttä huutoa, että miten kehtaan antaa hänen, miehen, odottaa vaikka hyvin näen, että hän on niin, mies, kategorisesti tärkeämpi ja arvokkaampi olento.
Eikä muslimiehelle todellakaan sanota ei, jo kahvilassa samaan pöytään istuminen ja puolen tunnin jutustelu on niin vakava myöntyminen, että ollaan vaikeuksissa. Lukioiässä olin kesätöissä Pariisissa ja annoin epähuomiossa nuoren arabimiehen tarjota itselleni katukahvilassa kokiksen ja jotain pikkusyötävää. Kun kävi ilmi, etten silti aio miehen kanssa naimisiin, hän raivostui ja minun piti maksaa takaisin tämä "kihlajaistarjoilu".
Tietenkin islam on ongelma: sen pyhissä teksteissä luvataan suora tie paratiisiin vääräuskoisen tappamisesta, ja siellä paratiisissakin on muuten miehille luvassa muistaakseni 72 neitsyttä. En tiedä, mitä vääräuskoisen tappanut nainen saa palkkioksi ? Ja tämä kaikki (plus vielä se Mohammedin oma haaremi) pitäisi sitten ohittaa olankohautuksella ja hymistä jotain "muukalaispelosta" ja ennakkoluuloista. Minä ainakaan en ole erityisen pelokas tai ennakkoluuloinen, mutta kaikenlaista on nähty ja vedetty siitä johtopäätökset.
Olen asunut ja opiskellut Ranskassa neljäsosan elämästäni, sekä yksin että perheeni kanssa, ja voisin kirjoittaa erilaisista kohtaamisista ranskalaisten muslimien kanssa vaikka mitä ja 98-prosenttisesti negatiivista. Jos isä ei ole paikalla, perheen kuusivuotias poika määrää omaa äitiään ja puhuu hänen puolestaan (osin siksi, ettei se äiti edes osaa ranskaa). Samanikäinen suomalainen tyttölapsi koulussa saa opettajalta moitteita, koska on pukeutunut "provosoivasti" ja muslimipojat provosoituvat. Ranskalaisessa koulussa on oltava välipala mukana ja kun meidän tytöllä sattui olemaan salamia voileivän päällä, piti makkarat viedä opettajalle koska luokassa on muslimeita jotka eivät syö makkaraa, siispä muutkaan eivät saa syödä.
Opiskelijaelämä Pariisissa oli jo 1980-luvulla sitä, ettei nainen voinut illalla yksin liikkua, koko ajan tuli joku muslimimies selittämään, että olen katsonut häntä tungoksessa "silmät kiiluen" ja turhaan yritän esittää viatonta. Muslimimiesporukat työnsivät kättä haarojen väliin ihan päivänvalossakin, kadulla ohikulkiessaan ja nimittelivät letukaksi (salope). Kerran soitin puhelinkioskista Suomeen ja jonossa seuraavana jonottava vanhempi muslimies tempaisi oven auki ja raivosi täyttä huutoa, että miten kehtaan antaa hänen, miehen, odottaa vaikka hyvin näen, että hän on niin, mies, kategorisesti tärkeämpi ja arvokkaampi olento.
Eikä muslimiehelle todellakaan sanota ei, jo kahvilassa samaan pöytään istuminen ja puolen tunnin jutustelu on niin vakava myöntyminen, että ollaan vaikeuksissa. Lukioiässä olin kesätöissä Pariisissa ja annoin epähuomiossa nuoren arabimiehen tarjota itselleni katukahvilassa kokiksen ja jotain pikkusyötävää. Kun kävi ilmi, etten silti aio miehen kanssa naimisiin, hän raivostui ja minun piti maksaa takaisin tämä "kihlajaistarjoilu".
Tietenkin islam on ongelma: sen pyhissä teksteissä luvataan suora tie paratiisiin vääräuskoisen tappamisesta, ja siellä paratiisissakin on muuten miehille luvassa muistaakseni 72 neitsyttä. En tiedä, mitä vääräuskoisen tappanut nainen saa palkkioksi ? Ja tämä kaikki (plus vielä se Mohammedin oma haaremi) pitäisi sitten ohittaa olankohautuksella ja hymistä jotain "muukalaispelosta" ja ennakkoluuloista. Minä ainakaan en ole erityisen pelokas tai ennakkoluuloinen, mutta kaikenlaista on nähty ja vedetty siitä johtopäätökset.
