SILENCIO: Meillä poika oli syntyessään 48 cm ja painoi 2960, eli hieman tavanomaista pienempi. Hän oli pieni ns. kaiken aikaa, mutta kaikki laitettiin vaikeiden allergioiden syyksi. Kolmi vuotiaana poika oli -1.8 sd käyrällä ja tällöin ilmeiseti oma kasvuhormoonituotanto alkoi hiipua melko radikaalisesti, koska sen jälkeen käyrät vain laskivat. Neljä vuotiaana poika oli 93 cm, aloin ihmetellä hänen pintä kokoansa (vertasin isosiskoon joka oli saman ikäisenä ollut 115 cm, samoin kuin minä itse pienenä). Aloin puhua siitä lääkäreille, joita ei kuitenkaan kiinnostanut koko asia. He keskittyivät vain edelleen pojan vaikeisiin allergiohin ja astmaan, sanoivat pituuden johtuvan siitä. Vuoden hoin siitä jatkuvasti lääkäreille, kunnes tutkimukset aloitettiin. Kuusi vuotiaana hoidon aloitettaessa poika oli 100,2 cm.
Meillä siis lääkityksen tavoitteena oli päästä takaisin tuolle -1.8 sd käyrälle. Viime syksynä kun lääkitystä oli käytetty 2 vuotta, olimme kontrollissa TAYS:ssa. Poika on kasvanut paremmin kuin kukaan edes odottikaan, olemme nyt jo -1.5 sd käyrällä, eli pääsimme ns. normaalikäyrille. Luustoikä röntgenissä pojan ikä on tällä hetkellä noin reilun vuoden jäljessä oikeaa ikää. Ennen hoitoa pituutta tuli korkeintaan 4 cm vuodessa, nyt sitä on tullut 10 cm vuodessa. Poika on nyt toisella luokalla koulussa ja pituutta 122 cm. On vieläkin luokkansa lyhin, mutta saavuttaa toisia kovasti.
Piikitys oli varmaan minulle kamalin asia, minä nimittäin podin piikkikammoa. Kun näinkin neulan pimeni silmissä. Saimme kynän kotiin ja niitä harjoittelu ampulleja. Hoitaja käski kokeilla pistää itseäänkin, minun täytyi ottaa muutaman rohkaisu kupillisen ennekuin pystyin pistämään itseäni.
Ensimmäiset pari kuukautta meni siten että minä pidin pojasta kiinni ja isä pisti. Välillä poika piiloutui ja teki kaikki temput, rankkaa oli!! Tuntui että alussa lääke aiheutti jonkinlaista ylivilkkautta ja rauhattomuutta, mutta tämä rauhoittui onneksi muutamassa kuukaudessa. Vaikka silloin aika tuntui todella pitkältä.
Meillä isä hoiti pistämisen ja hoitaa paljolti vieläkin. Olen päässyt itse piikkikammostani, koska jouduin aloittamaan itselleni myös pistoshoidon kipuihin.
Meille lääkärit hokivat ettei pistos satu. Joo, ei itse pistäminen satukkaan, mutta aine kirvelee ja se sattuu. Joten lapselle on turha väittää ettei se satu ollenkaan.