Kokemuksia imetysohjauksesta

[Ahdistunut imettäjä]

Millaisia kokemuksia teillä on imetysohjauksesta ja neuvolan suhtautumisesta imetykseen?

 

[ninnu2]

Minua ei neuvottu neuvolassa imetyksen suhteen mitenkään. Jos sen varaan olisi laskenut, imetys olisi tyssännyt alkuunsa. Otin yhteyttä imetystukilistan imetystukihenkilöihin ja sieltä sain oikeanlaista apua. Suosittelen! Imetystukipuhelin. Toki neuvoloissakin osa terveydenhoitajista ja/tai kätilöistä on alan asiantuntijoita, riippuu siis varmaankin henkilöstä.

 

[bliu]

Omalla kohdallani paras apu tuli sairaalan lastenhoitajilta, joilta kysyin asiasta runsaasti. Neuvolaa

 

[ei ohjausta]

neuvolasta en oo kummallakaan kerralla saanut minkäänlaista imetysohjausta vaikka oon asioita siellä ääneen ihmetellytkin. Ainoan ohjauksen sain synnärillä kans just lastenhoitajalta kun kysyin. Kätilöt vaan viilettivät kiireisinä ja lykkäsivät papereihin rukseja et kaikki mahdollinen ohjaus annettu (vaikka ei oltukaan). Paras imetysapu on ollu oma maalaisjärki, ystävät ja netti.

 

[Liekö paikkakuntakohtaista?]

Tuntuu tässä asiassa olevan kovasti vaihtelua. Jossain paikoissa on laitoksella lähes käyty rintaan kiinni lupaa kyselemättä ja todettu, että näin sitten muuten imetetään kun taas toisissa paikoissa asia hoidetaan ohimennen neuvomatta käytännössä lainkaan. Neuvolat myös ovat hyvin erilaisia. Meillä on asiasta keskusteltu paljon, mutta kotiin ei ole kukaan ollut änkeämässä väkisin (sellaisiakin kokemuksia tuttavapiirissä on). Eräs ystäväni olisi todella kaivannut apua, muttei sitä neuvolasta saanut. Lähinnä todettiin, että kyllä äidin on osattava lapsensa ruokkia... Myös suhtautuminen imettämiseen on ilmeisesti juttujen perusteella aika vaihtelevaa. Meidän neuvolassa kannustetaan imettämään, muttei tuomita niitä, jotka syystä tai toisesta eivät halua tai voi imettää. Aivan kamaliakin kommentteja on tuttavapiirissä kuultu imetyksestä. Sitä on esim. pidetty ainoana todellisena vaihtoehtona ja korvikkeiden syöttäjät on haukuttu huonoiksi äideiksi. Samaa ääriasettelua on kyllä äitienkin parissa esiintynyt, mikä on minusta toi surullista.

 

[Enpä apua juuri saanut]

Esikoisen kanssa sairaalassa sain vain nimellistä ohjausta. Vauva ei saanut otetta kunnolla rinnasta niin tuotiin vain rintakumi, että imetä tuon kanssa. Rintakumiin jäätiinkin sitten "koukkuun", eli imetin koko ajan rintakumin kanssa. Toki sairaalassa käytiin koko ajan patistamassa imettämään nukkuvaa vauvaa, muttei sen kummemmin apua saanut. Neuvolassa ei ohjattu mitenkään, kysyttiin vain imetänkö ja annetaanko korviketta. Imetys tyssäsi rintaraivarihin vajaa viisi kuisena

Kuopuksen imetys ei onnistunut sitten ollenkaan hyvin. Jo synnytyssalissa taisteltiin kun ei olisi millään suostunut rinnalle. Kysyin moneen otteeseen sairaalassa apua, aina joku kävi päivittelemässä tilannetta, mutta mitään varsinaista apuan en saanut. Ajettelivat varmaan, että kai tuon nyt imettää pitäisi osata kun on jo lapsia entuudestaan. Neuvolantädin kanssa pohdittiin miksi vauva ottaa rinnasta kiinni, mutta hetken päästä irroittaa otteen ja alkaa itkemään. Mitään ratkaisua ei koskaan keksitty. En oikein uskonut, että imetystuista olisi ollut apua meidän ongelmaan, joten ei tullut otettua yhteyttä mihinkään. Imetystä aina kuin vauva suinkin suostui jatkettiin neljä kuiseksi.

 

[Hyvinhän teil on asiat]

No hyvinhän teillä on pullat uunissa! Meillä vauva syönyt tissimaitoa yhteensä ehkä n. 3dl koko aikana. Eli korvikkeella mentiin koko ajan. Ja kävin imetysohjauksessa. Ja pari kätilöäkin paneutui asiaan.

Kyllä jos yli kk:n voi imettää niin voi olla jo ylpeä suorituksestaan!

Mua itkettää tämä vieläkin, kun oisin kuitenkin halunnut imettää (

 

[:( :(]

Eipä meidänkään poitsu suostunut imemään. Kertaakaan ei ottanut tissiä suuhunsa. Kauhea huuto vaan alkoi kun yritettiin. Näin oli jo synnytyslaitoksella jossa monena päivänä yritettiin. Sitten toivat rintakumin ja katsoivat vaan imeekö sen kanssa. Otti sen suuhunsa, mutta kumi ei taas sopinut äidin rintaan, vaan tippui aina pois tai vähät maidot valui tissin ja kumin välistä sängylle. Sen enempää ei ohjeistusta annettu tai kyselty sujuuko imeminen, saako maitoa...

Neuvolatäti sitten katsasti tilanteen ensimmäisellä kerralla (koitettiin yhdessä eri asentoja) ja sanoi ettei imetyksen kanssa kannata stressata. Käski koittaa rintapumppua. Kun sekään ei onnistunut (tunnin lypsämisestä 20 ml) kehoitti vaan luovuttamaan ja siirtymään täysin korvikkeisiin. Ittelle tuli kauhea masennus kun imetys ei sujunut.

 

[ap...]

Ohjeiden saaminen on hyvä juttu, mutta sitten kun niitä tulee monenlaisia, monesta suunnasta ja ne eroavat toisistaan huomattavasti, alkaa "ahistaa". Imetys tuntuu olevan niitä asioita, jotka ovat yhteistä omaisuutta ja äiti vain väline, jota saa kohdella miten lystää. On myös kurjaa, kun imetystä jollain tavalla pidetään hyvän äitiyden mittarina. Suoraan ei välttämättä sanota "Olet huono äiti jos imetys ei onnistu", mutta rivien välistä näin annetaan ymmärtää.