Kiitos, kiva kun kommentoit oman kokemuksesi pohjalta! Kurjaa, että siirtoon ei teillä päästy. Itsekin ajattelisin silti, että on hyvä saada todellista tietoa eikä elätellä turhia toiveita.
Saanko kysyä vähän lisätä? Kiinnostaisi tietää, missä tutkimus tehtiin ja minkä verran sille kertyi hintaa? Entä minkä verran alkioita saatiin ja miten jatko meni - montako pystyttiin tutkimaan ja löytyikö kaikista vikaa vai johtuiko lopputulos esim. siitä, että alkiot eivät kestäneet pakastamista tms.? Entä kauanko teillä kesti prosessissa punktioon valmistautumisesta tutkimustuloksen saantiin?
Meidän hoitomme tapahtui Dextrassa ja alkiotutkimus Englannissa. Molemmilla on ikää jo 41 vuotta ja takana yksi aikaisempi hoito. Tuolloin punktiossa 21 munasolua ja kaksi siirrettyä blastoa. Nyt saatiin punktiossa 27 munasolua, joista muistaakseni hedelmöittyi 17. Blastoiksi asti kehittyi 11, joista kaikista lähetettiin näytteet Oxfordiin. Kahdesta ei saatu tulosta eli olivat todennäköisesti jo valmiiksi huonolaatuisia, yhdeksästä muusta löytyi useita poikkeavuuksia eli olivat siirtokelvottomia kaikki. Pakastaminen ei vaikuttanut lopputulokseen tietääkseni mitenkään.
Hintaa meidän hoidollemme tuli noin 7000 euroa, siirtoihin ei siis päästy. Summaa nosti blastojen suuri määrä, pakettihinta on laskettu viidelle ja ylimenevistä veloitetaan erikseen. Minulle on tehty sterilisaatio 10 vuotta sitten ja tämän takia Kela ei korvaa hoidoista mitään, tuota hintaa laskee jos saat lääkkeistä ja käynneistä korvausta. Aikaa koko prosessiin meni noin 1,5 kuukautta, ensimmäisen piikin laitoin heinäkuun lopulla ja punktio oli elokuun alussa. Näytteet Englantiin lähtivät kuun puolivälissä ja siitä tasan neljän viikon päästä tulivat tulokset.
Olihan se lopputulos iso shokki, vaikka siihen miten oli yrittänyt varautua, tuo blastojen suuri määrä sai toivomaan, että sieltä löytyisi edes yksi siirtokelpoinen yksilö. Toisaalta olen äärimmäisen onnellinen siitä, että näitä hoitoja ei enää omilla munasoluilla tarvitse jatkaa, aikaa ja rahaa olisi palanut turhaan ja henkisesti nämä hoidot ovat kuitenkin hyvin raskaita. Se, mikä omalla kohdallani surettaa tällä hetkellä eniten on se, ettei meillä ole enää resursseja jatkaa lahjamunasoluhoitoihin.
Omien kokemusten pohjalta suosittelen kuitenkin ehdottomasti yrittämään alkiodiagnostiikkaa mikäli siihen on mahdollisuuksia ja Dextrasta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa hoidon lopputuloksesta huolimatta. Yksi iso haaste on saada tarpeeksi blastoja kasvatettua, alle viittä ei taida kannattaa lähteä tutkimaan. Kunhan noita tutkimuspaikkoja saadaan vielä jonain päivänä suomalaisillekin klinikoille, laskevat varmasti hinnatkin. Isolta määrältä turhia siirtoja ja keskenmenoja vältyttäisiin jos alkiodiagnostiikka olisi jo arkipäivää näissä hoidoissa.