Kokemuksen omaavat: ero narsistista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huhhuh...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huhhuh...

Vieras
Kaipaisin kokemuksen omaavilta vinkkejä, miten ero narsistisia piirteitä omaavasta miehestä on sujunut, kun kyseessä on yhteisiä, alle kouluikäisiä lapsia.
Millainen huoltajuussopimus teillä on? Kuinka hankalaksi mies heittäytyi eron edellä? Miten tapaamiset lasten kanssa sujuvat? Jne.
Olen itse suunnittelemassa eroa, mutta pelottaa kovasti. Siitä huolimatta en näe enää muuta vaihtoehtoa, sillä suhteeseemme on tullut kaiken henkisen väkivallan lisäksi myös fyysinen väkivalta.
 
Ei oo kokemusta miehestä, mutta muuten on. Käyttää varmaan kaikkia lakiteitä hyväkseen ja puhuu muiden päät pyörälle, että vika on sinussa, eli varaudu siihen. Kannattaa varmaan ottaa etulyöntiasema ja selvitä kaikki jutut etukäteen esim. huoltajuusasioista ja jne.Mollaa varmaan sut lapsille miten huono äiti oot. Mutta ole vahva. Hanki joku vahva ystävä rinnalle, jolta saat tukea. Älä lähde marionetti nukeksi narsistin pauloihin:) Onnea matkaan!
 
Siskon ex-miehessä on narsistin piirteitä, luettiin tietoa narsistista ja oireista, niin ihan kuin olis siitä lukenu. Sillon ku ne asu vielä yhessä, niin se ei päästänyt useinkaan siskoa lapsineen kotoa minnekään. Ja nyt ku ei onneks enää asu yhdessä, niin saattaa soittaa ja sanoa 9aikaan illalla, että tulee lapsia (1v ja 2v) kattomaan, vaikka he olisivat nukkumassa. Ja uhkaa soittavansa sossuun, että sisko ei anna tavata lapsia. Ukko ei välitä lapsista p****n vertaa. Isompi pelkää isäänsä. Se oli sanonu lapsille, että isi hakee teiät huomenna uuteen kotiin. Tuota isompi nyt jankkaa miltei joka pv, vaikka on sanottu, että se ei hae. Ja uhkailee ottavansa lapset ja muuttavansa kauas, ettei sisko näkis niitä koskaan. Onneks ei oo ukon mahdollista saada niitä. Sisko pelkää ukkoa, kun saattaa kaikille puhua paskaa, osaa manipuloida ihmisiä puolelleen yms. Oli mm. äidilleen sanonu, että lapset konttaa paskassa kotonaan.. Eikä voi jättää lapsia sen kanssa hetkeksikään, ei ole koskaan voinut...
 
No mulla on yksinhuoltajuus - sain sen sen oikestaan "tuurilla" ihan vaan pyytämällä. Jälkeenpäin hän sitten kuitenkin kiukutteli asiasta ja väitti, että minä ja lv "huijattiin" häntä se allekirjottamaan. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä muista itsekin, että tais jopa kolmeen kertaan kysyä exältä, että tiedätkö mitä se tarkottaa. Tapaamiset halusi joka toinen viikonloppu, josta kyllä alusta asti "luisti" aina jos sattu olemaan joktut kissanristiäiset, mihin piti päästä ryyppäämään. Tän vuoden alusta kuitenkin tapaamiset menny aivan keturalleen, eikä lapsi nää isäänsä kun säännöllisen epäsäännöllisesti jonkun viikonlopun iltapäivän tmv. kun herra sattuu olemaan selvinpäin. Ei ole tainnut lapsi olla kun neljä yötä koko vuonna isänsä luona...
Muuten edelleen on viimeviikkoihin asti jaksanut tehdä kiusaa millon mitenkin, mutta nyt sillä on joku toinen "uhri" kierroksessa, niin olen saanut olla hetken ihan rauhassa ja puhelut, mitä soittelee on olleet hämmästyttävän asiallisia ja koskenut ainoastaan lasta. Eli muuten olen saanut edelleen osakseni huorittelua ja haukkumista, sepitettyjä juttuja (siis, että on muka kuullut "kyliltä", että olen tehnyt sitä sun tätä) ja muuta paskaa, mitä nyt sattuu keksimään ja viimeksi kesällä sain "tappouhkauksen", jos en tee niin kun hän haluaa. Sillon siis vaati lasta itselleen tuhannen kännissä, mutta jostain kumman syystä uhmasin sitäkin uhkausta... Samaten aluksi uhkaili, että jos otan uuden, tappaa meidät kaikki jne. Mutta joten kuten tässä pärjätään ja annan kuitenkin tavata lasta, vaikka onkin tuollanen kaistapää, sillä ei ole kuitenkaan koskaan suoranaisesti lapseen kohdistanut mitään uhkaa. Olen kyllä kuitenkin koko ajan todella herkällä korvalla ja silmällä liikenteessä ja yksikin väärä liike, niin loppuu nuokin vähät tapaamiset siihen.
 
Me erottiin miehen kanssa noin 3kk sitten. Alussa tehtiin yhteinen päätös että lapset jää mulle. Ja kas kummaa, yhtäkkiä mies halusikin itselleen lapset ja uhkaili että vie asian eteenpäin jne.
Meillä mukana oli myös lastensuojelu joten kerroin heille, että mies yrittää saada lapset pois minulta ja osasivat sitten kuunnella hänen juttujaan oikealla asenteella. Eivät siis todellakaan ottaneet kaikkea tosissaan.

Edelleen lasten hoito on pääosin mulla vaikka niin paljon kailotti alussa että hoitaa paljon lapsia. Ei päästä minkaanlaiseen ratkaisuun kun hän ei suostu puhumaan mistään. Syyttelee mua kaikille ja itessään ei näe mitään vikaa tietenkään. Koko erohan oli minun syytä, kirjoitteli sen facebookkia myöten :/

Hankalaa on ollut mutta en luovuta! Eläkä luovuta sinäkään. Mehän pärjätään :)
Taistelen vaikka viimeiseen hengenvetoon. Paremmat ajat koittaa vielä ja kertaakaan en ole katunut eroa, vaikka raskasta tämä onkin. Mutta huomattavasti helpompaa kun narsistin kanssa eläminen :) Voimia kovasti!!
 

Yhteistyössä