Koirien omistajat: Mitä ajattelette kun itsellänne on kuumetta, ulkona sataa räntää ja koira pitäisi viedä ulos?

Tai kun ette oikeastaan voi olla koskaan missään kauaa, kun hauveli odottaa kotona yksin? Tuntuuko teistä koskaan, että voi kun ei olisi koskaan hankkinutkaan koko koiraa?

 

Että pskat sentään.
Täytyy vaan tällätä itselle paljon vaatetta ja lähteä uhmaamaan säätä..

 

en ajattele juuri mitään muuta kuin sen, että koira on meidän perheenjäsen, olemme sen harkiten ottaneet ja sen on päästävä ulos. Voisin ottaa lisää koiria

 

Silloin kun mulla oli vielä koira, niin kyllä suoraan sanottuna vitutti kipeenä viedä sitä ulos, tai kun se keskellä yötä tuli kertomaan että nyt ois hätä |O Ja kyllä, juuri silloin kävi mielessä että hankkiudun eroon koko hurtasta. Mutta oli se vaan niin ihana sitten kuitenkin, ettei ihan koko ajan vituttanut

 

Eipä oo mietitty. Tosi harvoin (jos koskaan) ollaan miehen kanssa yhtäaikaa kipeitä eli toinen on aina valmiimpi viemään. Ja pitäähän se viedä joten ei sitä edes ajattele.

 

Että pskat sentään.
Täytyy vaan tällätä itselle paljon vaatetta ja lähteä uhmaamaan säätä..

Juurikin näin. ja pari buranaa ennen lenkkiä voi olla paikallaan.

 

Tuntuu.

 

Kyllä mä voin myöntää että joskus oon sanonut ääneenkin että nyt ne vaan on hoidettava kun kerran olen koiria halunnut, ei ne ole pyytäneet saada meille muuttaa. Mua ei haittaa se etten muka voi olla ja mennä niin kuin silloin jos ei koiria olisi. Eniten mua säälittää meidän koirat silloin jos meillä on molemmat aikuiset kipeinä samaan aikaan kun silloin se liikunta ei ole koirille niin monipuolista ja energiaa pääsee kertymään, jolloin ollaan pahan teossa tai muuten vain pyöritään jaloissa. Mutta kyllä mä nyt suorastaan odotan että kello tulisi enemmän ja pääsisin tuonne vesisateeseen koirien kanssa temuamaan. Tänään on luvassa palloleikkiä maalla missä koirat pääsee uimaan jos tahtovat jäiden sekaan mennä. Ei paljon vesisade haittaa mua kun tiedän miten intopiukeana koirat on tän päivän teholiikunnasta. Kyllä se mitä koirat tuo meidän perheeseen voittaa reippaasti sen mitä jotkut pitää haittana/vaivana (kyllä aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää mitä vastuita ja velvollisuuksia koira tuo mukanaan).

 

en ajattele juuri mitään muuta kuin sen, että koira on meidän perheenjäsen, olemme sen harkiten ottaneet ja sen on päästävä ulos. Voisin ottaa lisää koiria

Peesaan jokaista sanaa.

Tosin silloin, kun itselläni oli reilu viikko sitten vatsatauti ja koira piti ulkoiluttaa niin mietin vaan että "nyt juostaan äkkiä että ehdin kotiin ennen kun laatta ja ripaska lentää" :x Mutta muulloin en koskaan ikinä ole välittänyt huonosta säästä, heikosta olosta tms.

 

Jos oon kuumeessa ja mies kykenemätön, niin noi voivat pitää lepopäivän. Ovat niin kovalla liikunnalla muuten, että yks lepopäivä per viikko on pidettävä, joten sen voi ajoittaa siihenkin jos olen kipeä. Yksinolosta en kyllä revi stressiä, otan ne mukaan jos mahdollista, tai vien hoitoon.

 

jos olen sairas avaan vain oven ja koirat pääsee ulos, iin tehdään vaikka terveitä oltaisi

 

Tai kun ette oikeastaan voi olla koskaan missään kauaa, kun hauveli odottaa kotona yksin? Tuntuuko teistä koskaan, että voi kun ei olisi koskaan hankkinutkaan koko koiraa?

No ei tietenkään tunnu. Takki päälle ja ulos vaan. Sama asiahan se on lasten kanssa, täytyy vaan niitäkin jaksaa hoitaa, vaikka itse olisi kuinka kipeä. Ja lasten kanssa on kelloon ihan samalla tavalla sidottu kuin koirankin kanssa.

 

Ajattelen, että onpas kyllä hyvä että koiran lisäksi on mies =)

 

Kyllä se varsinkin aamulla ketuttaa lähteä, jos vettä sataa... Mut tällä hetkellä mä enemmän inhoan ihan oikeesti sitä, kuinka paljon tuo karvakasa sotkee meän asuntoa. Pudottaa karvojansa joka paikkaan ja tuo hiekkaa ja havuja sisälle. Noi karvat ketuttaa eniten.

Ja en mä nyt tiiä, meidän liikut on sellasia, että koira on yleensä mukana (mettäretket jne.) ja sit jos menee päivän reissu jossain niin kyllä pärjää kotona sen ajan. Pidemmät reissutki on lähinnä mummolaan, jossa koira on mukana.

Eli mun mielestä suurin kökköys koiran omistamisessa on tuo karvan lähtö.

 

Jos oon niin kipee etten pysty lenkittää nii jätän siltä päivältä pidemmät lenkit käymättä, esim mahataudissa on aika vaikeeta lähtee mihinkää
Ja muutaman päivän matkoilla ei oo mitään ongelmaa kun vien koiran hoitolaan jossa osataan hoitaa.

 

No ulos vieminen ei ole ongelma. Vaikka tuo on niin touhua vaativa, että on heti rasittava jos joutuu paljon oleen sisällä eikä pääse pitemmälle lenkille. Ja koiran jättäminen yksin on mälsää, kun ilmeisesti on eroahdistunut ja aina kun tullaan kotiin on pissaa ja kakkaa jokapuolella. Mies toivoo silloin että koko koiraa ei olisi, mutta itseä vaan harmittaa kun en tiedä mistä ongelmaa alkaisi purkaan.