Koirasta luopuminen - lopetus?

["miu"]

Hei 67u! Tuotanoin, meillä on perheessä ollut haastavia koiria (ja itsellänikin tällä hetkellä on koira jonka on pysyttävä hanskassa) ja koirilla on selkeä kuri. Ne jäävät hiljaa yksin, käyttäytyvät lenkillä ja ovat kanssani nätisti myös vieraissa paikoissa. Tämän murheellisen tapauksemme kanssa ei auttanut mikään liikunnan määrä, toko ei onnistunut kaikkina päivinä edes osaavalta harrastajalta kun koira saattoi vain viuhtoa liinan päässä pitkin kenttää (ekan autonallejäämisen jälkeen ei kokeiltu irtipitoa kauheasti) kuolaten ja häntä koipien välissä. Kaikki raha ja aika meni yli vuoden ajan koiraan ja muut koirat jäivät vähemmälle huomiolle (mutta yllättäen; käyttäytyivät siivosti) ja liikunnalle, kun yritin maltillisesti kouluttaa koiraa ja kasvattaa sitä. Koulutus ja hölkkälenkit, uiminen ja kasvatus oli kaikki tuhlattua aikaa. Välillä kirkui toisille koirille kuin sekapäinen vaikka itse seisoin vieressä mahdollisimman rauhallisena (joskin naama punaisena häpeästä). Välillä taas nuuski tienpenkkoja ja otti kontaktia kuin toista koiraa ei olisi ollutkaan. Kun voimani loppuivat, koira meni tutuilleni -maalle- odottamaan mahd. uutta kotia. Uusia omistajaehdokkait löytyi kaksi, mutta toinene ei edes ottanut uudelleen yhteyttä, toinen perui lenkkeiltyään koiran kanssa. Ystäväni eivät voineete enää pitää koiraa maalla, se oli ahdistunut jopa vapaana laajassa aitauksessa. Voit toki kertoa mitä tein väärin niin eipähän toistu? :--)

 

[äiti 44 v]

Minä veisin koiran eläinlääkärin piikille. Kuolema on kuitenkin koiran kannalta kivuton selvä peli.

Antaisin pois koirani vain jos se menisi sukulaiselleni tai tutulle jolloin voisin seurata sen elämää varmuudella jatkossakin. Vieraalle en antaisi.

Kolmesta koirasta olen luopunut, kaikki ovat piikin saaneet sairauden (syöpä) vuoksi. Kyllä se tuskallista omistajalle on, mutta pitovaikeus on yhtä hyvä syy kuin syöpäkin tehdä tuo päätös.

 

["Raakku"]

Lopetuttakaa sairaat koiranne. Eläinrääkkäystähän tuo on kun vanhoja sairaita koiria kipataan toisten niskoille. Entäs kun sillä seuraavalla ei ole taitoa, aikaa tai rahaa hoitaa koiraa asianmukaisesti? Minäpä kerron- ne jää hoitamatta.

Ainoaa järjenääntä vielä kehdataan haukkua.
Todellisia eläinrakkaita koko sakki. Paljon tyhjää puhetta mutta koirat heitteillä.

Sairaan tai käytöshäiriöisen koiran pois antajat ovat saaneet myös korvaustuomioita.
Ihmisiä joille koira on annettu on harhautettu, ei ole kerrottu totuutta hoitokuluista tai esim. purrut seuraavan perheen lasta.

Samaa mieltä. Jos koira todella on vanha, sairas tai todella käytöshäiriöinen - tosin yleensä käytösongelmat korjaantuu oikeilla otteilla.

Senpä takia painotinkin olemaan myyntitilanteessa avoin. Tosin tyhmä on sekin ostaja, joka vie koiran kotiinsa tutustumatta siihen ensin esim. lenkillä. Kyllä aika nopeasti näkee onko se sitä mitä luvataan. Minä otin luokseni 9v koiran, joka nyt on elänyt laumani kunkkuna kaksi vuotta. Sillä alkaa näkyä vanhuuden merkkejä, jotka eivät tulleet yllätyksenä ja jotka asianmukaisesti hoidan. Kun koira ei enää nauti elämästään (mitä se vielä tekee), annan sille viimeisen rauhan kuten kuuluu.

Ihmiset perustelevat lopetuspäätöstään usein vaikka millä syyllä, vaikka todellinen syy olisi oma laiskuus - enkä nyt tarkoita etteikö todellisiakin syitä löytyisi!!

 

["kupla"]

Lopeta ajatteleminen inhimilliseltä kannalta "en pysty antaa uuteen kotiin", koska siinä teet virheen. Koira ei kaivele menneitä vaan elää hetkessä. Paras eläintenystävä ei ole liian ihmisinhimillinen tunneherkkä, vaan järki käteen. Lopetat mieluummin kuin elät ajatuksessa, että sillä voi olla mukava loppuelämä. Haloo. Apulaan ilmoitusta, pelastakaa rekku jen

Pöljät adoptoi pahempia ja sairaampia virosta vaikka omakin maa on autettavia pullollaan.

 

["Raakku"]

[QUOTE="kupla";23104135]Lopeta ajatteleminen inhimilliseltä kannalta "en pysty antaa uuteen kotiin", koska siinä teet virheen. Koira ei kaivele menneitä vaan elää hetkessä. Paras eläintenystävä ei ole liian ihmisinhimillinen tunneherkkä, vaan järki käteen. Lopetat mieluummin kuin elät ajatuksessa, että sillä voi olla mukava loppuelämä. Haloo. Apulaan ilmoitusta, pelastakaa rekku jen

Pöljät adoptoi pahempia ja sairaampia virosta vaikka omakin maa on autettavia pullollaan.[/QUOTE]

Amen

Okei, tätä ei kyllä kannattaisi tänne laittaa, mutta minulla on myös ikävämpi kokemus. Kaksi nuorinta koiraani, 1-v ja vajaa 3-v, olivat kesällä kaksi viikkoa hoidossa hyvässä paikassa kasvattajalla, johon luotan ja joka varmasti hoiti koiria hyvin. Nuorempi ei koskaan ollut ollut minusta erossa päivää kauemmin, ja stressaantui hyvin pahasti. Kahteen viikkoon se ei suostunut syömään juuri mitään, pudotti koko turkkinsa, raapi ja puri itseään ja aikaansai itselleen hyvin pahan ihotulehduksen, jonka jälkiä hoidellaan vielä puoli vuotta myöhemminkin (kutinaa sillä oli ollut jo ennen tätä reissua, mutta stressi ja syömättömyys pahensivat karmeaksi).

Tämä koira on hyvin kiintynyt minuun, ollaan koko sen ikä tehty ja harrastettu paljon yhdessä. Tiedän että loppujen lopuksi se kyllä sopeutuisi myös uuteen kotiin jos olisi pakko, mutta alku olisi varmasti rankkaa, ja jos uusi omistaja ei olisi täsmälleen kärryillä miten toimia, tuloksena olisi taatusti katastrofi.

Onneksi tämä pienokainen ei minulta lähde muualle kuin monttuun, sitten kun on sen aika lähteä. Upea koira!