Ja onko koiraharrastus pakko aloittaa isohkolla koiralla? Isompi koira kun jo pentuna osaa kiskoa niin että hyvä jos pystyy pitelemään. Koulutuksen kun mokaa tai koira muuten vain on innoissaan ja alkaa kiskomaan niin siinä ei hyvin käy pakosti pelkoiselle lapselle. Vaikka muuten pelko olisi jo siihen mennessä hitusen lievittynyt oman koiran avulla.
Toki koiran luonnekin vaikuttaa. Mutta onko sitten niin fiksua loppupeleissä ottaa sitä suurehkoa koiraa? Tarttee jo puolvuotiaana suht pitkiä lenkkejä useamman päivässä, että pysyy rauhallisena eikä säikytä sitä lasta. Eivät ne sulosena pienenä pentuna kovin kauaa pysy, reilulla puolvuotiaalla on jo aika järkyttävän suuret voimat. Ja älyttömästi energiaa. Eikö voi opetella koiraharrastusta (ilmeisesti sitä kokemusta ei taida kovin monesta koirasta, etenkään kasvatuksen osalta olla vielä) vähän pienemmästä koirasta?
Puolvuotias koira ei pakosti vielä niin kovin hyvin opetuksista huolimatta osaa kaikkia käskyjä. Ja innostuu helposti. Eli saattaa vetää. Ja voimalla. Hetkeksikään et siis voisi jättää lasta ja koiraa kahden, kauan menee että voi edes pihalla käyttää lapsi itsekseen sitä koiraa. Vuosia.
Siskon koira sentään on keskikokonen sekarotunen. Ja kisko jotain7-8kk iässä jo melkein mut kumoon. Koulutusta ei juuri ollut, kun sisko suht pian kyllästy ja hylkäs koiransa porukoille, joilla ei yksinkertaisesti ole ollut voimavaroja kouluttaa koiraa, joka oli jo suht suuri kun tuli. 1,5v oli koiralla ikää ku viimeksi olin sen kans lenkillä, kisko 15km putkeen ilman taukoja, vaikka hyvä jos välillä henki kulki kun kaulapanta painoi. Ja tuo varmaan sillon aikusen kokosena vastaa jotain säkäkorkeudelta 50cm korkuista koiraa keskenkasvuisena pentuna. Ja sen kokosilla koirilla on voimaa, mitä ei ehkä käsitä, jos on kävelyttänyt tuttujen hyvinkoulutettuja koiria vain siihen asti. Siinä on kädet monta päivää kipeänä kun yrittää tuollaista kouluttaa ja lenkittää.
Ja jos lapsi ei pelkää niin paljo niitä pienempiä koiria, niin miksi ei voi ottaa sellaista? Kyllä siinäkin saa harrastaa, lenkkeillä, kouluttaa ja ties mitä niin paljon kuin vain jaksaa ja vähän enemmänkin. Voimat vain ovat reilusti vähäisemmät koiralla verrattuna isoon ja lapsi saisi tottua rauhassa koiriin, kun oma olisi. Ehkä ne isommat koirat eivät sen jälkeen pelottaisi yhtä paljon kun olisi oma pienempi koira millä on saanut opetella hallitsemaan pelkoaan. Ne pienetkin voivat olla villikkoja kun innostuvat, energiaa riittää ja niitäkin lapsi voi säikähtää.
