V
vierailija
Vieras
Meille on tulossa koiranpentu kesän alussa ja ennestään ei ole koiratuttuja lähipiirissä. Riittääkö pennulle, jos käy ohjatuilla pentutreffeillä 1-2 kertaa viikossa vai onko liian vähän?
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Jotkut kyllä suosittelee, että ihan joka päivä pitäisi tavata tuttuja, rokotettuja ja hyväluontoisia koiria.
V
vierailija
Vieras
Ja höpö höpö. Koira mikään taapero ole. Sosiaalistamiseen riittää kun päivittäin käy lenkillä jossa tapaa muita koiria eli oppii ohittamaan vastaan tulevan koiran ilman suuria tunteita. Koiralle stressi aina tutustua vieraaseen koiraan, riittää kun on joku ns. kaverikoira
V
vierailija
Vieras
Lenkillä muiden koirien tapaaminen on ongelmallista rokottamattomalle pennulle, joka kerta joudut kysymään onko rokotettu jne. Ja vielä huonompi jos vastaantuleva koira on aggressiivinen.
V
vierailija
Vieras
Nii lenkillä ohittamaan toisen koiran. Ei lenkkeillessä tutustuta muihin vaan keskitytään itse lenkkiin. Erikseen käydään tuttuihin ja turvallisiin kavereihin tutustumassa ja leikkimässä.
V
vierailija
Vieras
Noh, kaikilla ei ole valmiina näitä tuttuja ja turvallisia kamuja.
V
vierailija
Vieras
Mustin ja mirrin pentutreffeille. Me käydään siellä ja lisäksi koiraa pitää viedä joka paikkaan. Kylään, kaupungille, lentoasemalle jne
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Jos katsot välttämättömäksi viedä pentua tapaamaan toisia koiria niin muista opettaa se myös siihen ettei jokaisen koiran luo mennä eikä ainakaan ihan aina.
Minua ärsyttää suunnattomasti kun nuo "sosiaalistetut" koirat vetävät omistajiaan pitkin pientareita kun tahtoisivat tulla tapaamaan meidän koiraamme. Ja sitten kun joku ihminen estää sen koiransa pääsyn luoksemme niin johan alkaa tälläinen sosiaalistettu koira kitisemään tai jopa haukkumaan kun sitä niin harmittaa.
Pitäisi harjoitella enemmänkin sitä kuinka saadaan koira pitämään mielenkiintonsa omassa ihmisessään vaikka vastaan tulisi kuinka kivan näköinen koira.
Minua ärsyttää suunnattomasti kun nuo "sosiaalistetut" koirat vetävät omistajiaan pitkin pientareita kun tahtoisivat tulla tapaamaan meidän koiraamme. Ja sitten kun joku ihminen estää sen koiransa pääsyn luoksemme niin johan alkaa tälläinen sosiaalistettu koira kitisemään tai jopa haukkumaan kun sitä niin harmittaa.
Pitäisi harjoitella enemmänkin sitä kuinka saadaan koira pitämään mielenkiintonsa omassa ihmisessään vaikka vastaan tulisi kuinka kivan näköinen koira.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Mainitsemasi esimerkki sosiaalistetusta koirasta ei pidä paikkaansa vaan ennemminkin kuulostaa koiralta, jota ei yksinkertaisesti ole koulutettu tai jopa sosiaalistettu millään tavalla!
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Minä olen tuo joka peräänkuulutti sitä toisista koirista välittämättömyyden opettamisen tarpeellisuutta. Ikävä kyllä jokainen tuollainen "tahdon tuon koiran luokse"-otus on omistajan (=hihnan päässä enemmän tai vähemmän raahatuvan ihmisen) sanojen mukaan "tottunut siihen että kaikkia koiria tavataan, kurssilla niin oppi".
Mikä ihme juttu tämä "sosaalistaminen" muuten oikein on...jos koira elää perheensä kanssa, liikkuu perheen mukana jne. niin kyllä se siinä sivussa tulee ihan automaattisesti "sosiaalistetuksi". Miksi ihmeessä pitäisi osallistua järjestetyille kursseille kun saman voi hoitaa aivan normi arjen mukanaan tuomien tilanteiden avulla ?
Mikä ihme juttu tämä "sosaalistaminen" muuten oikein on...jos koira elää perheensä kanssa, liikkuu perheen mukana jne. niin kyllä se siinä sivussa tulee ihan automaattisesti "sosiaalistetuksi". Miksi ihmeessä pitäisi osallistua järjestetyille kursseille kun saman voi hoitaa aivan normi arjen mukanaan tuomien tilanteiden avulla ?
Minä nyt esitän toisen näkemyksen. Älä anna tavata muita koiria ennen kun koira on kasvanut ns. aikuiseksi. Toki voi sellaisia, jotka ovat ihan pomminvarmoja, etteivät aiheuta koiralle kurjia kokemuksia toisista koirista.
Niin monta mokaa tehneenä olen vasta viimeisimmästä koirasta saanut koulutettua sellaisen, että se pystyy olemaan täysin luontevasti toisten koirien seurassa, eikä sinkoile remmissä minne sattuu.
Niin monta mokaa tehneenä olen vasta viimeisimmästä koirasta saanut koulutettua sellaisen, että se pystyy olemaan täysin luontevasti toisten koirien seurassa, eikä sinkoile remmissä minne sattuu.
"Sosiaalistaminen" on sitä, että koira ei kaikesta ajattele, että voiko tota ajaa takaa, syödä, naida tai kusta päälle. Ja sitä, että koiran mielestä kaikki ei ole saalis tai vihollinen.
Mietis ny vaikkapa opaskoiraa. Mitä siit tulee jos se ykskaks ryntäyttää hihnaa jos tien toisella puolella on narttukoira, jänis, fasaani tai kiinnostava puhelintolppa.
Tai jos poliisikoira ykskaks jättää etsinnän sikseen koska täst on ihavvarmana äsken menny jänis.
Ja molemmat ovat erittäin sosiaalisia, koska epäsosiaalisuus näkyisi arkuutena tai agressiivisuutena mitkä on ihan ehdoton nounou palveluskoiralle.
Mietis ny vaikkapa opaskoiraa. Mitä siit tulee jos se ykskaks ryntäyttää hihnaa jos tien toisella puolella on narttukoira, jänis, fasaani tai kiinnostava puhelintolppa.
Tai jos poliisikoira ykskaks jättää etsinnän sikseen koska täst on ihavvarmana äsken menny jänis.
Ja molemmat ovat erittäin sosiaalisia, koska epäsosiaalisuus näkyisi arkuutena tai agressiivisuutena mitkä on ihan ehdoton nounou palveluskoiralle.
V
vierailija
Vieras
Kyllä kannattaa tavata toisia koiria. Ihan niin kuin ihmislastenkin on hyvä leikkiä toistensa kanssa.
V
vierailija
Vieras
Ehkä vähän ontuvaa ottaa tähän verrokiksi opaskoira tai poliisikoira, jotka lähtökohtaisesti valikoituvat pentueesta niin, että ovat mahdollisimman soveltuvia kyseisiin virkoihin. Siihen lisäksi ammattilaisen antama koulutus niin ei voi verrata tavalliseen lemmikkikoiraan, joka on kotona koulutettu ehkä vajavaisin tiedoin.
V
vierailija
Vieras
Kyllähän kerta viikossa sosiaalistamiseen riittää. Itse koin, että ne pentutreffit (joista saa nopeasti kavereita joita nähdä sitten ihan muutenkin) on paras tapa pennulle purkaa se loputon leikkimisen ja juoksemisen tarve, ja oman asuinalueeni koiranpennut näkivät toisiaan päivittäin kun oma koirani oli pieni. Pennulla on pennun vinkeet, eikä pentua ymmärrä kukaan yhtä hyvin kuin toinen pentu. Eikä pennunomistajan ajoittaista väsymistä ymmärrä yhtä hyvin muut kuin ne, joilla itselläänkin on pentu samassa ikävaiheessa. 
Jostain syystä koiranpennun omistajilla on usein hyvä fiilis ja myönteinen mieli muutenkin, se oma pentu on suloinen ja siitä riittää juttua. On kiva rupatella niitä näitä ja katsoa kun pennut temmeltää keskenään. Samalla saa itsekin liikuntaa ja raitista ilmaa. Kun koiralla on ne omat leikkikaverit, on sen helppo ohittaa lenkillä muut koirat ja jättää ne huomioimatta.
Jostain syystä koiranpennun omistajilla on usein hyvä fiilis ja myönteinen mieli muutenkin, se oma pentu on suloinen ja siitä riittää juttua. On kiva rupatella niitä näitä ja katsoa kun pennut temmeltää keskenään. Samalla saa itsekin liikuntaa ja raitista ilmaa. Kun koiralla on ne omat leikkikaverit, on sen helppo ohittaa lenkillä muut koirat ja jättää ne huomioimatta.
Ei o mitenkään ontuvaa.
Palveluskoiran vaatimukset toki on todella kovat. Mut jos koira ei sovi palveluskoiraksi niin ei se sitä tarkoita, että koira olisi huono.
Jos se hyppii vieraiden reisille, raahaa emäntää narun jatkeena ja valloittaa sohvan niin se on vaan huonosti koulutettu tai kouluttamaton.
Tai sit on väärä koira väärissä käsissä. Kas kun ajokoiralle ei voi sanoa, että jäniksen jäljille lähteminen olis jotenkin väärin. Lammaskoiralle on ihan turha sanoa, että äläs ny piittaa noista lampaista vaikka lauma on kuinka hajallaan.
Dobberi on keksitty veronkantajan suojakoiraksi ja se on aina vähän hukassa jos sillä ei ole mitään mitä suojella.
Dogo Argentino taas on tehty puuman metsästykseen ja rotupiirteet sanoo, että se ei saa pelätä edes panssarivaunua. Joten jos et ole aikeissa metsästää puumia niin etsi suosiolla toinen koira.
V
vierailija
Vieras
Siksi ehkä että jotkut jotka koiria ottavat, eivät ole liikkuvaisia ihmisiä. On paljon näitä jotka kököttää kotona ja käy jonkun tietyn lenkin aina, ja ei ole paljoa sosiaalista elämäö tai menoa kaupungille. Kyllä silloin kurssit ovat paikallaan. Sittenhän se on helppoa jos oikeasti itse on tekeväinen ihminen joka liikkuu ja menee erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin. Koiran paras sosiaalistamisikä kestää hyvin lyhyen aikaa. En nyt muista tarkkaan että mikä se oli 4-6kk iässä muistaakseen. Senkin jälkeen koira sosiaalistuu, mutta on kaikista avoin uudelle tuossa iässä. Korjatkaa tuo ikä jos meni pieleen
joten tuohon pienewn ikkunaan olisi paras mahduttaa PALJON hallittuja tilanteita. Myöskään se että koiran vaan vue johonkin mukanaan ei välttämättä ole parasta sosiaalistamista. Sellainen jokapaikanhöylä ja hyvähermoinen koira saa toki siitäkin irti jotain, mutta herkempi koira jolle tuo uusi tilanne on pelottava, ei ehkä saa sitä positiivista kokemusta uudesta paikasta, jonka turvin oppisi olemaan koiriksi vastaavssa tilanteessa. Ja tähän suohon uppoaa heti jos lähtee tarkemmin miettimään ja erittelemään 
V
vierailija
Vieras
Pakko vielä lisätä tuohon edelliseen kommenttiini. Se että viet koiran jonnekkin ja se häärää mukanasi, sanotaan vaikka kaupungissa, asioiden ja tapahtumien sykkeessä, ei ole vielä välttämättä sosiaalistamistilanne. Olisi hyvä ensin vetäytyä rauhallisempaan paikkaan johon näkyy ja kuuluu kaupungin vilske, mutta ei olla ihan ytimessä. Siellä sitten viettää aikaa koiran kanssa tarkkaillen ympäristöä, mutta samalla kiinnittäen pennun huomio omistajaan, antamalla herkkuja, rentoutumalla. Näin pentu oppii että kaupungin hulinoista viis, minulla on omistajan kanssa rento fiilis silti. Se hulinan kyttääminen yms pelottavat tilanteet kannattaa heti eliminoida. Koiran ei tule kiinnittää liikaa huomiota siihen ohi menevään bussiin joka jyristää pellit kolisten kivetyllä kadulla. Koiran tulee kiinnittää huomionsa sinuun. Näin kasvaa kiva kaveri joka ei piittaa ympäristön tohinoista, vaan valppaasti seuraa omistajaansa ja tietää että näin kuuluu tehdä. Komppaan myös että koirien tapaamiset olisi hyvä tehdä tuttujen kanssa, ja lenkit lenkkeillään, eikä tutustuta muihin.
