Alkuperäinen kirjoittaja Joni Makkuusäkki:
Alkuperäinen kirjoittaja hep:
Kuulkaas nyt. Koiranpennut PUREE! Se on normaalia ja menee iän myötä ohi. Älkää ottako koiria jos ette niiden kanssa osaa olla.
Toki pennut puree, mutta jos ei kitke pois heti pentuna niin se saattaa jatkua aikuisenakin. Ei kiva siinä vaiheessa enää, kun aikuisen koiran opetus ei niin helppoa enää olekaan.
Näin mäkin ajattelen. Koira on perhoskoira ja ikää 11 viikkoa. Eikä se meitä aikuisia sinänsä häiritse, kun ei tuon hampaat edes tunnu vielä juuri miltään, mutta lasta se pelottaa välillä, kun toinen ei millään irrota.
Me ollaan myös kokeiltu tuota lelujuttua ja välillä auttaa paremmin, välillä huonommin. Vitsailtiinkin tässä, että meillä pitäisi olla jo heti yöpöydällä joku vinkulelu, minkä voi antaa sille suuhun heti kun herää

.
Ja totta kai me ymmärretään, että pentu on vielä pentu. Täällä se pissaa ja kakkaa ihan minne huvittaa ja me kiltisti korjataan jälkiä. Ei se mua vaivaa ollenkaan

. Mutta tämä on meidän ensimmäinen koiramme ja haluaisimme toimia alusta saakka oikein eikä niin, että meillä on sitten täysin villi koira aikuisena eikä tottele yhtään mitään. Miehen kotona on aina ollut koiria, mutta mulle tämä on ihan uusi tuttavuus

. Lapsellekin ollaan sanottu, että ei saa antaa koiralle sormea purtavaksi, koska silloin se luulee, että se on ihan ok. Ei siis lutkuta mitenkään, vaan oikein puree.
Sinulle joka sanoit, ettei kannata ottaa koiraa jollei sen kanssa osaa olla.... Miten mä voin osata olla koiran kanssa, jollei mulla ole sellaista koskaan ollut? Ja miten mä olisin voinut "harjoitella" sitä? Pitäiskö samantien sanoa, että ei kannata hankkia lapsia, jos ei osaa olla äiti/isä. Sitä menoa me kuoltais sukupuuttoon...
Ei voi osata, ellei ole jotain mistä aloittaa. Jos meille tulee joskus tämän koiran poismentyä toinen koira, niin sitten voidaan jo sanoa, että osaamme olla koiran kanssa.