Koiranomistajat, sanokaa että koiralliseen elämään tottuu ja elämästä vauvan ja pennun kanssa selviää hengissä

["vieras"]

Eli tilanne tämä, vauva 4kk, koiranpentu 3kk ja isommat lapset koululaisia. Koiraa oli harkittu pitkään ja päätetty että tänä kesänä se otetaan, sitten vuosi sitten selvisi että olenkin raskaana, iloinen yllätys sinänsä.
Itse olin sitä mieltä että koiran hankinta siirretään mutta mies halusi koiran ottaa ja toisalta olihan asia jo isommille lapsille luvattu ja koiraa kovasti odottivat.
Niin siis koira tuli kuukausi sitten vauvan ollessa 3kk.
Ja itsellä ottaa nyt todella koville sopeutua tähän, tuntuu että pentu on koko ajan tiellä, koko ajan pitää olla varpaillaan mitä se tekee, vauvan kanssa ei voi pitää lattialla, on kova näykkimään, yritetty kieltää ja vaikka mitä konsteja mutta näykkiminen vaan jatkuu Isommat lapset eivät pysty pentua tuon näykkimisen takia hoitamaan vaikka muuten koira heille todella tärkeä onkin.
Käytännössä koira on miehen vastuulla, ja mies vain iltaisin ja viikonloppuisin kotona, minulla ei riitä voimia koiran hoitamiseen ja kouluttamiseen vauvalta joka nukkuu huonosti. Koira on päivät itsekseen pihalla tai sisällä portin takana (josta kyllä näkee mitä muualla tapahtuu), ulkona viihtyy, on samojedin ja lappalaisen sekoitus.
Tuntuu että tätäkö tämä on seuraavat 10-15 vuotta, joudun koko ajan olemaan varuillani omassa kodissani. Parin kuukauden päästä pitäisi lähteä toiselle puolelle suomea sukulaisiin syyslomalle, kerrostaloon, mietin jo mitä siitäkin mahtaa tulla, pentu kerrostalossa, pienissä tiloissa sähläämässä, järkiintyykö tuo yhtään kahdessa kuukaudessa?
Milloin tuosta tulee sellainen kiva koirakaveri vai tuleeko milloinkaan etenkin kun aikaa sille on vain sen verran mitä mies iltaisin ehtii?
Sopeudunko tähän koskaan..
Ja en tarvitse vastauksia joissa sanotaan että mitäs tyhmä otittte koiran, oma vika, sen tiedän kyllä kertomattakin että ajankohta ei ollut paras mahdollinen, moka mikä moka, mutta meillä tuo nyt on ja jotenkin tämä pitäisi saada toimimaan. Ja minun oma stressini helpottumaan, olen oikeasti lähellä masennusta tuon koiran takia.
Vertaistukea, kiitos!!!

 

[Pajukko]

Koira on työläs ja toiset koirat vielä työläämpiä. Pentuaika on kamala yleensä. Vuoden sisällä helpottaa, jos johdonmukainen koulutus on alusta asti mukana. Huono käytös pidetään sitten poissa kunnon liikunnalla.

Auttaisiko vauvan nukkumiseen vaunulenkit ja koira mukaan. Tekee hyvää vauvalle, koiralle ja varmasti sullekin, jos vauvan saa nukkumaan.

 

[Hankalakinkai]

No sanoisin, että niin kauan kun sun oma asenne pentua kohtaan on noin negatiivinen niin ei siitä sulle mitään kivaa koirakaveria tule. Jos onnistuisit jotenkin itse ottamaan pennun paremmin omaksesi niin koko tilanne muuttuisi ja huomaisit, ettei se niin paha homma olekaan.

Täysin väärään hetkeen koiran tosiaan otitte ja selvästikään ette loppuun asti hommaa ajatelleet. Vaihtoehtona nyt toki on, että hankkiudutte koirasta eroon tai sitten sinä alat rakentaa suhdetta siihen. Sä olet kuitenkin eniten koiran kanssa kotona joten olisi todella tärkeetä, että tuntisit otukseen jotain muuta kuin masennusta yms.

Näykkiminen loppuu kyllä nopeasti kun vaan sitkeästi opetattepennulle, että niin ei saa tehdä. Pentu vaatii yhtä paljon ja ehkä jopa enemmän aikaa ja energiaa kuin pieni vauva. Käyttekö koiran kanssa jossain pentukurssilla tai vastaavassa? Siitäkin olisi apua.

 

["alkup."]

Koira on työläs ja toiset koirat vielä työläämpiä. Pentuaika on kamala yleensä. Vuoden sisällä helpottaa, jos johdonmukainen koulutus on alusta asti mukana. Huono käytös pidetään sitten poissa kunnon liikunnalla.

Auttaisiko vauvan nukkumiseen vaunulenkit ja koira mukaan. Tekee hyvää vauvalle, koiralle ja varmasti sullekin, jos vauvan saa nukkumaan.

Kiitos asiallisesta vastauksesta, tällä hetkellä vuosikin tuntuu ikuisuudelta ja samalla pelkään että en osaa nauttia vauvankaan vauva-ajasta kun koko ajan vaan stressaan koiraa ja odotan että se kasvaisi mutta silti ihana kuulla jonkun muunkin sanovan rehellisesti että pentuaika on kamalaa.
Vaunuissa tuo meidän huonosti nukkuvamme ei nuku senkään vertaa joten ei oikein lenkit päivisin onnistu, sinänsä idea oikein hyvä.

 

["alkup."]

No sanoisin, että niin kauan kun sun oma asenne pentua kohtaan on noin negatiivinen niin ei siitä sulle mitään kivaa koirakaveria tule. Jos onnistuisit jotenkin itse ottamaan pennun paremmin omaksesi niin koko tilanne muuttuisi ja huomaisit, ettei se niin paha homma olekaan.

Täysin väärään hetkeen koiran tosiaan otitte ja selvästikään ette loppuun asti hommaa ajatelleet. Vaihtoehtona nyt toki on, että hankkiudutte koirasta eroon tai sitten sinä alat rakentaa suhdetta siihen. Sä olet kuitenkin eniten koiran kanssa kotona joten olisi todella tärkeetä, että tuntisit otukseen jotain muuta kuin masennusta yms.

Näykkiminen loppuu kyllä nopeasti kun vaan sitkeästi opetattepennulle, että niin ei saa tehdä. Pentu vaatii yhtä paljon ja ehkä jopa enemmän aikaa ja energiaa kuin pieni vauva. Käyttekö koiran kanssa jossain pentukurssilla tai vastaavassa? Siitäkin olisi apua.

Tiedän, hetki oli väärä koiranhankintaan ja itse olisin siitä valmis luopumaankin mutta mies ja lapset eivät.
Jotenkin juu pitäisi pystyä asennoitumaan koiraan positiivisemmin mutta vaikeaa se on.
Pentukursseja ei paikkakunnallamme järjestetä, sellaiselle menisimme jos vain sellainen täällä olisi.
Millä ihmeellä tuolle se näykkimättömyys opetetaan, on kokeiltu "murahdusta", kiljaisua, niskasta nappaamista, leuasta kiiini ottamista, suihkepullolla vettä kuonolle mutta aina vaan jatkaa Kertoneeko tuokin sitten jotain siitä että emme koiran kanssa tule pärjäämään

 

[weebo]

Tuon ikäinen pentu ei vielä kummoisia lenkkejä tarvitse, ota vauva rintareppuun ja käytä koiraa irti juoksentelemassa jossain?

Mulla ollut sama tilanne, joskin olin yksin vauvan ja koiranpennun kanssa. Kyllä siitä selviää, molemmat kasvavat nopeasti. Tsemppiä!

 

["salla"]

nukkuuko koira paljon päivällä? entäs yöllä? viihtyykö lelujen parissa? pääseekö se yhtään päivällä lenkille?

 

[Hankalakinkai]

Aina kun pentu näykkäsee jotain laitonta kohdetta sanotta ei tai teette kieltävän äännähdyksen ja annatte sille pureskeltavaksi oman lelun. Ja tätä siis joka ikinen kerta. Mä en suosittele nappaamaan kuonosta kiinni kun se tuntuu enemmän laastarilta murtumaan. Koiran pitää oppia ymmärtämään mitä se saa ja mitä ei saa purra. Tämä toimi siis meidän pennun kanssa erinomaisesti vaikka vaatikin energiaa melkoisesti. Lisäksi kannattaa leikkiä koiran kanssa sen omilla leluilla paljon niin se oppii, että niitä se saa järsiä ja riepottaa. Aina kun koira leikkii leluillaan niin kehuja kovasti.

Mikäli ette ole hankkinut tai lukenut Tuire Kaimion pentukirjaa niin suosittelen lainaamaan vaikka kirjastosta. Siellä on paljon hyviä vinkkejä pennun koulutukseen ja sitä lukiessa itselle tulee myös sellanen olo, että haluaa kouluttaa pentuaan omaksi ja pennun iloksi eikä vain velvollisuudesta. Koulutuksen yhteydessä tulee huomaamatta luotua sitä positiivista suhdetta koiraan. Jos sun onnistuis itse ottaa vaikka joka päivä vaan vartti pennun kanssa niin, että koulutat sitä niin sekin jo auttais. Kun näet miten pentu oppii koko ajan uusia juttuja alat olla siitä ylpeämpi ja ylpeämpi ja sitä myötä myös rakastat sitä uudella tavalla ja siitä tulee sun perheenjäsen.

 

["alkup."]

Tuon ikäinen pentu ei vielä kummoisia lenkkejä tarvitse, ota vauva rintareppuun ja käytä koiraa irti juoksentelemassa jossain?

Mulla ollut sama tilanne, joskin olin yksin vauvan ja koiranpennun kanssa. Kyllä siitä selviää, molemmat kasvavat nopeasti. Tsemppiä!

Täytyisin kokeilla tuota repussa ulkoiluttamista.
Kiitos tsemppauksesta, jos kerran sinä olet yksin selvinnyt pennun ja vauvan kanssa niin pakko uskoa että tästä selvitään kun mies on kuitenkin tukena ja vahvasti sitoutunut koiran pitämiseen.
Saako kysyä minkä ikäinen vauva sulla oli kun pentu tuli vai kumpi tuli ensin? Ja mikä rotu? Missä vaiheessa koit että elämä alkoi helpottua?

 

["alkup."]

[QUOTE="salla";27022815]nukkuuko koira paljon päivällä? entäs yöllä? viihtyykö lelujen parissa? pääseekö se yhtään päivällä lenkille?[/QUOTE]

Nukkuu aika paljon, leluilla ei itsekseen leiki mutta puruluita järsii mielellään.
Päivisin on vapaana omalla aidatulla pihalla, mutta edellisen vastaajan vinkin perusteella aion jatkossa kokeilla tuota vauva repussa ulkoilutusta.

 

[weebo]

[QUOTE="alkup.";27022868]Täytyisin kokeilla tuota repussa ulkoiluttamista.
Kiitos tsemppauksesta, jos kerran sinä olet yksin selvinnyt pennun ja vauvan kanssa niin pakko uskoa että tästä selvitään kun mies on kuitenkin tukena ja vahvasti sitoutunut koiran pitämiseen.
Saako kysyä minkä ikäinen vauva sulla oli kun pentu tuli vai kumpi tuli ensin? Ja mikä rotu? Missä vaiheessa koit että elämä alkoi helpottua?[/QUOTE]

Lapsi oli n. 4-5kk kun koira tuli taloon. Rotu kääpiöpinseri, eli pieni koira, mutta kova luonne Elämä helpottuu pikkuhiljaa kun pentu oppii sisäsiistiksi, lapsi alkaa liikkumaan enemmän ym.
Rintareppu oli meille ainakin todellinen pelastus. Myös jälkiliina on kätevä, jos koiraa ei voi ihan irti juoksuttaa (karkaa tms). Niin pieni pentu ei kuitenkaan vielä pitkiä hihnalenkkejä tarvitse, vaan omaan tahtiin ulkoilua

 

["ansa"]

Olisikohan kannattanut miettiä ennen koiran ottamista että nyt talossa on kaksi vauvaa, jotka molemmat tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa.
Selvät säännöt eikä lasten vastuulle jättää koiran hoitoa, varsinkaan jos ovat noin nuoria..

 

[weebo]

[QUOTE="ansa";27023138]Olisikohan kannattanut miettiä ennen koiran ottamista että nyt talossa on kaksi vauvaa, jotka molemmat tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa.
Selvät säännöt eikä lasten vastuulle jättää koiran hoitoa, varsinkaan jos ovat noin nuoria..[/QUOTE]

Mitä hyötyä tästä jossittelusta enää on? Eiköhän ap itsekkin ymmärrä että tekivät pienen virhearvioinnin. Kyllä koiranpennun ja vauvan kanssa pärjää. Alkuun se on tietenkin työläämpää, mutta ajan kanssa helpottuu.

 

[no meillä]

pieni vauva alle 6kk ja koiranpentu tuli. Katastrofin ainekset oli ilmassa mutta nyt useampi kk tässä mennyt ja hyvin menee! Koirat tulee vaunulenkillä mukana, ihan hissuksiin käveltii ekat kuukaudet pennun takia (ison rodun edustaja), nyt saa mennä jo reippaammin ja pikkusen pitempiä lenkkejä. Pentu pureskeli käsiä ja vaatteita jonkiin verran mutta se meni aika nopeasti ohi ilman sen kummempia koulutuksia. Ja nyt pentu on melkein 7kk ja pystyvät olemaan kaikki eläimet konttaavan vauvan kanssa samassa huoneessa, eivät rieku eikä kukaan tuupi vauvaa. Sisäsiisteyskin on aikalailla hallussa. Alkuun kääräisin vauvan kantoliinaan tai laitoin vaunuihin ja lähettii aamupissoille ennen aamupalaa ja samat setit aamupalan jälkeen ja kun vauva nukahti päiväunille, menin käyttämään ilman vauvaa. Mitenkään sen kummemmin ei olla koulutettu (pitäisi kyllä ottaa tottista enemmn), katsottu vaan että normaalit säännöt ja kuri pitää.

 

[Mariska*]

Mun on kyllä pakko sanoa, että tilanne tulee tuosta todennäköisesti vielä pahenemaan. Oma kokemus on, että koirat on kauheimmillaan noin 6kk-1v iässä, jolloin niillä on paljon energiaa, vähän keskittymiskykyä eivätkä tajua omia voimiaan...

Eli muutaman kuukauden kuluttua sulla on siellä konttaava lapsi ja riehuva koira joka kokeilee rajojaan ja tekee kaikkea mahdollista pahaa, jos ei saa tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä päivittäin.

Sikäli huono juttu, että koiranne on niin iso, että se tulee todennäköisesti vetämään koululaisenne kumoon lenkillä eli yksin eivät voi sitä ulos viedä. Eli lenkkeilyä rattaiden vieressä tai vauva repussa kannattaa harjoitella.

Koska sinä olet väkisinkin koirasta päävastuussa, niin kun se nyt teillä on, niin sen kouluttamiseen on pakko löytää aikaa. Vähän joka päivä. Lenkkeily on todella tärkeää, niin että pentu saa kirmailla välillä vapaana mielellään, mutta myös hihnakäytöksen treenaaminen. Siitä tulee tosi iso riesa, jos et nyt ala harjoitella hihnassa vetämättä kulkemista ihan joka päivä.

Ja ala treenaamaan odottamista, paikallaan pysymistä myös joka päivä sekä luoksetuloa. Ne jos saat päähän uppoamaan niin helpottaa Eli paikallaan odottaminen vaikka istuen, kunnes saa ruokakupin, kunnes saa luvan tulla sisälle, luvan mennä ulos jne. harjoitelkaa tätä, voin luvata että kannattaa!