Koiran sekoaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Taikatuuli"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Taikatuuli"

Vieras
Meillä on kotona kaksi koiraa; narttupentu ja 1v uros. Otimme pennun kaveriksi urokselle että sillä olisi seuraa, on ihan ylikiintynyt meihin ihmisiin. Uros (portugalinpodengo), ei ole koskaan oppinut olemaan yksin. Se haukkuu, ulvoo ja tekee erilaisia kovia ääniä yksin ollessaan. Se ahdistuu jo siitä jos puemme tai puhumme lähtemisestä. Se on muutenkin podengoksi liian arka (rodullahan ei sais olla pelokkuutta yhtään). Uros pelkää imuria, kovia ääniä, isoja koiria, kaikkea mahdollista. Eniten tuo yksinolo on sille kova paikka. Jouduimme jopa ottamaan koiralle lääkityksen käyttöön koska se alkoi lyhyenkin yksinolon jälkeen kakkimaan verisiä kakkoja. Se on aivan hermoraunio.
Narttupentu on taas ihan toisenlainen; se on rohkea ja huoleton. Se ei edes huomaa koska lähdemme vaan jää puuhastelemaan omiaan. Pelkäämme nyt että pentu ottaa mallia uroksesta joka täällä mesoaa ja panikoi.
Olemme nyt tehneet kaikkea mitä koirakouluttaja on neuvonut, mikään ei tunnu auttavan uroksen eroahdistukseen, kastrointi oli viimeisin mutta siitäkään ei ollut apua! Musta tuntuu pahalta ja luulen että koira on niin stressaantunut ettei enää edes nauti pennun seurasta (alussa leikkivät hyvin mutta nyt uros ei tee muuta kuin alistaa pentua ja murisee)
Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta ja mikä siihen on ollut avuksi??? Pitääkö meidän antaa uros pois, maalle tai omakotitaloon, tai esim eläkeläisparille...
 
Meillä on sama vika tuon narttutiibetinspanielin kanssa. Yksin jäädessään aikaa hirveä ulinansekainen haukkuminen. Aloiteltu kouluttamista sillä, että ovesta ulos ja samantien sisään takaisin, sitten vähän pidempiä aikoja.

En tiedä sitten, auttaisko tuossa koulutuksen aloittaminen niin, että on vaikka se takki päällä sisällä muuten vain, antaa koiran tottua siihen, siitä sitten pikkuhiljaa ulospäin?
 
itse en välttämättä olisi ottanut tuohon tilanteeseen toista, koiraa juuri sen takia ettei pennusta tulisi samanlainen eroahdistus tapaus. onko koira ollut pennusta asti sekaisin yksin jätettäessä vai aloittanut sen myöhemmin? miten on pentuna totutettu yksin jäämiseen?

huonolla tuurilla voi olla että joudutte luopumaan koirasta. ei tee koiran terveydelle hyvää jos menee yksin ollesaan sekaisin -> koira stressaantuu ja voi muuttua arvaamattomaksi ym.
naapuritkaan eivät välttämättä jaksa kuunnella koiran mellastamista yksin ollessa.
joskus koiran sijoittaminen toiseen perheeseen voi auttaa tai sitten pahentaa ongelmia. vaikka koira menisi uuteen kotiin niin pitää kai uudenkin perheen käydä joskus esim. kaupassa ja jättää näin ollen koira yksin kotiin. ja mikäli koira on kovin teihin kiintynyt, niin voi olla että uuteen kotiin sijoittaminen on mahdotonta.

toisaalta olisin huolissani myös tuosta pennusta. mitä uros tekee pennulle niiden ollessa yksin? voiko esim. hyökätä pennun kimppuun keskenään ollessaan? ei kuulosta hyvältä että uros alistaa ja murisee pennulle jatkuvasti. ainakaan meillä koirat eivät murise toisilleen ilman kunnon syytä (esim. nuorempi yrittää mennä vanhemman ruokakupille ym) metsään kun pääsevät irti niin isompi "möykyttää" nuoremman alistaa muutamaan kerran ja haukkuu. mutta sen jälkeen ei mitään, ja sisällä eivät koskaan ole mellastaneet. vanhempi koira on rottweiler ja nuorempi labradori
 
Pentu tosiaan ottaa mallia tuosta vanhemmasta koirasta, se on aika varma että sekin saa eroahdistuksen. Pentu lisäksi saattaa pitemmällä ajalla vain stressata "isoveljeään". Lisäksi uros on vuoden vanha, joten juuri tulossa murkkuikään - sanotaan että koiralle olisi parasta hankkia pentukaveri vasta kun vanhempi yksilö on ohittanut murkkuilut eli n. 2v iässä.
Millä kouluttajalla olet käyttänyt koiraa? Esimerkiksi Vilanderin oppeja noudattavalla kouluttajalla kannattaa ehdottomasti käydä. Portugalinpodengot ovat alkukantaisia koiria eikä niillä juuri ole miellyttämishalua, Vilanderilla on tällaisista koirista paljon kokemusta ja sieltä voisi apua löytyä. Kannattaa myös kokeilla DAP tuotteita jos ne ei vielä ole tuttuja.
 
Miksi ihmeessä otitte toisen koiran tuollaiseen tilanteeseen? eikö kouluttaja sanonut mitään? millainen KOULUTTAJA teillä oikein on? :O ei pahalla, mutta olemassa olevat ongelmat vain pahenee tuolla toiminnalla
 
Alkuperäinen kirjoittaja pientä jelppiä;24064815:
Pentu tosiaan ottaa mallia tuosta vanhemmasta koirasta, se on aika varma että sekin saa eroahdistuksen. Pentu lisäksi saattaa pitemmällä ajalla vain stressata "isoveljeään". Lisäksi uros on vuoden vanha, joten juuri tulossa murkkuikään - sanotaan että koiralle olisi parasta hankkia pentukaveri vasta kun vanhempi yksilö on ohittanut murkkuilut eli n. 2v iässä.
Millä kouluttajalla olet käyttänyt koiraa? Esimerkiksi Vilanderin oppeja noudattavalla kouluttajalla kannattaa ehdottomasti käydä. Portugalinpodengot ovat alkukantaisia koiria eikä niillä juuri ole miellyttämishalua, Vilanderilla on tällaisista koirista paljon kokemusta ja sieltä voisi apua löytyä. Kannattaa myös kokeilla DAP tuotteita jos ne ei vielä ole tuttuja.

Meille sanottiin että eri sukupuolta olevat koirat voivat olla hyvinkin samanikäisiä, samaa sukupuolta olevat pitäisi olla muutaman vuoden ikäerolla. DAPit on kokeiltu, samoin pitkä koulutus, jatkunut nyt siitä kolmekuukautisesta tähän päivään, pannat ja haukunestot testattu mutta ahdistustahan ne eivät poista. Lääkityskään ei tunnu auttavan, se piti aloittaa koska uros alkoi oirehtia niin voimakkaasti myös fyysisesti (stressivatsa ym)
Pentua suositeltiin meille koska uros on valtavan sosiaalinen, kaikki kuvittelivat ongelman helpottavan sisällä. Uros siis yli 1v ja pentu on kohta 5kk. Alussa tulivatkin todella hyvin toimeen mutta nyt työpäivät ovat vaikeita koska isompi ahdistuu niin kauheasti. Pentu on ihan erilainen; puuhastelee täällä kotona kaikkea ongelmapähkinöitä ja uros stressaa vieressä. Videokameralla ollaan seurattu niin urosta yksin kuin näitä kumpaakin yhdessä; uros ei keskity muuhun kuin uikuttamiseen ja odottamiseen, välillä räksyttää ja ulvoo. Ei nuku, ei syö eikä juo, ei leiki.
Meillä oli eräs Turun seudulta oleva kouluttaja, mielelläni kuulisin lisää jos sulla olisi suositella jotain hyvää ongelmakoirakouluttajaa. Olemme muuttamassa pk-seudulle joten sieltäkin suunnalta olisi hyvä löytää pätevä ongelmakoirakouluttaja.
 
Meillä on sama vika tuon narttutiibetinspanielin kanssa. Yksin jäädessään aikaa hirveä ulinansekainen haukkuminen. Aloiteltu kouluttamista sillä, että ovesta ulos ja samantien sisään takaisin, sitten vähän pidempiä aikoja.

En tiedä sitten, auttaisko tuossa koulutuksen aloittaminen niin, että on vaikka se takki päällä sisällä muuten vain, antaa koiran tottua siihen, siitä sitten pikkuhiljaa ulospäin?

Minkä ikäinen teidän tipsu on?
 
Jotkut pitävät koiraa päivän aikana koirille tarkoitetussa häkissä, jossa tuntevat olonsa kai sitten turvalliseksi. Voikohan käyttää tollaisessa tapauksessa?

Meidän toinen koira on haukkunut aina yksin jäätyään, on nyt jo pitkälle yli kymmenen vuotias ja räksyttää edelleen. Onneksi asutaan nykyisin omakotitalossa niin ei ole naapureille haitaksi. Toinen koira on muutaman vuoden nuorempi, eikä hauku yksin ollessaan. Ei siis välttämättä kaikki "huonot" tavat siirry.
 
[QUOTE="vieras";24070413]Jotkut pitävät koiraa päivän aikana koirille tarkoitetussa häkissä, jossa tuntevat olonsa kai sitten turvalliseksi. Voikohan käyttää tollaisessa tapauksessa?

Meidän toinen koira on haukkunut aina yksin jäätyään, on nyt jo pitkälle yli kymmenen vuotias ja räksyttää edelleen. Onneksi asutaan nykyisin omakotitalossa niin ei ole naapureille haitaksi. Toinen koira on muutaman vuoden nuorempi, eikä hauku yksin ollessaan. Ei siis välttämättä kaikki "huonot" tavat siirry.[/QUOTE]

Meinas tulla sporttismaman nimimerkillä sulle viesti äsken koska olen hänen koneellaan... Nyt vastaan ihan omalla nickilläni :) Meillä siis oli koirakouluttajan suosittelema häkki koiralle pitkään mutta siitä ei ollut mitään apua. Otimme sen lentohäkin pois kun toinen koira tuli taloon. Tuntuu että kaikki mahdollinen on kokeiltu, menee hyvä koira ihan pilalle tuon stressaamisen takia! Ja luulen että tuo toisen koiran haukkuminen ei välttämättä tartu pentuun, sekin riippuu niin sen pennun luonteesta. Meidän nuorempi koira on tosi rohkea ja touhukas. Kun pitää huolen että pennulla on tekemistä, ei se edes huomaa että olemme olleet poissa :)
 
Kyllähän se niin on, että hyvin tod. näköisesti vanhemman koiran huonot käytösmallit oppii myös nuorempi koira. Meillä remmiräyhä puoliskuuro/sokea vanha koira, jonka kaveriksi otettiin pentu ja nyt jo pari vuotias pentu on lähes kopio vanhuskoirasta....ärsyttävää.

Lisäksi teillä kotona murkkuikäinen uros ja puoli vuotias narttu, jonka pennunhaju katoaa ja uros alkaa hiljalleen jahistella narttua. Meillä molemmat uroksia, eri rotuisia ja aivan eri koko luokkaa ja hyvin ovat toimeen tulleet.
 
Kyllähän se niin on, että hyvin tod. näköisesti vanhemman koiran huonot käytösmallit oppii myös nuorempi koira. Meillä remmiräyhä puoliskuuro/sokea vanha koira, jonka kaveriksi otettiin pentu ja nyt jo pari vuotias pentu on lähes kopio vanhuskoirasta....ärsyttävää.

Lisäksi teillä kotona murkkuikäinen uros ja puoli vuotias narttu, jonka pennunhaju katoaa ja uros alkaa hiljalleen jahistella narttua. Meillä molemmat uroksia, eri rotuisia ja aivan eri koko luokkaa ja hyvin ovat toimeen tulleet.

Niin siis uros on kastroitu eli tyttöhajut ei pahemmin haittaa. Täytyy nyt vaan toivoa ettei pahat tavat tartu, ainakin toistaiseksi on hyvin pystytty välttämään noi haukut hyvällä tekemisen järjestelyllä.
 
miten käytitte dap:iä? meillä kauhutilat autoilua kohtaan rauhottui dap-pannalla. sitä ennen oli kuolausta, oksentelua, vapinaa yms. vain autoillessa. joku yhdistelmä hoito, kuten dap ja oma koppi jonne koira suljetaan yksin jäädessä. ehkä koppia voisi käyttää ensin öisin, jolloin koira kokisi sen turvakseen, sitten pieninä annoksina esim lenkin jälkeen, kun haluaa levätä rauhassa. ensin pieni hetki erossa kopissa jne. ??
 
miten käytitte dap:iä? meillä kauhutilat autoilua kohtaan rauhottui dap-pannalla. sitä ennen oli kuolausta, oksentelua, vapinaa yms. vain autoillessa. joku yhdistelmä hoito, kuten dap ja oma koppi jonne koira suljetaan yksin jäädessä. ehkä koppia voisi käyttää ensin öisin, jolloin koira kokisi sen turvakseen, sitten pieninä annoksina esim lenkin jälkeen, kun haluaa levätä rauhassa. ensin pieni hetki erossa kopissa jne. ??

Meillä oli se dap-haihdutin ja se ei tosiaan auttanut. En tiiä onko koiralla joku syy noihin pelkoihin, kun tosiaan pelkää kaikkea mahdollista, esim isoja koiria ja kovia ääniä. Kun podengojen pitäisi olla pelottomia koiria. Kasvattajasta ei jäänyt kyllä ihan paras mahdollinen maku suuhun, joten ei voi häneltäkään mitään kysellä.
 
[QUOTE="Taikatuuli";24070702]Meillä oli se dap-haihdutin ja se ei tosiaan auttanut. En tiiä onko koiralla joku syy noihin pelkoihin, kun tosiaan pelkää kaikkea mahdollista, esim isoja koiria ja kovia ääniä. Kun podengojen pitäisi olla pelottomia koiria. Kasvattajasta ei jäänyt kyllä ihan paras mahdollinen maku suuhun, joten ei voi häneltäkään mitään kysellä.[/QUOTE]

harmi. varmaan tosi kurja tilanne ja stressaava teillekin.. meillä kasvattaja heitteli kattilankansia kivilaatoille pentueen vieressä, ja ainakaan möly ei meidän koiraa haittaa.. :) ainakin sen osaan neuvoa et ite ei kannata mennä niihin ahdistuksiin mukaan, koira lukee ihmistä tosi tarkkaan. sä oot reipas, niin koirakin luottaa enempi tilanteeseen! jotkut ei tee numeroa lähtemisestä, toiset taas antaa herkkuja, että lähtemis-tilanteesta jää positiivinen kuva. oletteks kokeillu-vaikka possunkorvaa lähtiessä?
 
harmi. varmaan tosi kurja tilanne ja stressaava teillekin.. meillä kasvattaja heitteli kattilankansia kivilaatoille pentueen vieressä, ja ainakaan möly ei meidän koiraa haittaa.. :) ainakin sen osaan neuvoa et ite ei kannata mennä niihin ahdistuksiin mukaan, koira lukee ihmistä tosi tarkkaan. sä oot reipas, niin koirakin luottaa enempi tilanteeseen! jotkut ei tee numeroa lähtemisestä, toiset taas antaa herkkuja, että lähtemis-tilanteesta jää positiivinen kuva. oletteks kokeillu-vaikka possunkorvaa lähtiessä?

Joo kaikki herkut on kokeiltu, mitään ei syö kun olemme poissa. Ja ei tehdä lähtemisestä tai tulemisesta numeroa, koira saa huomion vasta kun on rauhoittunut ja on niin sekopäisessä tilassa meidän tullessa että rauhoittumiseen voi mennä tosi pitkä aika.
Yritämme siedättää koiraa ääniin ja yllättäviin tilanteisiin, kohautamme vain olkaa jos toinen säikähtää. Esim roskapöntön kannen pamautan tahallani kovaa kiinni kun vien kakkapussia roskikseen lenkillä, siihen ääneen koira on jo siedättänyt vaikka alussa siitäkin melkein laski alleen.
 

Yhteistyössä