koiran ottaminen

[Soluttautuja]

Pakko nyt puuttua tähän keskusteluun..
Meillä on kolme koiraa ja ne on täysin minun. Mies ei niihin puutu ei tartu. Ja hyvin toimiin. Koiria ottaessani olen tilanteen tiennyt ja se on minulle ihan ok. Ainoat tilanteet milloin mies koirat pissittää ja ruokkii on silloin kun olen työreissussa ja silloinkin pyrin saamaan edes yhden koiran muualle hoitoon.

 

[vieras]

onpas tullu negatiivista kommenttia :/
haluan painottaa et tiedän et mulla on resursseja ottaa ja hoitaa koira ja tiedän ja tunnen vastuuni. mietin vaan ajankohtaa. itse olin eskari-ikänen kun meille eka koira tuli. mä kaipaan hulluna päiviini sisältöä,(lenkki)kaveria,tekemistä jne. mulla on laaja tukiverkosto tän koirajutunkin kanssa,että tarvittaessa saan kyllä apua.
vaikka tässä suunnittelisin mun miehen kanssa tätä,niin ei siitä ole apua kun se ei koskaan ole kotona. mitä jos olisin yh,eikö kennelit sillon myöntäis mulle koiraa?? (aiempaan tekstiin viitaten)
kuulostaa tylyltä,mutta rakentaminen on miehen projekti,me ei sinne työmaalle molemmat mahduta ja mä haluan elämääni oman "projektin" ja oon niin kauan ollu ilman koiraa,et pnetukuume on valtava =)
tuleepa sekavaa tekstiä näin aamusta :headwall: ääähhh..... :|

Ei muuta kuin kasvattajiin yhteyttä, ja koira taloon, kun siltä kerran tuntuu. Meille on tullu koirat semmosissa elämäntilanteissa, että eka tuli kesällä'01, mies oli intissä ja minä sotaleskenä. Elettiin siis pikku-koiran kans kahdestaan eka vuosi. Toinen tuli '03 syksyllä, olin viimeisilläni raskaana, mutta tuo koira tuli miehelle, eli mun ei tarvinnu juosta lenkillä koirien kans. Ja molemmat on siis ollu meillä kun vauva synty (ja toinen oli siis pentu) eikä mitään ongelmia ole ollu. Ihan hyvin on menny.

KRIITTISIÄ KOMMENTTEJA ANTANEILLE!! Jos AP tuntee olonsa semmoseksi, että koira, joka kyllä vaatii lisätyötä, menisi vielä joukon jatkona, niin miksi ihmeessä te olette siitä niskakarvat pystyssä? Eikö se ole APn oma asia, ja kyllä kai nyt aikuinen ihminen tietää, millon on viisasta ottaa koira vastuulleen ja millon ei. Ja sitten sinulle, joka sanoit, että APn aiemmat aloitukset on ollu väsymyksestä kertovia, niin uskoisin, että jos AP:lle tulee koira, joka vaatii huomiota ja lenkkiä, niin ehkäpä jo reipas lenkkeily päivittäin auttaa AP:tä jaksamaan paremmin.

 

[Kukkanen2]

Mä olen aina rakastanut koiria, kokoon tai rotuun katsomatta ja päätin jo muksuna että jonakin päivänä mulla on oma koira myös omassa kodissani. Mutta kun alettiin miehen kanssa tätä asiaa miettiä, meni sopivan koirarodun valintaan kuitenkin n. pari vuotta, koska pitihän siihen asiaan valmistautua ja tutkia rotuvalintaa että on sitten jonkinlainen valmius pennun kotiin tuloon.

Vaikka meille tuli mielestäni helppo rotu (sheltti), saimme hyvin pian huomata ettei asiat menneet todellakaan niinkuin kirjat sanovat Koira oli omapäinen ja vaativa monesti niinkuin pieni lapsi, silti toki erittäin rakas.

Pointtini on se, että vaikka sulla on koirakuume, odota ja tutki. Ole varma että mieskin on sitoutunut koiraan, se on kuitenkin teidän molempien koti minne koira tulee ja on koiraa kohtaan erittäin väärin, jos joku perheenjäsen on sitä vastaan mllään tavoin ja haluaa pestä kätensä sen hoitamisesta. Hieno ajatus on se, että ajattelet voivasi hoitaa koiran kokonaan itse, mutta monet koirat ovat pitkäikäisiä ja sinä aikana voi sattua kaikenlaisia esteitä. Alkaen ihan tavan oksennustaudista jne..mitä jos mies ei suostu sellasina päivinä viemään koiraa ulos? Mitä jos miehellä kilahtaa kun koira sontii sen sadannen kerran ympäri kämppää ja samoin ruikkii pitkin seiniä?

Kannattaa keskustella miehen kanssa myös niistä negatiivisista puolista, ennen koiran ostamista, koska niitäkin piisaa.

En kuitenkaan sano, että älä ota. Yritän vaan sanoa että valmistaudu huolella ja punnitkaa yhdessä niitä huonojapuolia myös.

 

[kuha]

kiitos vieras
toiset selviää kuudesta lapsesta joten kai mä selviin yhdestä 2vuotiaasta ja koirasta
mä tiedän et vaikka koira aiheuttaa lisästressiä ja sitoo aika tiukasti aluks kotiin,niin se on mulle terapiaa ja auttaa jaksamaan.

 

[kuha]

Mä olen aina rakastanut koiria, kokoon tai rotuun katsomatta ja päätin jo muksuna että jonakin päivänä mulla on oma koira myös omassa kodissani. Mutta kun alettiin miehen kanssa tätä asiaa miettiä, meni sopivan koirarodun valintaan kuitenkin n. pari vuotta, koska pitihän siihen asiaan valmistautua ja tutkia rotuvalintaa että on sitten jonkinlainen valmius pennun kotiin tuloon.

Vaikka meille tuli mielestäni helppo rotu (sheltti), saimme hyvin pian huomata ettei asiat menneet todellakaan niinkuin kirjat sanovat Koira oli omapäinen ja vaativa monesti niinkuin pieni lapsi, silti toki erittäin rakas.

Pointtini on se, että vaikka sulla on koirakuume, odota ja tutki. Ole varma että mieskin on sitoutunut koiraan, se on kuitenkin teidän molempien koti minne koira tulee ja on koiraa kohtaan erittäin väärin, jos joku perheenjäsen on sitä vastaan mllään tavoin ja haluaa pestä kätensä sen hoitamisesta. Hieno ajatus on se, että ajattelet voivasi hoitaa koiran kokonaan itse, mutta monet koirat ovat pitkäikäisiä ja sinä aikana voi sattua kaikenlaisia esteitä. Alkaen ihan tavan oksennustaudista jne..mitä jos mies ei suostu sellasina päivinä viemään koiraa ulos? Mitä jos miehellä kilahtaa kun koira sontii sen sadannen kerran ympäri kämppää ja samoin ruikkii pitkin seiniä?

Kannattaa keskustella miehen kanssa myös niistä negatiivisista puolista, ennen koiran ostamista, koska niitäkin piisaa.

En kuitenkaan sano, että älä ota. Yritän vaan sanoa että valmistaudu huolella ja punnitkaa yhdessä niitä huonojapuolia myös.

jälleen kerran totean että kyseessä ei ole ensimmäinen koira,mulla on ennenkin ollut koiria ja tiedän että kaikkea odottamatonta voi sattua. tottakai mies käyttää koiraa jos oon vatsataudissa tai katkon jalkani tms,mutta pääasiassa se on mun vastuulla. mies on edelleen antanut suostumuksensa asialle,eikä missään tapauksessa ole koiraa vastaan ja tietää myös mitä on edessä.

 

[Kukkanen2]

kiitos vieras
toiset selviää kuudesta lapsesta joten kai mä selviin yhdestä 2vuotiaasta ja koirasta
mä tiedän et vaikka koira aiheuttaa lisästressiä ja sitoo aika tiukasti aluks kotiin,niin se on mulle terapiaa ja auttaa jaksamaan.

Siinä tapauksessa toivotan vilpittömästi onnea koiran hankintaan Onhan niistä työtä (niinkuin jo mainitsin), mutta on niistä paljon iloakin. Voin sanoa ettei meillä ole ainakaan ollut yhtään tylsää päivää koiriemme kanssa :heart:

 

[kuha]

kiitos vieras
toiset selviää kuudesta lapsesta joten kai mä selviin yhdestä 2vuotiaasta ja koirasta
mä tiedän et vaikka koira aiheuttaa lisästressiä ja sitoo aika tiukasti aluks kotiin,niin se on mulle terapiaa ja auttaa jaksamaan.

Siinä tapauksessa toivotan vilpittömästi onnea koiran hankintaan Onhan niistä työtä (niinkuin jo mainitsin), mutta on niistä paljon iloakin. Voin sanoa ettei meillä ole ainakaan ollut yhtään tylsää päivää koiriemme kanssa :heart:

kiitos ja eikun sähköpostia kenneliin

 

[Kukkanen2]

Mä olen aina rakastanut koiria, kokoon tai rotuun katsomatta ja päätin jo muksuna että jonakin päivänä mulla on oma koira myös omassa kodissani. Mutta kun alettiin miehen kanssa tätä asiaa miettiä, meni sopivan koirarodun valintaan kuitenkin n. pari vuotta, koska pitihän siihen asiaan valmistautua ja tutkia rotuvalintaa että on sitten jonkinlainen valmius pennun kotiin tuloon.

Vaikka meille tuli mielestäni helppo rotu (sheltti), saimme hyvin pian huomata ettei asiat menneet todellakaan niinkuin kirjat sanovat Koira oli omapäinen ja vaativa monesti niinkuin pieni lapsi, silti toki erittäin rakas.

Pointtini on se, että vaikka sulla on koirakuume, odota ja tutki. Ole varma että mieskin on sitoutunut koiraan, se on kuitenkin teidän molempien koti minne koira tulee ja on koiraa kohtaan erittäin väärin, jos joku perheenjäsen on sitä vastaan mllään tavoin ja haluaa pestä kätensä sen hoitamisesta. Hieno ajatus on se, että ajattelet voivasi hoitaa koiran kokonaan itse, mutta monet koirat ovat pitkäikäisiä ja sinä aikana voi sattua kaikenlaisia esteitä. Alkaen ihan tavan oksennustaudista jne..mitä jos mies ei suostu sellasina päivinä viemään koiraa ulos? Mitä jos miehellä kilahtaa kun koira sontii sen sadannen kerran ympäri kämppää ja samoin ruikkii pitkin seiniä?

Kannattaa keskustella miehen kanssa myös niistä negatiivisista puolista, ennen koiran ostamista, koska niitäkin piisaa.

En kuitenkaan sano, että älä ota. Yritän vaan sanoa että valmistaudu huolella ja punnitkaa yhdessä niitä huonojapuolia myös.

jälleen kerran totean että kyseessä ei ole ensimmäinen koira,mulla on ennenkin ollut koiria ja tiedän että kaikkea odottamatonta voi sattua. tottakai mies käyttää koiraa jos oon vatsataudissa tai katkon jalkani tms,mutta pääasiassa se on mun vastuulla. mies on edelleen antanut suostumuksensa asialle,eikä missään tapauksessa ole koiraa vastaan ja tietää myös mitä on edessä.

Ei mullakaan ollut ensimmäinen koira elämässäni tuo meidän nyk. koira ja silti yllätyksiä piisaa lähestulkoon joka päivälle

 

[Teija]

Jos AP täällä kysyy mielipidettä ihmisiltä, saa siihen kai kriittistäkin kommnettia antaa. Kyllä meidän koiran kasvattaja tenttasi meiltä koiraa ostettaessa, että miten ulkoilutatte, millainen elämäntilanne, kuka hoitaa, kiinnostaahan kaikkia tämä koira, tuleeeko vaan lapsille vai osallistukoo vanhemmat myös hoitoon jne. Eiköhän kriittisten kommenttien ole tarkoitus nostaa esille tärkeitä ajatuksia liittyen koiranottoon.

Ehkä tärkeintä on nyt sitten vaan miettiä, että mikä on sopiva ROTU tähän elämäntilanteeseen. Jos aikaa on, mutta ei paljon, mikään vaativa palveluskoira ei ole sopiva ratkaisu vaikka ne niin ihania olisikin. Lenkkeilyhän sujuu yleensä kaikilta, mutta koulutus (siis muutakin kuin istu-maahan) viekin sitten taas aikaa. Tai käyminen näyttelyissä, kisoissa.

 

[vieras]

kiitos vieras
toiset selviää kuudesta lapsesta joten kai mä selviin yhdestä 2vuotiaasta ja koirasta
mä tiedän et vaikka koira aiheuttaa lisästressiä ja sitoo aika tiukasti aluks kotiin,niin se on mulle terapiaa ja auttaa jaksamaan.

Mukava lukea, että tiedostat kaikki asiat ja riskit, mitä koiran ottamiseen ja omistamiseen liittyy. Täällä kun oli joku aika sitten joku tyyppi, jolla oli kans kamala koirakuume, ja eihän se onneton tienny edes, mitä menoja koira voi aiheuttaa. Piti vähän luetella tosiasioita koiran omistamisesta. Kun ei se ole aina herkkua lähtee pakkasella tai vesisateella koiraa viemään ulos.
Ei muuta kuin onnea koiran hankintaan!

 

[vieras]

Me ollaan otettu koirat opiskelijoina. Ollaan pystytty olla kotona tekemässä kouluhommia paljon, joten pennun ei ole tarvinnut olla pahemmin yksinään. Ei lapsia joten aikaa koirille on piisannut paljon.

 

[Kukkanen2]

Jos AP täällä kysyy mielipidettä ihmisiltä, saa siihen kai kriittistäkin kommnettia antaa. Kyllä meidän koiran kasvattaja tenttasi meiltä koiraa ostettaessa, että miten ulkoilutatte, millainen elämäntilanne, kuka hoitaa, kiinnostaahan kaikkia tämä koira, tuleeeko vaan lapsille vai osallistukoo vanhemmat myös hoitoon jne. Eiköhän kriittisten kommenttien ole tarkoitus nostaa esille tärkeitä ajatuksia liittyen koiranottoon.

Ehkä tärkeintä on nyt sitten vaan miettiä, että mikä on sopiva ROTU tähän elämäntilanteeseen. Jos aikaa on, mutta ei paljon, mikään vaativa palveluskoira ei ole sopiva ratkaisu vaikka ne niin ihania olisikin. Lenkkeilyhän sujuu yleensä kaikilta, mutta koulutus (siis muutakin kuin istu-maahan) viekin sitten taas aikaa. Tai käyminen näyttelyissä, kisoissa.

Onneksi tuo näyttelyttäminen ja kisaaminen ei ole kuitenkaan pakollista kenellekään

 

[kuha]

juu mä en ole yhtään kiinnostunut näyttelyistä jne. alustavasti kesällä kyselinkin yhdestä kennelistä et kuinka usein syntyy värivirheellisiä tms koska mulla menis joku huippuyksilö "hukkaan" kun ei näyttelyt kiinnosta :ashamed:
koulutuksestakin on kokemusta
ja toki saa negatiivistakin palautetta antaa,mut tuntu et kukaan ei ole lukenu mun juttuja,lynkkas vaan samantien.. :ashamed:
no mut tämä tästä ja kiitos vastanneille,etsinnät alkavat

 

[punatukkainen]

Mun koira aikanaan tuli meille silloin kun olin työttömänä ja meillä ei ollut lasta edes haaveissa. Mun mielestä se oli paras hetki ottaa pentu, kun sai rauhassa kasvattaa koiran aikuiseksi.
Mutta kyllä siinä täytyy olla molempien aikuisten mukana. Ulkoilutukset silloin kun on itse sairaana ja mun mielestä isoa koiraa ei voi jättää lapsen ulkoilutettavaksi.

 

[Bree]

Meille koirat ovat tuleet sellaisena hetkenä, jolloin minä olen pystynyt takaamaan niille riittävän virikkeellisen elämän. En tarkoita nyt lenkkejä ja yksinoloaikaa vaan sitä, mitä koira ehkä eniten tarvitsee, eli aivojumppaa harrastusten muodossa.

Kun koiralle tuli ikää niin paljon, ettei sen kanssa päässyt enää entiseen malliin harrastamaan ja oli aika päästää mamma eläkkeelle, aloin harkita seuraavaa koiraa. Sopivan koiran löydettyäni sen otin.
Kun tämä nuorempi koira tuli 1,5 vuoden ikään ja saavutettuaan jo jonkin aikaa sitten ensimmäisen koulutustunnuksensa (ja sm-kisatkin oltiin käyty läpi), halusin ottaa lisää haastetta ja tarjosin kodin ongelmakoiralle. Näin meillä elettiin sitten 3 koiran ja 2 kissan kanssa. Mamman tahti hidastui ja lopulta vihreät niityt kutsuivat. Tämän jälkeen oli taas aika treenata täysillä ja tuottaa tälle 1,5 vuotiaalle toinen koulutustunnus. Ongelmakoiraakin on koulittu ja sen kanssa arki sujuu hienosti. Silläkin on nyt jo viittä vajaa koulutustunnus takataskussa.

Seuraavaksi on aika tehdä perheenlisäystä ihmislapsen muodossa. Tällöin harrastaminen koirien kanssa hiljenee hetkeksi (synnytyksen jälkeen 2-4 kk) mutta ei toki lopu. Lisää koiria en lähtisi ottamaan, kuin vasta silloin, kun perheen nuorin lapsi on 3.

Ei se asunto määrittele aikaa, milloin ottaa koira. Koiraahan kuitenkin lenkitetään ulkona, ei sisällä. Eikä se taloudellinen tilannekaan, jos vain osaa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Olen ollut toimeentulotuen asiakaskin tässä välissä ja hyvin ovat eläimet lääkärikuluineen hengissä pysyneet. Omat voimavarat ja taidot sen enempi määrittelevät.

Onko sinulla aikaa, vaivaa ja kiinnostusta harrastaa koirasi kanssa? Jos koiralla ilmenee ongelmakäytöstä, jaksatko paneutua sen poistoon, joka saattaa olla hyvinkin aikaa vievää puuhaa. Oletko varmasti valmis kouluttamaan koiraa seuraavan vuoden tiiviisti, jotta saat siirä yhteiskuntakelpoisen?

Mikäli olet kaikkea tätä, ota koira. Mikäli et, harkitse vielä.

millainen tuo kouultustunnus on?mitä sihen pitää osata tms?

Esim palveluskoirapuolella koulutustunnus tarkoittaa alokasluokassa hyväksytysti suoritettua koetta jossain lajissa. Esim metsäjälki,henkilöhaku, viesti, suojelukoe tms =)

Ennen kokeisiin pääsyä on hyväksytysti suoritettava bh eli käyttäytymiskoe = koiran "yhdyskuntakelpoisuuskoe" sen jälkeen pääsee alokasluokkaan ja siitä taas eteenpäin =)