Toggle sidebar

Koiran lopetus eläinlääkärissä...:´(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pilvi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Itse olen käyttänyt neljä koiraa eläinlääkärin luona viimesellä piikillä ja kertaakaan ei ole mitään kouristeluja esiintynyt vaan ovat rauhallisesti nukahtaneet ikiuneen. Ensin ovat pistäneet sen rauhoittavan piikin lihakseen ja sitten suoneen yliannoksen unilääkettä. Vieressä olen saanut olla ja päästä olen rapsutellut. Tosi nätisti ovat joka kerta lähteneet. Viimesimmästä kerrasta on vajaa vuosi aikaa, koiruus jäi auton alle ja loukkaantui sen verran pahasti että jouduttiin lopettamaan, oli päivystysaika niin itse lopetus maksoi muistaakseni reilun 90€, siihen päälle sit tuhkauskulut. Kerran on eläinlääkäri tullut meille lopettamaan koiran, asuttiin maalla ja oli naapurissa käymässä niin tuli sit samalla kertaa meillekkin kun pyydettiin.
 
Vuosi sitten jouduin sairauden vuoksi lopettamaan rakkaan tessani..
Rauhoittavia annettiin niin paljon että koira nukahti.
Lopetus lääke aiheutti vain sen että laski allensa.
Nukahti minun syliin ikiuneen..

Kamala paikka, mutta kyllä sen kestää.
Sä teet palveluksen pitkäaikaiselle uskolliselle ystävälle.
sen se on ansainnut.

jaksamista :hug:
 
Ja jos pelkäät jotenkin "mokaavasi" siksi, että itket silmät päästäsi (kuten minä tein ja teen välillä edelleen, yli vuoden jälkeen), niin ajattele meidän ell:n sanoja:
Jos eläimen lopettaminen ei aiheuta mitään tuntemuksia omistajassa, mitä se omistaja on sillä eläimellä edes tehnyt. Mikä sen arvo on koskaan ollut...

Voimia, se on kamala päivä. Ja viikko. Ja seuraava kuukausi. Ja seuraava vuosi. Jos toinenkin... :hug:
 
If it should be that I grow frail and weak
and pain should keep me from my sleep.
Then you must do what must be done
for this, the last battle can't be won.
You will be sad, I understand
don't let your grief then stay your hand.
For this day, more than the rest,
your love and friendship stand the test.
We've had so many happy years,
what is to come can hold no fears.
You'd not want me to suffer so,
when the time comes, please let me go.
Take me where my needs they'll tend
only, stay with me to the end.
And hold me firm and speak to me
until my eyes no longer see.
I know in time that you will see
it is a kindness you do to me.
Altough my tail it's last has waved,
from pain and suffering, I've been saved.
Don't grieve that it should be you
who has to decide this thing to do.
We've been so close, we two these years
Don't let your heart hold any tears.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gaga:
Ei mitään kourista kun nukkuu rauhallisesti ikiuneen. Olen kaksi kissaani lopettanut ja ollut vierellä loppuun asti. Voimia suruusi.
Click to expand...

Kyllä ne eläimet voi kouristella kun sen toisen piikin saavat. Kaksi lopetusta nähnyt, eikä kumpikaan vaan nukahtanut ikiuneen. Mutta kannattaa muistaa, että ei se eläin enää siinä vaiheessa tiedä mistään mitään, eikä tunne mitään vaikka saattaa pahalta näyttääkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Uudi harm.:
Minulla on 12 vuotias kultainen mnoutaja. Ja aivan hirveelle tuntuu, kun tietää jo, ettei se monia vuosia enää elä. On alkanut läähättää kulkiessa. Miten ikinä minä kestän mennä sinne, etten ulvo niin, että munaan itseni.
Kuitenkin ajattelen, että se on minun viimeinen hyvästi sille. Haluan kuitenkin, että se lopetetaan muualla kuin eläinlääkärin tiloissa, kun se aina tärisee ja pelkää, kun mennään sinne, ettei tarvi viimeksi vielä pelätä.
Tosi paljon voimia ja tsemppiä ap:lle.
Click to expand...

Minun noutajani eli 13,5 vuotiaaksi. Ajattelin aivan samalla lailla kuin sinä ennen viimeistä yhteistä reissua. Koirani tuli viimeisenä yönään kipeäksi, sen oli vaikea olla, päätöksen teko ei ollut hankala paikka ollenkaan, se koiraton koti oli :(

Lupasin aikanaan koiralle, ettei tarvitse kärsiä, eikä tarvinnut. Koira nukkui levollisesti unipiikin jälkeen, viimeisestä piikistä ei tiennyt mitään. Kaikki meni hirveän nätisti. Ja minä pysyin rauhallisena niin kauan kuin ell sanoi, ettei sydän enää lyö, sitten repesin...

Kuolevia ihmisiä olen kädestä pitänyt ja omaisia lohduttanut. Tuossa tilanteessa niistä kokemuksista ei apua ollut. Mutta siitä selviää. Sinäkin selviät. Voimia raskaaseen päivään :hug:
 
eka rauhotus piikki, koira laitto syliin makamaan. sitte joku toinen piikki koira loppu jo siihen, ja se vihon viiminen jota ei oisees tarvinnu enää.. sydänvika. ei kouristellu, ei taistellu rauhottavaa vastaan, tiesin etä päätös oli oikea. muut koirat on lopettu omasta toimesta, huomattavasti helpompi ratkasu, mettästyskoira luule pääsevänsä viellä methään, sen viimisen kerran...
 
Nämä kauniit sanat sain tuttavaltani, kun oli oman koirani lopetuspäivä. Antoivat kovin lohtua!

"Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet,
älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.
Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.
Muistele minua mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.
Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa koskaan."

Ajan kanssa suru helpottaa. Se on niin kovin yksilöllistä. :hug:
 
Täytyy nyt kyynelsilmin kertoa oma kokemus kun täällä näitä on jaettu.. Eli kun koirani lopetettiin, se rauhoitettiin ensin odotushuoneessa oman peiton päällä. Siitä se kannettii el.pöydälle ja oma peitto oli taas alla. Siinä suukottelin, itkin, silitin ja kuiskin ja itkin kun el. laittoi loput aineet ja sydän pysähtyi. Sain viettää siinä useemman minuutin ennen kun olin valmis päästää irti. Sieltä koira meni tuhkattavaksi ja uurna lepää nyt hyllyssä.
 
Luettuani näitä kokemuksia olisin halunnut omalle rakkaalle koiralle tälläisen lähdön, toisin kävi.
Koira oli 11 vuotias ihana viisas colli uros, sairastui yllättäin syöpään ja pahaan anemiaan.Kahdessa päivässä voimat loppuivat viimeisenä päivänä ei jaksanut enää nousta jaloilleen.Ajattelin että olisi ollut koirallemme hyvä lähteä omassa pihassa viimeiselle matkalle.Olimme koiran seurassa yötä päivää ja yhdessä odottelimme eläinlääkäriä. Olen kuullut vaan että koiralle annetaan ensin läkee että nukahtaa ja sitten rauhallisesti saa sen viimeisen piikin.Eläinlääkäri saapui, kävi koiraan kiinni (joka sai paniikin ja yritti nousta) kysyimme , eikö nukuteta ensin hän vastasi miksi, nehän vaan oksentaa ja näin menee nopeammin. Hän antoi kuolettavan piikin ( en tiedä edes mitä) suoraan sydämeen!Tilanne ei tosiiankaan ollut sellainen kun olimme toivoneet meille niin rakkalle koiralleemme, en tiedä miten tästä selviää . Pääsämme pyörii kysymys ehtikö koira tajuta jotain, kärsikö hän, ja ne näky!Eläinlääkäri pisti ensin kaiken lisäksi väärään paikkaan. haluaisin kaikille sanoa että älkää suostuko kaikkiin toimenpiteisiin ja pitäkää puolianne, mutta hädäsä ei aina ehdi puuttua asioihin ja pakkohan on luottaa asiantuntian apuun, vai?
 
huh... Tätä on vaikea edes kirjoittaa! Tällä hetkellä olen omassa huoneessani yläkerrassa,syy siihen on se,että puolen tunnin sisään eläinlääkäri tulee meille ja laittaa 9 ja 10-vuotiaat koiramme taivaaseen. Tiedän,että tämä on oikea päätös sillä varsinkin vanhempi koiramme on jo väsynyt elämään,silmien säihke mikä vielä muutama vuosi sitten oli on kadonnut. 9-vuotias puolestaan on vielä suht koht "pirtsakka" ,mutta ei sekään enää oikein vanha oma itsensä,lisäksi sillä on kasvaimia ihossa,jotka luultavasti ovat levinneet myös sisäelimiin sillä vaikka ruoka maistuukin koira vain laihtuu. Joten tiedän,että teemme viimeisen palveluksen niille päästämällä ne pois... Vaikka se minuun sattuukin lujaa sillä ei ole tässä asiassa mitään väliä! It's all about the dogs <3 Olen itse 17 vuotias ja nämä koirat ovat kulkeneet mukanani yli puolet elämästäni ja nyt on aika jättää viimeiset jäähyväiset ja kiittää yhteisistä vuosista! Itse en pysty olemaan paikalla tuolla alakerrassa ja tunnen siitä syyllisyyttä ja koen olevani itsekäs,mutta se vain on liikaa minulle. Onneksi tiedän,että äitini ja siskoni ovat siellä saattamassa niitä viimeiselle matkalle,juuri äsken annoin niille viimeiset aamurapsutukset ja mietin itsekseni,että tietävätköhän ne tämän olevan tässä.Uskon niin. Sitten pakenin tänne ylös kuin pelkuri ikään. Mutta uskon ja toivon,että niillä on ollut hyvä olla tämä kymmenisen vuotta ja rakastavat meitä ihan yhtä paljon kuin me niitä. Tosissani uskon,että ne ovat kiitollisia päästessään pois!
 
[QUOTE="Marja-liisa";28471470]Luettuani näitä kokemuksia olisin halunnut omalle rakkaalle koiralle tälläisen lähdön, toisin kävi.
Koira oli 11 vuotias ihana viisas colli uros, sairastui yllättäin syöpään ja pahaan anemiaan.Kahdessa päivässä voimat loppuivat viimeisenä päivänä ei jaksanut enää nousta jaloilleen.Ajattelin että olisi ollut koirallemme hyvä lähteä omassa pihassa viimeiselle matkalle.Olimme koiran seurassa yötä päivää ja yhdessä odottelimme eläinlääkäriä. Olen kuullut vaan että koiralle annetaan ensin läkee että nukahtaa ja sitten rauhallisesti saa sen viimeisen piikin.Eläinlääkäri saapui, kävi koiraan kiinni (joka sai paniikin ja yritti nousta) kysyimme , eikö nukuteta ensin hän vastasi miksi, nehän vaan oksentaa ja näin menee nopeammin. Hän antoi kuolettavan piikin ( en tiedä edes mitä) suoraan sydämeen!Tilanne ei tosiiankaan ollut sellainen kun olimme toivoneet meille niin rakkalle koiralleemme, en tiedä miten tästä selviää . Pääsämme pyörii kysymys ehtikö koira tajuta jotain, kärsikö hän, ja ne näky!Eläinlääkäri pisti ensin kaiken lisäksi väärään paikkaan. haluaisin kaikille sanoa että älkää suostuko kaikkiin toimenpiteisiin ja pitäkää puolianne, mutta hädäsä ei aina ehdi puuttua asioihin ja pakkohan on luottaa asiantuntian apuun, vai?[/QUOTE]

Rauhoittamatonta eläintä ei suoraan pistetä sydämeen; se ei todellakaan ole asiallista toimintaa! Kehotan, että otat ehdottomasti yhteyttä oman alueesi läänineläinlääkäriin tapauksestanne. Läänineläinlääkärin yhteystiedot löytyvät omasta aluehallintovirastostanne.
 
Minä jouduin viemään äitini koiran lopetettavaksi noin 5v. sitten. Tuolla joku sanoi, että maksaa jotain 150e, mutta ei sen pikkuisen nukuttaminen ainakaan noin kallista ollut. Alle sadan euron reilusti, mikäli oikein muistan. Hinnat ovat toki voineet muuttua niiltä ajoilta ja minäkin hautasin koiran itse.

Noin se tosiaan menee, että rauhoitetaan ja sitten nukutetaan, eikä se rauhoittamisen jälkeen enää mistään mitään tiennyt. Mutta hirveää se oli. Minulla ei ollut siihen koiraan minkäänlaista tunnesidettä, siksi sen äidin puolesta veinkin, mutta silti pidätin itkua koko toimenpiteen ajan ja sain aivan hysteerisen itkukohtauksen, kun lopulta autoon pääsin. Pahinta oli se, että koira oli niin innostunut nähdessään tutun eläinlääkärin (se tosiaan tykkäsi eläinlääkäristä yli kaiken, vaikka siellä piikkejä välillä saikin). Vanha ja sairas koira vispasi häntää ja pörräsi toisen jaloissa kuin ei olisi sairas ollutkaan.

Ei ikinä enää. Sanoin äidillekin, että tästä lähtien saa elää ilman lemmikkiä tai jos lemmikin hankkii, lopettaa sen itse. Minä en sitä enää ikinä halua tehdä. Niin, siitä on 5v. ja edelleen äiti välillä muistelee sitä kuin ikiuneen nukkunutta perheenjäsentä.
 
Viimeksi muokattu:
En jaksanut kaikkia lukea, mutta meillä se lopetus meni tällä tavalla:

Ensin annettiin rauhoittava piikki takareiteen, koira nukahti
Sitten annettiin toinen piikki, joka nukutti vielä syvempään uneen. Sitä varten ajeltiin etujalasta karvat ja suoneen asennettiin jonkun sorttinen kanyyli.
Sitten annettiin se varsinainen aine, mikä pysäytti elämän.

Koira ei kouristellut eikä mitään, nukkui vain rauhallisesti pois.

Se minua ihmetytti siinä toimenpiteessä, että miksi ihmeessä se pistoskohta piti desinfioida?! Mitä järkeä siinä oli?! Mutta kai se sitten on jotenkin lakisääteinen juttu.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja feger:
En jaksanut kaikkia lukea, mutta meillä se lopetus meni tällä tavalla:

Ensin annettiin rauhoittava piikki takareiteen, koira nukahti
Sitten annettiin toinen piikki, joka nukutti vielä syvempään uneen. Sitä varten ajeltiin etujalasta karvat ja suoneen asennettiin jonkun sorttinen katetri.
Sitten annettiin se varsinainen aine, mikä pysäytti elämän.

Koira ei kouristellut eikä mitään, nukkui vain rauhallisesti pois.

Se minua ihmetytti siinä toimenpiteessä, että miksi ihmeessä se pistoskohta piti desinfioida?! Mitä järkeä siinä oli?! Mutta kai se sitten on jotenkin lakisääteinen juttu.
Click to expand...

Kun tekee jotain toimenpidettä todella usein (injektion antaminen) siitä tulee niin automatisoitua, ettei välttämättä edes tule ajatelleeksi asiaa sen enempää. Sitä en tiedä, onko lakisääteinen juttu, mutta epäilen.
 
itku pääsi tätä ketjua lukiessa :( oma pikkuhauvani on ollut poissa jo kymmenen vuotta mutta silti on yhä ikävä. ei se varmaan koskaan hellitä... vanhempani vieläkin muistelevat koiraansa joka kuoli juuri ennenkuin (nykyään melkein 40-vuotias) isoveljeni syntyi. kun joskus on jotain ehdottomasti rakastanut niin rakastaa aina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Birgitte:
Kun tekee jotain toimenpidettä todella usein (injektion antaminen) siitä tulee niin automatisoitua, ettei välttämättä edes tule ajatelleeksi asiaa sen enempää. Sitä en tiedä, onko lakisääteinen juttu, mutta epäilen.
Click to expand...

juu, ei ole lakisääteistä. Karvojen kastelu auttaa niiden siirtämisessä sivuun suonen päältä; yleensä kun siihen sitä desinfioivaa putelia käyttää, niin lopetustilanteessa se sujuu samalla rutiinilla.
 
Vanhan koirani eutanasia oli hirveä kokemus ja toimeenpanijat täysin vailla kompetenssia. Ensin annettiin rauhoittava piikki lihakseen, ja hoitaja rupesi etsimään suonta nukutuspiikkiä varten. Hoitajan mukaan aineen vaikutus kestää n. tunnin. Hieroin lemmikkini tassua ja häntä alkoi heilua, sanoin että koira on tajuissaan, rauhoittavaa on annettava lisää. Annettin lisää rauhoittavaa ja samalla ronkittiin suonia, ei löytynyt, koira oli unessa. Hoitaja kävi hakemassa lääkäriä, mutta olivat leikkauksessa. Minulle sanottiin, että koirani viedään toimenpidenhuoneeseen ja hänelle asennetaan kanyyli. Minua pyydettiin menemään ulos, tulevat hakemaan minut sitten. Sanoin, että haluan olla paikalla kun loppu on lähellä. Jonkin ajan kuluttua kuulin koirani tuskaisen huudon, menin shokkiin, en päässyt liikkeelle että mitä helvettiä. Mielestäni ronkkiminen oli kestänyt niin kauan, että rauhoittava vaikutus loppui. Asia on vielä selvittämättä lääkäriaseman kanssa. Naapurini kertoi vastaavasta tilanteesta tällä eläinlääkäriasemalla, että loppujen lopuksi piikki oli laitettu kieleen ja koira oli tajuissaan. En olisi uskonut, että mitä puoskareita. Ja jätin vanhan sairaan koiran näiden kiduttajien käsiin, sitä ei hevin voi unohtaa.
 
Itselläni on onneksi ihan kaunis muisto siitä kun rakas koiramme lähti viimeiselle matkalleen. Vaikka voin sanoa, että se oli elämäni raskain kokemus.. Tuttu eläinlääkärimme lopetti koiramme, eläinlääkäri joka oli hoitanut koiraamme koko sen elämän ajan. Olimme molemmat mieheni kanssa läsnä.

Kun menimme käynnille, koira jännitti paikkaa, niin kuin aina eläinlääkärille mennessä. Istuimme kuitenkin eläinlääkärin kanssa kaikessa rauhassa alas, hän kertoi miten tilanne menee. Juttelimme ja rapsuttelimme koiraa hyvän aikaa, itkimme. Koirakin onneksi hieman rentoutui. Sitten koiralle annettiin ensiksi rauhoittava aine ja hän nukahti. Tuskin tunsikaan piikkiä, koska lääkäri on todella kokenut. Sitten laitettiin lopetusaine. Silittelimme mieheni kanssa koiraa vielä, eläinlääkäri oli hieman etäämmällä ja antoi tehdä surutyötä. Lopulta stetoskoopilla kuunteli,,että sydän on pysähtynyt. Vietimme vielä tämänkin jälkeen aikaa koiramme luona. Olen iloinen, että menin mukaan lopetukseen. Sain olla koiramme tukema ja jättää viimeiset jäähyväiset. Ja eläinlääkäri oli aivan mahtava. Keskusteli kanssamme, tuki ja antoi aikaa. Tilanne oli kiireetön. Eikä odotushuoneessa ollut ketään muita potilaita odottamassa, hän oli todella varannut meille aikaa.

Jätimme koiramme eläinlääkäriin. Valitsimme koiralle yksilötuhkauksen. Kokonaisuudessa rahaa tuonon meni hieman yli 200 euroa. Eläinlääkärin saa kuulemma myös varata kotiin eläimen lopetukseen, mutta raskasta se on kummallakin tavalla. Se oli niin uskomattoman lohdutonta, kun kävelimme mieheni kanssa kaksistaan ulos eläinlääkäristä, ja mieheni piteli ködessään tyhjää kaulapantaa ja remmiä.. Ja asetti sen autoomme kohdalle, missä koira oli hetkeä asikaisemmin vielä istunut.. Surutyö jatkuu vielä, vaikka aikaa tästä on melkein kolme kuukautta. Pahin tuska on onneksi väistynyt, ja sitä jos jaksaa hymyillä ja nauraakkin yhteislle muistoille <3
 
Meillä oli vähän traagisempi kokemus koirani jäi auton alle. Siitä se halvaantui eikä pystyny nousemaan tieltä. Vietii sisälle ja rauhoteltii oli ihan rauhassa ja itki siinä. Siinä ei saanu oikein mitään tehtyä kun oli itsekkin niin shokissa ja itketti niin paljon kun oma rakas on kivussa. Mahdollisimman nopeeta soitettii hoitajalle ja ne kertoi ettei voi tehdä mitään että koira on pakko lopettaa. Ja meidän koirahan oli vasta 7 vuotias eli nuori. Oisi ollut vielä paljon edessä. Veimme sitten koiran lopetettavaksi :( tästä eteenpäin ei kyllä joulua kovin juhlita
 
No, en ollut itse mukana, kun olin 10 mummini siskon Collie lopetettiin, koska sen käpälät, ja lonkat olivat huonossa kunnossa, niin se nukutettiin eläinlääkärissä pois. Ja kun taas olen nyt 14 niin mummini (kolmas) koira lopetettiin 8.2.2016 ⛪ ;'(
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa