Toggle sidebar

Koirakuume iski! Help?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaimo, mies ja kaksi lasta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Vaimo, mies ja kaksi lasta

Vieras
Tilanne on tämä: Mies on halunnut jo pidempään meille koiraa. Minä en niinkään. Nyt alan lämmetä (tai kuumentua!) ajatukselle. Ainoa tässä vaan on se, että 1-vuotias kuopuksemme pelkää koiria. Huutaa jo koiran nähdessään, mutta voisko se tottua sitten kuitenkin? Vai pitäiskö ensin totutella vierailla koirilla ennenkuin harkitsee edes omaa?

Sitten toinen asia, mitä rotua suosittelisitte lapsiperheen koiraksi? Lapset ovat siis pian 3v ja 1v. Asumme omakotitalossa pienessä taajamassa, pihaa on jonkun verran. Autolla liikutaan jonkun verran ja koira liikkuisi siis mukana. Täällä on lähellä hyviä ulkoilumaastoja ja pidämme ulkoilusta koko perhe.
 
Ainiin ja vielä tuosta kuopuksen koirapelosta; se johtuu siitä kun sukulaisen koira (saksanpaimenkoira) nuoli tytön naaman aina nähdessään. Sen jälkeen tyttö on alkanut pelkäämään kaikkia koiria, ja myös kissoja... Olemme yrittäneet aina pikkuhiljaa totuttaa tyttöä eläimiin ja nyt jopa uskaltaa koskea jos eläin on tosi rauhallinen.
 
Ei ainakaan mitään erikoista aiota harrastaa. Perus temput halutaan opettaa jne. (esim. noutaminen). koolla ei muuten väliä paitsi ei kauheen iso. eli ei mitään tanskandoggia tai berhandilaista... turkki saisi olla mahdollisimman helppohoitonen, ei ainakaan mitään trimmauksia välttämättä tarviis tehdä.
 
Onko teillä kokemusta koiran kouluttamisesta?
Saako koiralla olla hoitoa vaativa turkki?
Tuleeko koira ainoastaan seurakoiraksi, ja lenkkikaveriksi, vai onko muita tavoitteita koiran kanssa harrastusmahdollisuuksista?
Minkä kokoisen koiran haluatte?

Miettikää ensin näihin vastaukset, ja sitten voi ruveta rajaamaan rotuja.
 
eli siis emme harrasta metsästystä tms. koiran kanssa, vaan periaatteessa seurakoiraa etsimme ja lenkkikaveria.
Koko: ei mikään julmettu (eli edellä mainitsemani tanskandogin kokoiset ja berhandilaisen kokoiset jääkööt unholaan)
Luonne tietenkin lapsiperheen koiraksi sopiva, helposti koulutettava, koska minulla ei ole kokemusta koiran kouluttamisesta, miehellä hieman.
Luonteesta vielä että koiran olisi hyvä osata olla yksinään sitten kun molemmat on töissä (vaikka varmasti useat tottuu tähän).
Sellainen koira joka ei koko aikaa tarvitse aktiviteettia, vaan "osaa olla itsekseenkin".
Turkki tosiaan mahd. helppohoitoinen, tietty koiraa pitää välillä pestä jne. Mutta ehkä lyhytkarvainen? Trimmauksia ei kiitos...


Unohdinko vastata johonkin tärkeään kysymykseen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap...:
eli siis emme harrasta metsästystä tms. koiran kanssa, vaan periaatteessa seurakoiraa etsimme ja lenkkikaveria.
Koko: ei mikään julmettu (eli edellä mainitsemani tanskandogin kokoiset ja berhandilaisen kokoiset jääkööt unholaan)
Luonne tietenkin lapsiperheen koiraksi sopiva, helposti koulutettava, koska minulla ei ole kokemusta koiran kouluttamisesta, miehellä hieman.
Luonteesta vielä että koiran olisi hyvä osata olla yksinään sitten kun molemmat on töissä (vaikka varmasti useat tottuu tähän).
Sellainen koira joka ei koko aikaa tarvitse aktiviteettia, vaan "osaa olla itsekseenkin".
Turkki tosiaan mahd. helppohoitoinen, tietty koiraa pitää välillä pestä jne. Mutta ehkä lyhytkarvainen? Trimmauksia ei kiitos...


Unohdinko vastata johonkin tärkeään kysymykseen?
Click to expand...

No niin, tämä jo selvensi paljon. Oletuksella nyt, että jokainen rotunsa edustaja tarvitsee peruskoulutuksen, ja suosittelen sinua lukemaan koiran kouluttamisesta kirjallisuutta ennen uuden perheenjäsenen hankintaa.
Schipperke on se, mitä minä ekana ehdottaisin. Toiset sanoo niitä haukkuherkiksi, mutta jokaisesta rodusta löytyy räksyttäjiä. Se vaan pitää kitkeä koiralta pois. Ne on uskollisia ja perhekeskeisiä koiria, ja minä tunnen ainoastaan mukavia rodun edustajia.
Toinen, mitä kannattais tutkailla on welsh corgi. Ne on ihan hauskoja koiria, isoja pienessä paketissa.
Brasilianterrieri vois sopia myös, ainut -- siinä rodussa on se, että se tarvii talvella vaatetta päällleen (toki muitakin tämmösiä rotuja on ).
Mäyräkoirista löytyy myös lyhytkarvaisia versioita, ja ne on myös kivoja lapsiperheen koiria.

Tässä muutama vaihtoehto. Vinkkinä vielä, että ei kannata täysin poissulkea ajatusta aikuisen koiran hankkimisesta, siinä säästyy aikaa ja vaivaa pikkupennun kanssa touhuamisesta, jos hankkii valmiiksia koulutetun karvakaverin =)
 
Kiitos VS! :)
Schipperke-rotuinen koira on eräällä kaverillani ja tuntui tulevan lasten kanssa hyvin juttuun vaikka heillä ei ole lapsia itsellään. Siitä rodusta saisinkin häneltä enemmän tietoa kun kyselisin. :)
Myös toisella kaverilla on ollut (ja on vieläkin) mäyräkoiria, niistäkin saisin lisää tietoa halutessani.
Tuo Brasilianterrieri ja Welsh Corgi on sitten ihan vieraita rotuja minulle itselleni...

Täytyypä vähän ottaa selvää. :)
 
[QUOTE="vieras";28220494]terriereitä en suosittele, osa näykkii paljon pentuna.[/QUOTE]

Kaikki pennut näykkii jossain vaiheessa, tai ainakin yrittää. Riippuu, mitä siellä kouluttajapäässä on, että miten pitkälle ihminen tilanteen antaa mennä.

Kyllä meillä oli seisoja kaikista kovin puremaan pentuna, ja rotuja on meilläkin ollut useita.
 
Tai sitten tuutte meille kylään niin lähtee koirakuumeet... Nyt on taas niin mitta täys, meillä siis 2 koiraa.

Mut on ne lutusia, en poiskaan antais. Varaudu siihen että koira aiheuttaa lisää työtä!! Koulutusta, siivousta, lenkkeilyä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja VS:
Kaikki pennut näykkii jossain vaiheessa, tai ainakin yrittää. Riippuu, mitä siellä kouluttajapäässä on, että miten pitkälle ihminen tilanteen antaa mennä.

Kyllä meillä oli seisoja kaikista kovin puremaan pentuna, ja rotuja on meilläkin ollut useita.
Click to expand...

Totta, jotkut koirat vaan ovat kovapäisempiä ja sitkeämpiä kuin toiset eikä 1 vuotiaan ja koiranpennun kanssa ole tolkuttomasti aikaa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap...:
Kiitos VS! :)
Schipperke-rotuinen koira on eräällä kaverillani ja tuntui tulevan lasten kanssa hyvin juttuun vaikka heillä ei ole lapsia itsellään. Siitä rodusta saisinkin häneltä enemmän tietoa kun kyselisin. :)
Myös toisella kaverilla on ollut (ja on vieläkin) mäyräkoiria, niistäkin saisin lisää tietoa halutessani.
Tuo Brasilianterrieri ja Welsh Corgi on sitten ihan vieraita rotuja minulle itselleni...

Täytyypä vähän ottaa selvää. :)
Click to expand...

Kannattaa tosiaan tutkia eri rotuja. Joku kattava perusteos suomen koiraroduista antaa jo osviittaa siitä, mitä te olette hakemassa. Muista kuitenkin, että koira tulee teille, ei muille. Rodun pitää olle teitä miellyttävä, ja ihastuttava =)

Toinen vinkki: paljon on kaupan ihan (rekisteri )paperillisia koiria, metsästysrotuisia, joista ei syystä tai toisesta ole tullut toimivaa metsästyskoiraa. Yleensä näistä saa kuitenkin vielä ihan kelpo kotikoiria, ja uskollisia lenkkikavereita. Meillä asustaa tällä hetkellä kesällä 10v täyttävä hirvikoira, joka on tosin asunu meidän kanssa koko ikänsä, mutta ei siis alkanut toimimaan metsällä. Se jäi meille sohvaperunaksi, ja se on ihan paras kotikoira! Uskollinen ja kärsivällinen lasten kanssa, aina valmis lenkille, ja on oppinu kyllä talon tavoille. Sillä on jopa vahtikoiran virkaakin :heart:
 
Alku on sitten hankalaa. Pentupuremiset yms. oikkuilut on tosi rasittavia. Mutta esim. Meidän pentu oli jauhea pureva riiviö pentuna mutta noin puolen vuoden iässä se vaan tajusi, että ihmiset on ihaninta maailmassa ja voi melkein sanoa että se keittää kahvit ja hieroo selkää ja tuo tohvelit... Toisinsanoen pentuvaihe voi olla jotain ihan muuta kuin se lopputulos. OIKEISSA KÄSISSÄ KASVATETTUNA.
 
Tuota turkinhoitoa lukuunottamatta ehdottomasti villakoira!! Keskikokoinen tai iso. Ja Turkin kun pitää lyhyenä niin eipä siinäkään hirveesti ole hoitamista, perussiistimistä.
Meillä on neljä lasta ja perheen eka koirana nyt puolivuotias villakoira ja täytyy sanoa, että hyvin on menny, koirakammoiset tutkin on ihmetellyt, miten rauhallinen ja fiksu koira. Helppo koulutettava, ei hauku, ei paimennusviettiä, EIKÄ LÄHE KARVAA!
 
Kultainennoutaja vouhottaa eikä pidä yksinolosta, on niin miellyttämisenhaluinen ja omistajaansa kiintyvä, seuranhakuinen.

Ja kyllä useimmat pennut tuhoaa ja yksinolon kanssa opettelemista on :) Moneen kertaan ehdit menettää hermosi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa