Nyt on vaikea tilanne. Meillä on 5-vuotias sekarotuinen uros, joka eilen illalla ärähti miehelleni ja otti kädestä kiinni, ei varsinaisesti purrut mutta otti kuitenkin kiinni. Murinaa ja ärinää kesti yhteensä ehkä kymmenisen sekuntia mutta pysäytti kyllä todella ja nyt mietitään tässä kuumeisesti mitä tehdään... Huoh.
Koira on ollut meillä nyt kolmisen vuotta, tuli meille tavallaan rescue-koirana, kun omistaja oli viemässä piikille kyllästymisen takia. Rotuja mm. collie, berninpaimenkoira, noutaja... Meillä on liuta pieniä lapsia ja koira on aina tullut ihan superhyvin toimeen lasten kanssa, ei ole ikinä osoittanut mitään merkkejä hermostumisesta tai agressiivisuudesta.
Nyt viimeisen kuukauden aikana koiran elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, ollaan muutettu uuteen taloon, meille tuli toinen koira (narttupentu) ja mies on sitä kautta viettänyt tosiaan aikaa myös tämän pennun kanssa ja tämä uros on jäänyt vähemmälle huomiolle mieheni osalta.
Koira on aina pitänyt miestäni ns. isäntänä ja minä olen toiminut lähinnä ruokkijana ja lenkkeilyttäjänä. Mietinkin nyt että olikohan tuo eilinen rähinä jokin stressin purkautuminen... Ja mitä ihmettä meidän nyt pitäisi tehdä?
Pelottaa suunnattomasti lasten puolesta, toisaalta tuntuu taas siltä että eihän tuo koira lapsille ikinä tekisi mitään kun on aina lapsista tykännyt, mutta toisaalta on kyllä isäntääkin kunnioittanut tähän asti ja nyt yhtäkkiä tapahtui tuollainen konflikti. Ja tosiaan ihan varoittamatta alkoi tuo tilanne, mies nousi sohvalta istumaan, ja sanoi koiran nimen ja samantien alkoi tapahtua...
Näistä kun saa niin paljon lukea lehdistä kun koira yhtäkkiä käynyt ihmisen kimppuun, niin todella nyt huolettaa ettei meillä käy samalla tavalla. Ja sitten taas toisaalta rakkaasta koirasta luopuminen olisi niin äärettömän kamalaa, etten uskalla edes ajatella elämää ilman tuota karvakasaa.
Anteeksi nyt tämä avautuminen, mutta toivon nyt lähinnä vain mielipiteitä mitä tehdä; oikeastaan jo arvaankin millaista palautetta tähän tulee, mutta kaipaan vain vahvistusta mietteilleni. Ehkä tämä nyt oli koiran ensimmäinen ja viimeinen ärähdys... :'(
Koira on ollut meillä nyt kolmisen vuotta, tuli meille tavallaan rescue-koirana, kun omistaja oli viemässä piikille kyllästymisen takia. Rotuja mm. collie, berninpaimenkoira, noutaja... Meillä on liuta pieniä lapsia ja koira on aina tullut ihan superhyvin toimeen lasten kanssa, ei ole ikinä osoittanut mitään merkkejä hermostumisesta tai agressiivisuudesta.
Nyt viimeisen kuukauden aikana koiran elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, ollaan muutettu uuteen taloon, meille tuli toinen koira (narttupentu) ja mies on sitä kautta viettänyt tosiaan aikaa myös tämän pennun kanssa ja tämä uros on jäänyt vähemmälle huomiolle mieheni osalta.
Koira on aina pitänyt miestäni ns. isäntänä ja minä olen toiminut lähinnä ruokkijana ja lenkkeilyttäjänä. Mietinkin nyt että olikohan tuo eilinen rähinä jokin stressin purkautuminen... Ja mitä ihmettä meidän nyt pitäisi tehdä?
Pelottaa suunnattomasti lasten puolesta, toisaalta tuntuu taas siltä että eihän tuo koira lapsille ikinä tekisi mitään kun on aina lapsista tykännyt, mutta toisaalta on kyllä isäntääkin kunnioittanut tähän asti ja nyt yhtäkkiä tapahtui tuollainen konflikti. Ja tosiaan ihan varoittamatta alkoi tuo tilanne, mies nousi sohvalta istumaan, ja sanoi koiran nimen ja samantien alkoi tapahtua...
Näistä kun saa niin paljon lukea lehdistä kun koira yhtäkkiä käynyt ihmisen kimppuun, niin todella nyt huolettaa ettei meillä käy samalla tavalla. Ja sitten taas toisaalta rakkaasta koirasta luopuminen olisi niin äärettömän kamalaa, etten uskalla edes ajatella elämää ilman tuota karvakasaa.
Anteeksi nyt tämä avautuminen, mutta toivon nyt lähinnä vain mielipiteitä mitä tehdä; oikeastaan jo arvaankin millaista palautetta tähän tulee, mutta kaipaan vain vahvistusta mietteilleni. Ehkä tämä nyt oli koiran ensimmäinen ja viimeinen ärähdys... :'(