:( koira vasta 5v ja saimme tietää ettei koiran ikä riitä kuin 2-3v enää... jos sitäkään.

olen ihan rikki.... tuo koira on minulle kuin lapsi. se nukkuu minun kainalossa, on kaikkialla mukana, ja odotin tavallista pitkää ikää meille... mutta ei. koiralla on selkävikaa, silmissä ongelmaa ja autoimmuuni sairaus... eli koiran kroppa käy pikkuhiljaa itseään vastaan.. nyt elelee ihan normaalia elämää tuhdilla lääkemäärällä mutta lääkkeet aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin oireita..

 

Voi että! Voimia sinne paljon! :hug:

 

Minkä rotuinen? Ikävää tuommoinen sairastelu, mutta kukaan ei kuitenkaan omista kristallipalloa...

 

Minkä rotuinen? Ikävää tuommoinen sairastelu, mutta kukaan ei kuitenkaan omista kristallipalloa...

cavalier... kys koiran vanhemmat ja sisarukset on terveitä. meille kävi huono säkä ja koira sairastaa...

 

Oletteko ajatelleet vielä, että voisitteko ottaa myöhemmin toista koiraa? Ei tietysti korvaa vanhaa, mutta kun koiraan on tottunut niin on outoa olla ilman!

:hug:

 

No voi toista Ja voi teitä. Tuollainen uutinen on aina iso suru. Jaksamista teille ja iloa vielä tuleviin vuosiin.
Itsellä 6kk sakemanni ja olishan se ihan kauheaa jos silläkin joku vika todettais. Kuitenkin aika herkkä rotu kaikille sairauksille, mutta eipä se murehtimalla auta.

 

Monet roduthan ei muutenkaan elä kuin 7-8 vuotiaiksi. Muistelisin että cavalier on yksi niistä roduista. Ikäväähän tuollaista on kuulla, mutta toisaalta onhan se jo koiraa ottaessa selvää ettei ne elä ikuisesti.

 

Monet roduthan ei muutenkaan elä kuin 7-8 vuotiaiksi. Muistelisin että cavalier on yksi niistä roduista. Ikäväähän tuollaista on kuulla, mutta toisaalta onhan se jo koiraa ottaessa selvää ettei ne elä ikuisesti.

en toki odota että koira olisi meillä ollut ikuisuuden. ja toki tajuan että koiralle kun koiralle voi tulla ties mitä kremppaa. mutta meillä 11v collie jota luullaan vielä usein pennuksi käytöksensä puolesta. toki tää collie on minulle tärkeä mutta tää cavalier on mulle jotain ihan muuta, se on minun jatke... siellä missä minä, siellä tää cava. jos nukun, cava nukkuu mun kaukussa. kun istun paskalla vessassa, odottaa tää cava oven takan minua.... mitä vaan teen, on cava vierelläni... en voi kuvitella elämää ilman sitä. toki tajuan että sen aika tulee kun tulee mutta tää on eka kerta kun koen näin suurta tunnetta eläintä kohtaan. mulla on ollut koiria ja kissoja ennenkin mutta tää kys koira on vienyt sydämeni tavalla jota en voi selittää...

 

Kaverin 8 vuotias Cavalier on kans aika vaivainen tapaus. Selkä ei ole normaali, siinä on sellainen kohouma. Kävelee varoen ja on nyt vuodessa vanhentunut ja hidastunut toden teolla. Luopuminen siitä on pian edessä ja perhe tietää sen.

Voimia sinulle.

 

Ei varmaan helpota, tai oikeestaan edes kuulu tänän mutta jalostus, se jalostus...

 

Voi kurja. Kyllä terveenä kavalieerin pitäisi elää 10 v tai yli mutta rotu on yksi sairaimmista, liian monia perinnöllisiä sairauksia kasvattajien ahneuden tuloksena (Etsipä netistä BBC:n dokkari koirankasvatuksesta, kavalieerit pääosassa.)

 

Cavalierithan ovat niitä sairaimpia rotuja :/

 

Koiran elinikää on tod. vaikea ennustaa etukäteen koiraa ottaessa (sairaudet ja mahdolliset tapaturmat) .
Yksi omista käyttökoiristani on ollut todella tapaturma-alitis ja miettinyt, että montakohan henkeä tuolla koiralla on. Pentuna joutui leikkaukseen suolitukoksen vuoksi. Kerran jäänyt auton alle, josta selvisi onneksi kyllä ruhjeilla ja pintanaarmuilla. Tänä talvena metsästysreissulla putosi jäihin eikä päässyt itse pois, vaan piti hakea. Ja ikää on alle pari vuotta...toiset ehtii.