Sattuuhan noita, eli miehesi on kyllä nyt melkoinen hysteerikko.
Tiedätkö mitä on kaverikoiratoiminta? Ne on semmoisia koiria, jotka ovat rauhallisia ja jotka tykkää olla pallutettavana. Näitä koiria käytetään vanhainkodeissa, päiväkodeissa, eriloaisissa tapahtumissa jne...niitä saa siis paijata ja rapsuttaa ja kyseessä on ns. varmasti kaikkien kanssa toimeen tulevat koirat.
Tällainen koira puri 2 viikkoa sitten 2v ikäistäni naamaan siten, että naamasta tuli vähän verta ja nenänvarsi meni mustelmille.
Eli kyllä näitä vahinkoja sattuu koiran, kun koiran kanssa, jos käy huono tuuri. Tässäkin tapauksessa sekä koira oli tottunut lapsiin, että lapsi koiriin, mutta silti näin kävi.
Meillä on tarkat säännöt sen suhteen mitä koirat ja lapset saavat tehdä. Meillä lapsilla ei ole MITÄÄN asiaa lähellekään koiria silloin, kun koirat syövät, nukkuvat tai leikkivät. Ja tämä koskee ehdottomasti myös luiden yms. syöntiä.
Minä olen laumamme kiistaton pomo, sitä ei yksikään koira epäile. Mutta lapsi on asia täysin erikseen.
Koiran näkökulmasta katsottuna lauman kärjessä ovat luotettavat, turvalliset, johdonmukaiset ja vakaat hahmot. Onko lapsi koiran näkökulmasta katsottuna tällainen? No ei helvetissä.
Lapset huutaa, kiljuu, juoksee, kaattuu mahdollisesti joskus päinkin. Ne sörkkii nukkuvaa koiraa, halii (joka on muuten koiralle hyvin epämiellyttävää, vaikka se sen sietäisikin), tunkee sormia silmiin yms. värikästä.
Koiran mielestä tuollainen käytös on pennun käytöstä, ei korkea-arvoisen laumanjäsenen käytöstä. Niinpä koira mieltää lapset pennuiksi, ei laumassa korvea-arvoisiksi hahmoiksi.
Toki sillä on merkitystä, että ne ihmispennut ovat alfanaaraan jälkeläisiä, mutta ei siinä määrin, että lapset automaattisesti olisivat koiran yläpuolella siinä määrin, että koira sallisi heiltä lähes minkälaisen käytöksen tahansa.
Mielestäni koiranne on siis täysin normaali koira. Se minkä minä muuttaisin, olisi tiukempi valvonta, lasten ohjeistaminen ja nimenomaan siihen suuntaan, että koska koiralta ei ole pakko viedä mitään (mikä vatun järki on viesdä siltä sen luu?) niin sitä ei tehdä. Jos luu pitää ottaa koiralta pois, sen tekee aikuinen.
Meilläkiun tuo reilu 1v junnu välillä kärvähtää lasiin ja saattaa napata. Se ei periaatteessa ole sallittua, mutta eipä ole se jatkuva koiran härppääminenkään. Joten mä olen päätynyt käskyttämään koiran pois tilanteesta ja sen jälkeen keskustelemaan pitkään ja hartaasti sen lapsen kanssa, että saako koiran ääressä härpätä vai ei.
Ja mitä siihen näykkäsemiseen tulee, niin se on nimenomaan fiksun koiran tapa. Koira pienellä näykkäsyllä näyttää, että nyt saatana riittää. Ja yleensä se lapsi sitten lopettaa. Hullu koira kävisi oikeasti päälle ja siinä kävisi oikeasti pahasti.
Niin, voisihan minultakin joku tulla nappaamaan lautasen nokan edestä kun nälissäni syön, tahikka tulla herättelemään kun väsyneenä nukun, tahikka tulla tökkimään kun tahdon esim. raskaan pv jälkeen olla rauhassa. Saa tulla, mutta takaa en, kuinka ystävällisesti em. tilanteessa käyttäydyn.
