V
"voi itku"
Vieras
Vähän taustoista:
Meillä on puolitoista vuotias pikkukoira joka on ollut meillä ihan pienestä ja lasten ylin ystävä.
Puoli vuotta sitten kävi 2 kertaa uhkaava tilanne koiran ja lasten kanssa kun annoin koiralle "herkkuluun" ja puolusti uutta luutaan niin hanakasti että toksaisi toista lasta kasvoista kun lapsi oli menossa koiran ja luun luo ja toisen kerran yritti mutta kerkesin väliin. Jälkiä ei jäänyt ja sen jälkeen olemme ahkerasti harjoitellut, että lapset saa ottaa luut yms. pois koiralta ja antavat koiralle ruokaa yms. Kaikki on mennyt sen jälkeen paremmin kuin hyvin ja tosiaan koira sekä lapset rakastavat toisiaan yli kaiken ja peuhaavat päivät pitkät ja nukkuvatkin saman peiton alla.
No illalla kävi sitten näinkin ikävä sattumus, kun koira oli syönyt tosi tukevasti ja oli sohvalla nukkumassa ja tuntuipa jopa jotain uneksivankin kun unissaan haukahteli ja oma huomioni herpaantui kun istuttiin porukalla sohvalla (olen kieltänyt lapsia menemästä nukkuvaa koiraa häiritsemästä ja yrittänyt valvoa sitä) niin perheen pienin 3vuotias meni ja yritti halata koiraa ja koira hätkähti ja toksautti kasvoista lasta ja oikeastaan havahtui vasta sitten itsekkin siihen mitä tapahtui. Lapselle tuli pieni mustelma huuleen ja koira vietti illan häveten takahuoneessa.
Mitä tulee tehdä? Miehen mielestä tuossa koiruudessa piilee hullu tappaja ja hän on sitä mieltä että pois antaminen on ainoa vaihtoehto, mutta kun minun mielestäni tuo oli ihan täysin vahinko koiran puolesta kun umpiunessa säikähti ja reagoi noin ja meidän tulisi valvoa tarkemmin jatkossa koirankin lepohetken rauhaa. Kyseessä ei todellakaan ole kenellekään agressiivinen tai pahan tahtoinen koira, vaan oikea sydäntenvalloittaja ja jonka kanssa mielestäni alkuväännön jälkeen on johtajuusasiat ihan ok, tietää kyllä tulevansa lauman alimpana.
Tästä siis meillä hirveä vääntö nyt, koska mies ajattelee että laitan koiran lasten turvallisuuden edelle ja teenkö teidän mielestänne niin jos pidän tuota ihan vain ikävänä vahinkona ja enemmän omana kuin koiran syynä?
Meillä on puolitoista vuotias pikkukoira joka on ollut meillä ihan pienestä ja lasten ylin ystävä.
Puoli vuotta sitten kävi 2 kertaa uhkaava tilanne koiran ja lasten kanssa kun annoin koiralle "herkkuluun" ja puolusti uutta luutaan niin hanakasti että toksaisi toista lasta kasvoista kun lapsi oli menossa koiran ja luun luo ja toisen kerran yritti mutta kerkesin väliin. Jälkiä ei jäänyt ja sen jälkeen olemme ahkerasti harjoitellut, että lapset saa ottaa luut yms. pois koiralta ja antavat koiralle ruokaa yms. Kaikki on mennyt sen jälkeen paremmin kuin hyvin ja tosiaan koira sekä lapset rakastavat toisiaan yli kaiken ja peuhaavat päivät pitkät ja nukkuvatkin saman peiton alla.
No illalla kävi sitten näinkin ikävä sattumus, kun koira oli syönyt tosi tukevasti ja oli sohvalla nukkumassa ja tuntuipa jopa jotain uneksivankin kun unissaan haukahteli ja oma huomioni herpaantui kun istuttiin porukalla sohvalla (olen kieltänyt lapsia menemästä nukkuvaa koiraa häiritsemästä ja yrittänyt valvoa sitä) niin perheen pienin 3vuotias meni ja yritti halata koiraa ja koira hätkähti ja toksautti kasvoista lasta ja oikeastaan havahtui vasta sitten itsekkin siihen mitä tapahtui. Lapselle tuli pieni mustelma huuleen ja koira vietti illan häveten takahuoneessa.
Mitä tulee tehdä? Miehen mielestä tuossa koiruudessa piilee hullu tappaja ja hän on sitä mieltä että pois antaminen on ainoa vaihtoehto, mutta kun minun mielestäni tuo oli ihan täysin vahinko koiran puolesta kun umpiunessa säikähti ja reagoi noin ja meidän tulisi valvoa tarkemmin jatkossa koirankin lepohetken rauhaa. Kyseessä ei todellakaan ole kenellekään agressiivinen tai pahan tahtoinen koira, vaan oikea sydäntenvalloittaja ja jonka kanssa mielestäni alkuväännön jälkeen on johtajuusasiat ihan ok, tietää kyllä tulevansa lauman alimpana.
Tästä siis meillä hirveä vääntö nyt, koska mies ajattelee että laitan koiran lasten turvallisuuden edelle ja teenkö teidän mielestänne niin jos pidän tuota ihan vain ikävänä vahinkona ja enemmän omana kuin koiran syynä?