Koira toksaisi lasta kasvoista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "voi itku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"voi itku"

Vieras
Vähän taustoista:
Meillä on puolitoista vuotias pikkukoira joka on ollut meillä ihan pienestä ja lasten ylin ystävä.
Puoli vuotta sitten kävi 2 kertaa uhkaava tilanne koiran ja lasten kanssa kun annoin koiralle "herkkuluun" ja puolusti uutta luutaan niin hanakasti että toksaisi toista lasta kasvoista kun lapsi oli menossa koiran ja luun luo ja toisen kerran yritti mutta kerkesin väliin. Jälkiä ei jäänyt ja sen jälkeen olemme ahkerasti harjoitellut, että lapset saa ottaa luut yms. pois koiralta ja antavat koiralle ruokaa yms. Kaikki on mennyt sen jälkeen paremmin kuin hyvin ja tosiaan koira sekä lapset rakastavat toisiaan yli kaiken ja peuhaavat päivät pitkät ja nukkuvatkin saman peiton alla.

No illalla kävi sitten näinkin ikävä sattumus, kun koira oli syönyt tosi tukevasti ja oli sohvalla nukkumassa ja tuntuipa jopa jotain uneksivankin kun unissaan haukahteli ja oma huomioni herpaantui kun istuttiin porukalla sohvalla (olen kieltänyt lapsia menemästä nukkuvaa koiraa häiritsemästä ja yrittänyt valvoa sitä) niin perheen pienin 3vuotias meni ja yritti halata koiraa ja koira hätkähti ja toksautti kasvoista lasta ja oikeastaan havahtui vasta sitten itsekkin siihen mitä tapahtui. Lapselle tuli pieni mustelma huuleen ja koira vietti illan häveten takahuoneessa.

Mitä tulee tehdä? Miehen mielestä tuossa koiruudessa piilee hullu tappaja ja hän on sitä mieltä että pois antaminen on ainoa vaihtoehto, mutta kun minun mielestäni tuo oli ihan täysin vahinko koiran puolesta kun umpiunessa säikähti ja reagoi noin ja meidän tulisi valvoa tarkemmin jatkossa koirankin lepohetken rauhaa. Kyseessä ei todellakaan ole kenellekään agressiivinen tai pahan tahtoinen koira, vaan oikea sydäntenvalloittaja ja jonka kanssa mielestäni alkuväännön jälkeen on johtajuusasiat ihan ok, tietää kyllä tulevansa lauman alimpana.
Tästä siis meillä hirveä vääntö nyt, koska mies ajattelee että laitan koiran lasten turvallisuuden edelle ja teenkö teidän mielestänne niin jos pidän tuota ihan vain ikävänä vahinkona ja enemmän omana kuin koiran syynä?
 
Laittaisin kyllä tuossa vaiheessa jo koiran kotiin jossa ei ole eikä tule lapsia.

uo oli jo kolmas kerta kun on yrittänyt tai onnistunut käymään lapsen päälle. Ja oikeastaan vika ei ole koirassa, vaan sinussa ja miehessäsi, teidän vastuulla on katsoa ettei lapset häiritse koiraa ja toisaalta ettei koira ylitä omia rajojaan ja olette epäonnistuneet siinä.

Hankkikaa lemmikiksi vaikka kani, katselkaa koiraa sitten kun lapsetkin ymmärtävät kuinka sitä saa käsitellä, nykyisellään ennen pitkään teillä käy kunnon haaveri ja voi olla ettei siitä selvitä pienellä laastarilla ja koiran hylkäämisellä yksinään huoneeseen.
 
vika täysin aikuisissa. Nukkuva koira laitetaan sellaiseen paikkaan, ettei pienet pääse yllättäen halimaan.

Minulle käynyt samoin aikoinaan oman koiran kanssa. Sukulaislapsi joka oli koko päivän leikkinyt koirani kanssa mökillä ja yllättäen kävi halaamassa koiraa kun tämä oli nukkumassa. Koira säikähti ja napsaisi naamasta (ei mitään pahaa jälkeä) ihan unenpöpperössään säikähtäessään. Koira ei ollut tottunut lapsiin ja lapsi taasen oli jo isompi koiraperheen asukki. Eli sekä koiran että lapsen käytös yllätti; kumpaakaan ei voi koskaan täysin luottaa.
 
Sattuuhan noita, eli miehesi on kyllä nyt melkoinen hysteerikko.

Tiedätkö mitä on kaverikoiratoiminta? Ne on semmoisia koiria, jotka ovat rauhallisia ja jotka tykkää olla pallutettavana. Näitä koiria käytetään vanhainkodeissa, päiväkodeissa, eriloaisissa tapahtumissa jne...niitä saa siis paijata ja rapsuttaa ja kyseessä on ns. varmasti kaikkien kanssa toimeen tulevat koirat.

Tällainen koira puri 2 viikkoa sitten 2v ikäistäni naamaan siten, että naamasta tuli vähän verta ja nenänvarsi meni mustelmille.

Eli kyllä näitä vahinkoja sattuu koiran, kun koiran kanssa, jos käy huono tuuri. Tässäkin tapauksessa sekä koira oli tottunut lapsiin, että lapsi koiriin, mutta silti näin kävi.

Meillä on tarkat säännöt sen suhteen mitä koirat ja lapset saavat tehdä. Meillä lapsilla ei ole MITÄÄN asiaa lähellekään koiria silloin, kun koirat syövät, nukkuvat tai leikkivät. Ja tämä koskee ehdottomasti myös luiden yms. syöntiä.

Minä olen laumamme kiistaton pomo, sitä ei yksikään koira epäile. Mutta lapsi on asia täysin erikseen.

Koiran näkökulmasta katsottuna lauman kärjessä ovat luotettavat, turvalliset, johdonmukaiset ja vakaat hahmot. Onko lapsi koiran näkökulmasta katsottuna tällainen? No ei helvetissä.

Lapset huutaa, kiljuu, juoksee, kaattuu mahdollisesti joskus päinkin. Ne sörkkii nukkuvaa koiraa, halii (joka on muuten koiralle hyvin epämiellyttävää, vaikka se sen sietäisikin), tunkee sormia silmiin yms. värikästä.

Koiran mielestä tuollainen käytös on pennun käytöstä, ei korkea-arvoisen laumanjäsenen käytöstä. Niinpä koira mieltää lapset pennuiksi, ei laumassa korvea-arvoisiksi hahmoiksi.

Toki sillä on merkitystä, että ne ihmispennut ovat alfanaaraan jälkeläisiä, mutta ei siinä määrin, että lapset automaattisesti olisivat koiran yläpuolella siinä määrin, että koira sallisi heiltä lähes minkälaisen käytöksen tahansa.

Mielestäni koiranne on siis täysin normaali koira. Se minkä minä muuttaisin, olisi tiukempi valvonta, lasten ohjeistaminen ja nimenomaan siihen suuntaan, että koska koiralta ei ole pakko viedä mitään (mikä vatun järki on viesdä siltä sen luu?) niin sitä ei tehdä. Jos luu pitää ottaa koiralta pois, sen tekee aikuinen.

Meilläkiun tuo reilu 1v junnu välillä kärvähtää lasiin ja saattaa napata. Se ei periaatteessa ole sallittua, mutta eipä ole se jatkuva koiran härppääminenkään. Joten mä olen päätynyt käskyttämään koiran pois tilanteesta ja sen jälkeen keskustelemaan pitkään ja hartaasti sen lapsen kanssa, että saako koiran ääressä härpätä vai ei.

Ja mitä siihen näykkäsemiseen tulee, niin se on nimenomaan fiksun koiran tapa. Koira pienellä näykkäsyllä näyttää, että nyt saatana riittää. Ja yleensä se lapsi sitten lopettaa. Hullu koira kävisi oikeasti päälle ja siinä kävisi oikeasti pahasti.
 
Koira pois. Tuo kertoo siitä, että sinä et vahdi tarpeeksi koiraa ja lapsia. Silloin vahinkoja sattuu. Seuraavalla kerralla se voi olla vakavampi juttu. Mä ymmärrän, että se voi olla vaikeaa, mutta kun kyseessä on jo useampi kerta, niin kyllä tuossa riski on.

Mä olen siis samaa mieltä miehesi kanssa.
 
[QUOTE="vieras";26493216]Koira pois. Tuo kertoo siitä, että sinä et vahdi tarpeeksi koiraa ja lapsia. Silloin vahinkoja sattuu. Seuraavalla kerralla se voi olla vakavampi juttu. Mä ymmärrän, että se voi olla vaikeaa, mutta kun kyseessä on jo useampi kerta, niin kyllä tuossa riski on.

Mä olen siis samaa mieltä miehesi kanssa.[/QUOTE]
Näin heppoisin perustein kun koiria annetaan pois, niin en yhtään ihmettele, miksi koirakodit on koko ajan täysiä.
Siitä yli, mistä aita matalin, huoh.
 
  • Tykkää
Reactions: TriplaIsä
Hö, jos joku tossa teki "väärin" niin se oli perheen aikuiset. Enkä mä nyt teitäkään kovin lähtis syyllistään, tekevälle sattuu. Koiran vika se ei taatusti ole, mitäs meni lapsi härkkiin nukkuvaa koiraa. Jospa lapsikin nyt oppis että noin ei tehdä. Ja tosiaan, munkaan mielestä lapsen ei tarvi milloinkaan koiraa halata, opettakaa muita tapoja helliä.

Nimenomaan tuo kannattaa muistaa että tuo tokkaisu on koiran tapa kertoa että se on joutunut tilanteeseen joka ei todellakaan ole miellyttävä. Sillä kun ei ole sanoja joilla käskeä kakara kauemmas. Fiksu koira ei kuitenkaan tokkaisemalla satuta ketään.

Väliin tuntuu että porukka on niin todellisuudesta vieraantuneita että ihan hämmentää. Nyt en siis tarkoita aloittaja sua, vaan näitä jotka on kaikkiin aloituksiin kommentoimassa hullusta koirasta joka pitää ehdottomasti hävittää :mad:
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Meillä on tarkat säännöt sen suhteen mitä koirat ja lapset saavat tehdä. Meillä lapsilla ei ole MITÄÄN asiaa lähellekään koiria silloin, kun koirat syövät, nukkuvat tai leikkivät. Ja tämä koskee ehdottomasti myös luiden yms. syöntiä.
Minä olen laumamme kiistaton pomo, sitä ei yksikään koira epäile. Mutta lapsi on asia täysin erikseen.
Koiran näkökulmasta katsottuna lauman kärjessä ovat luotettavat, turvalliset, johdonmukaiset ja vakaat hahmot. Onko lapsi koiran näkökulmasta katsottuna tällainen? No ei helvetissä.

Lapset huutaa, kiljuu, juoksee, kaattuu mahdollisesti joskus päinkin. Ne sörkkii nukkuvaa koiraa, halii (joka on muuten koiralle hyvin epämiellyttävää, vaikka se sen sietäisikin), tunkee sormia silmiin yms. värikästä.

Koiran mielestä tuollainen käytös on pennun käytöstä, ei korkea-arvoisen laumanjäsenen käytöstä. Niinpä koira mieltää lapset pennuiksi, ei laumassa korvea-arvoisiksi hahmoiksi.
Toki sillä on merkitystä, että ne ihmispennut ovat alfanaaraan jälkeläisiä, mutta ei siinä määrin, että lapset automaattisesti olisivat koiran yläpuolella siinä määrin, että koira sallisi heiltä lähes minkälaisen käytöksen tahansa.
Mielestäni koiranne on siis täysin normaali koira. Se minkä minä muuttaisin, olisi tiukempi valvonta, lasten ohjeistaminen ja nimenomaan siihen suuntaan, että koska koiralta ei ole pakko viedä mitään (mikä vatun järki on viesdä siltä sen luu?) niin sitä ei tehdä. Jos luu pitää ottaa koiralta pois, sen tekee aikuinen.

Meilläkiun tuo reilu 1v junnu välillä kärvähtää lasiin ja saattaa napata. Se ei periaatteessa ole sallittua, mutta eipä ole se jatkuva koiran härppääminenkään. Joten mä olen päätynyt käskyttämään koiran pois tilanteesta ja sen jälkeen keskustelemaan pitkään ja hartaasti sen lapsen kanssa, että saako koiran ääressä härpätä vai ei.

Ja mitä siihen näykkäsemiseen tulee, niin se on nimenomaan fiksun koiran tapa. Koira pienellä näykkäsyllä näyttää, että nyt saatana riittää. Ja yleensä se lapsi sitten lopettaa. Hullu koira kävisi oikeasti päälle ja siinä kävisi oikeasti pahasti.

Tämän voi tehdä toisinkin. Meillä koirat eivät ole koskaan pitäneet lapsia pentuina, vaan auktoritetteina, ts. ainoa jota koira voi palauttaa ruotuun on toinen koira, nuorempi. Koirat sietäisivät siis lapsiltakin mitä tahansa, mutta me aikuiset tietysti emme...
Luiden pois ottamisessa on se järki, että koira oppii olemaaan puolustamatta herkkujaan, näin ei pääse vahinkoja käymään. Meillä koirat pyörii täällä meidän seassa luinensa, ja jonkun ystävän taapero voisi koska vain saada päähänsä napata ihanan putkiluun käteensä. Tällöin koira istuu odottamaan että saa luunsa takaisin, koska se on opetettu siihen (kehumalla ylenpalttisesti aina kun kuka tahansa käy ottamassa sen luun ja antaa jonkun ajan päästä takaisiin).
Myös ruuan saa käydä "tutkimassa" kesken syönnin, koira jatkaa syömistä kunhan sihen kupin ääreen mahtuu =D
Näin meillä on toiminut sekä ison palveluskoiran että pienten terrierien kanssa .
 
Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;26493343:
Tämän voi tehdä toisinkin. Meillä koirat eivät ole koskaan pitäneet lapsia pentuina, vaan auktoritetteina, ts. ainoa jota koira voi palauttaa ruotuun on toinen koira, nuorempi. Koirat sietäisivät siis lapsiltakin mitä tahansa, mutta me aikuiset tietysti emme...
Luiden pois ottamisessa on se järki, että koira oppii olemaaan puolustamatta herkkujaan, näin ei pääse vahinkoja käymään. Meillä koirat pyörii täällä meidän seassa luinensa, ja jonkun ystävän taapero voisi koska vain saada päähänsä napata ihanan putkiluun käteensä. Tällöin koira istuu odottamaan että saa luunsa takaisin, koska se on opetettu siihen (kehumalla ylenpalttisesti aina kun kuka tahansa käy ottamassa sen luun ja antaa jonkun ajan päästä takaisiin).
Myös ruuan saa käydä "tutkimassa" kesken syönnin, koira jatkaa syömistä kunhan sihen kupin ääreen mahtuu =D
Näin meillä on toiminut sekä ison palveluskoiran että pienten terrierien kanssa .

Meilläkin ollut tuo tapa kaikkien koirien kanssa, että luut voi kuka tahansa vaikka kaivaa suusta pois, koirat kun on lauman alimpina.

MUTTA; kaikilla on ja tulee olemaan ruoka- ja unirauha. Niin lapsilla, aikuisilla kuin koirillakin. Silloin ei härkitä.
 
Itse olen niin sitä mieltä, että tuossa teidän johtajuusessa kyllä ongelmia piilee. Niin kuin tekstissäkin luki, niin koira nukkuu jopa saman PEITON alla lapsien kanssa, torkkuu sohvalla ja muutenkin koiralla olisi oikeus päättää, että koska haluaa ketäkin lähelle. Pientä koiran inhimillistämistäkin on havaittavissa.
Mun lapsi oli 2-vuotias kun hommasin sakemannin ja puolenvuoden jälkeen tuli toinenkin isohko koira taloon. Koirat koulutuin alistumaan jopa tuolle pienelle lapselle, teki hän sitten ihan mitä vain. Ja niin on lapsi saanut aina tunkea vaikka päänsä koiran kuppiin tämän syödessä. Koskaan ei ole mitään ongelmia ollut, koska meillä lapsi on johtaja siinä missä minäkin. Nyt kun mukulakin kohta jo viiden vanha, niin kyllä koirat tietää kuka täällä määrää. He voivat poistua tilanteessta, jos likka tai minä annamme poistua tilanteesta. Vaikka koirat kuinka unessa olisivat, niin kyllä johtajalla on oikeus mennä vaikka toista kuinka halaamaan, koska koiran tulee siinä kohtaa kyllä ymmärtää, että tämä johtaja kyllä ilmoittaa kun saa nukkumista jatkaa. Aika natsi joo osaan olla,mut eipä ole koskaan tarvinut kohdata yhtäkään ongelmaa meidän laumassa.
Niin ja alaakin aloin tuossa opiskelemaan, joten tere tulemasta vaan koulutettavaksi kun valmistun :D
 
Kiitos kaikille vastauksista. Varsinkin Chef puhuit paljon asiaa ja sain tästä paljon miettimisen aihetta. Koira ei meiltä lähde, koska tosiaan syy ei mielestäni ole koiruuden vaan minun ja ilmeisesti oman epäjohdonmukaisuuteni. Lapset ei nukkuvaa koiraa ole saaneet normaalisti häiritä, mutta tosiaan tuo kolme vuotias on vielä kanssa melko arvaamaton päähänpistoissaan ja opetellaan hänen kanssaan eläintenhoitoa.
Toksaisulla tarkoitan (kun joku sitä kysyi) lähinnä sellaista nokalla koppaisua ilman hampaita, vähän niinkuin näykkäisy.
Tuon ohjeistuksen, että lasten pitää saada ottaa tavaroita/ luu koiralta pois, sain eräältä ongelmakoira kasvattajalta kun kerroin tapauksesta ja luulin ohjetta oikeaksi ja harmi että on tämänkin kanssa sitten vikaan menty.
Painotan edelleenkin että mikään raivohullu tai missään nimessä agressiivinen tuo koira ei kenellekään ole eikä koskaan ole lapsille murissut tai purrut.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Meillä on käynyt kerran vastaavalla tavalla. Koira olisi meillä kyllä napannut ketä vaan, kun nukkuu ja päälle käydään. Ei lähtenyt vaihtoon koira eikä lapsi ;). Tapahtumasta on aikaa pari vuotta, yhä ollaan yhtä perhettä kaikki.
 
Meilläkin ollut tuo tapa kaikkien koirien kanssa, että luut voi kuka tahansa vaikka kaivaa suusta pois, koirat kun on lauman alimpina.

MUTTA; kaikilla on ja tulee olemaan ruoka- ja unirauha. Niin lapsilla, aikuisilla kuin koirillakin. Silloin ei härkitä.

Unirauha meilläkin on, mutta onhan ne luut ihan yhtälailla ruokaa kuin se mikä kupissankin on?
Eli en minä anna lapsille lupaa häiritä koiria, koulutan vaan varmuuden välttämiseksi
 
mummolassa on pieni koira jonka kanssa meidän nuorimmainen (2v) ottaa matsia joka kerta... useamman kerran päivässä on näitä toksaisuja, mutta pentu ei usko.
olen sanonut sille koiralle että puraisisi kunnolla, mutta ei niin ei.
ja siitä ei ole kyse etteikö muksua kielettäisi, mutta kun se koira on niin mielenkiintoinen kun kotona ei ole vastaavaa....ja koko aikaa ei kerkiä olla perskärpäsenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;26493412:
Unirauha meilläkin on, mutta onhan ne luut ihan yhtälailla ruokaa kuin se mikä kupissankin on?
Eli en minä anna lapsille lupaa häiritä koiria, koulutan vaan varmuuden välttämiseksi

Ei se väärin ole :D

Tapoja on monia erilaisia - niinkuin perheitäkin :)
 
Jos koiraa ei saa sen nukkuessa häiritä, sille varataan häiriötön paikka, jossa se voi olla rauhassa. Paikka ei ole olkkarin sohva missä lasten pitäisi päiväsaikaan viettää aikaansa.

Jos ei koiralla ole selkeää paikkaa laumassa eikä lapsia opasteta (vahtiminen ei ole opettamista), vahinkoja tulee sattumaan lisää.

Meillä oli jo vähän vanhempi koira kun lapset tulivat taloon. Koira ei kyseenalaistanut ihmislasten asemaa laumassa. Aikuisen tehtävä on osoittaa koiralle lapsen asema koiran yläpuolella.
 
Ei se väärin ole :D

Tapoja on monia erilaisia - niinkuin perheitäkin :)

Jep, variaatioita on monia.

Meilläkin on käynyt niin, että lapset ovat ottaneet koirilta kipon tai luun pois...tällöin minä aina ohjeistan, ettei niin tehdä. Koiramme eivät päästä toinen toisiaan kippojensa/luidensa luo (tulee matsi) mutta lapset ne päästävät...mutta en halua ottaa sitä riskiä että joku kerta siinä ruokailukiihkossa he eivät huomaakkaan, että se on lapsi, eikä toinen koira ja sitten sattuu.

Ruokailutilanne on meillä niin kiivas (kuin myös luiden syönti) että koiramme vaativat silloin ehdottoman rauhan, jotta voin taata kaikille turvan. Hyvin todennäköistä on, ettei ongelmaa synny lasten ja koirien välille ruokailutilanteessakaan, mutta kyllä siinä alkaa kuitenkin riskejä jo olemaan...enkä halua niitä rurhaan ottaa.

Ja tähän siis vaikuttaa sekin, että meillä on koiriakin aina vähintään 2 ja ne ovat hyvin ahneita, eli he joutuvat pitämään safkastaan huolta. Kun taas toisessa perheessä saattaa olla yksi rauhallinen sesse, joka ei niin siitä safkastaan edes välitä...tällöin riskit ovat pienemmät :)
 

Yhteistyössä