Koira sohvalla?

[icy]

Meillä ei koiralla ole asiaa sänkyyn eikä sohvalle. Silti niitä karvoja löytyy sohvasta, eli joskus protestiksi menee yksin ollessaan sohvalle. Pienempi harmi silti se on kuin protestiläjät.

Se kun koiraa ei päästä sänkyyn helpottaa myös "laumajärjestyksen" ylläpitämistä.

 

[Sintu74]

Meillä koira saa olla sekä sängyssä että sohvalla, perheenjäsen kun on.
Sohvassa on irrallinen, pestävä suojalakana eritteiden ja karvojen varalta.
Silloin kun vieraita käymässä, sohvan suojus otetaan pois ja koira ymmärtää ettei sohvalle ole silloin asiaa... eikä kyllä edes yritä.
Sängyssä koira nukkuu jalkopäässä joka yö, eikä ole häiriöksi. Irtokarvojen vuoksi lakanat ensin imuroitava ennenkuin pesee koneessa.
Ja koska meillä on narttukoira, niin juoksuaikana koiralla on juoksuhousut. Hyvin ainakin meidän koira on antanut niiden olla jalassa.

 

[monday]

Meillä oli isokokoinen koira, minä en antanut olla sohvalla taikka sängyssä. Mies olisi antanut tulla vaikka keskeen nukkumaan. En tiedä sit olisinko antanut tulla jos kyseessä olisi ollut joku pikku rääpäle (jollaista en kyllä meille voisi kuvitellakaan ).

 

["Vieras"]

No meiltä löytyy labbis ja saa tulla sohvalle. Sänkyyn ei pääse kun mulla parvisänky, lapsilla kerrossänky jonka alasängyssä joskus nukkuu. Alkuun yritin olla tiukkana ettei tulisi sohvalle ts. yritin opettaa että ei saa tulla sohvalle mutta sit vaan lipsuin ja sit en enää viittinyt asiaan puuttua. Mua sinänsä ei tuo koiran sohvalla makoilu häiritse.
Sillon kun alettiin exän kanssa olemaan yhdessä hänellä oli myös labbis joka oli tottunut nukkumaan sängyssä niin enpä viittinyt enää opettaa koiraa uusille tavoille vaikka vajaa 3-vuotias olikin eli koira nukkui sujuvasti siinä meidän välissä. Sit kun eka lapsi syntyi niin koira oli melkein 10-vuotias ja jotkut sukulaiset oli kauhuissaan kun koira nukkuu samassa sängyssä (vauva kyllä nukkui pinnasängyssä) ja olivat sitä mieltä että koira pitäisi opettaa pois sängystä, no enpä enää viittinyt "vanhaa koiraa" kiusata ja edelleenkin sai nukkua meidän sängyssä. Meillä on kuvakin jossa esikoinen ja koiruus nukkuvat selät vastakkain sulassa sovussa. Aina ei tienny yön pimeydessä kumpiko siinä vieressä kuorsasi; koira vaiko isäntä.

 

["koirallinen"]

Minulla on ollut jokusia koiria viimeisen 15 vuoden aikana, enkä ole yhdellekään pentuna opettanut, että saisi tulla sohvalle tai sänkyyn. Siihen, kuinka rakas se koira on ollut tai kuinka rakkaita me olemme koiralle olleet, ei ole ollut kiinni sohvalle pääsystä.

Taidan olla vain liian mukavuudenhaluinen, kun en kestä karvoja, likaa ja kuumia koiria sängyssäni tai sohvalla...

Sellasen vinkin voin kertoa, että se koira oppii ihan varmasti vanhempanakin tulemaan sohvalle tai sänkyyn, jos sitä tulee katumapäälle siitä, että ei ole sitä aiemmin opettanut