Meillä myös 2,5-vuotias esikoinen kysyy pikkusiskostaan. Olimme niin kovasti puhuneet hänelle tulevasta pikkusiskosta. Sitten kun sisko ei tullutkaan kotiin, siinä oli pienelle tytölle selittämistä. Otimme hänet mukaan patologian laitokselle kun menimme hakemaan vauvaa. Hän halusi pitää kuollutta pikkusiskoaan sylissä, silitti. Sanoi sitten että siskolla on iso pipi, ei tule kotiin. Vielä antoi suukon pienelle kylmälle poskelle.
Hautajaisissa tyttö seisoi kokoajan aivan hiljaa paikallaan, halusi käydä vielä katsomassa kun arkku oli laskettu hautaan. Ottaa usein itse puheeksi että mentäisiin käymään siskon haudalla.
En ole vieläkään pystynyt pakkaamaan pinnasänkyä ja vaatteita pois, näitä tyttö sitten esittelee vieraille, että tässä on mun pikkusiskon sänky, mutta se ei tule kotiin kun se on arkussa, sisko on ukin kanssa taivaassa.
Tässä on itsellä vielä niin suuri suru, tuleeko esikoista huomioitua tarpeeksi? Monesti ajattelen että kyllähän tuo pieni tyttökin omalla tavallaan suree. Ei varmasti käsitä kuoleman lopullisuutta, mutta kaipaa selvästi jotain. Sisartaan vai äitiään??? Elävää lastani rakastan, kuollutta lastani rakastan ja ikävöin..
Pari päivää sitten sanoi" Äiti,minä haluan uuden siskon, mennään hakemaan se neuvolasta" Ja sisaruksen minä hänelle kyllä soisin..