Heippa,
Mammaseuraahan löytyy kaikilta palstoilta pilvin pimein ja itselläkin on tunne että kaipaisin kipeästi tukea ja juttuseuraa samassa tilanteessa olevilta.
En vain sovi mitenkään niihin jo olemassa oleviin onnellisten, iloisten ja odotuksen täyteisien äitien joukkoon. Tai siltä ainakin tuntuu vielä.
Oma raskaus tuli selville n. 2 viikkoa sitten niin "puskasta" kuin olla ja voi. En ole ikinä halunnut lasta ja siksi olen syönyt pillereitäkin viimeiset 10 vuotta putkeen. Siitä huolimatta abortti ei ollut hetkeään todellinen vaihtoehto tilanteessa (vaikka sitäkin mietin). Elämässä kävi nyt näin, ja tällä mennään jos jotain yllättävää ei tule eteen...ihan alkumetreillähän tässä mennään. Viikkoja on jotain 8-9 tällä hetkellä, ensimmäinen neuvola tulossa vasta parin viikon päästä. Sen jälkeen tietää lisää.
Mistä siis löytyisi äitejä, tulevia tai nykyisiä, jotka ovat tulleet äidiksi yhtä suunnittelematta ja yllättäen? Ja jotka onnen kukkuloilla olemisen sijaan olisivat yhtä ihmeissään, peloissaan, järkyttyneitä kuin minä?
Kaikkien noiden kauhuntunteiden lisäksi olen ehkä pikkuhiljaa innoissanikin. Ja utelias ottamaan vastaan elämäni suurimman haasteen, josta aion selvitä parhainpäin kuitenkin
En jaksa vouhottaa mitään vauvajuttuja, vaikka luenkin aiheesta päivittäin netistä. Olen kahlanut läpi vau.fi:n, kaksplussan ja monet monet muut. Tiedon jano on loputon sellaisella joka ei osaa edes pitää vauvaa sylissä
Ja siinäkin taidan erota valtaosasta odottajia että olen päättänyt olla ostamatta yhtäkään vaatetta vauvalle. Ainakaan uutena. Koska niitä tulee satamaan ovista ja ikkunoista sen jälkeen kun sukulaiset saa tietää tästä. Lasten kasvutahtikin on sellainen että tuntuu turhalta panostaa vaatteisiin jotka on hetken kuluttua jo pieniä. Ja leluilla sama juttu. Ihan pienet lapset eivät niistä tajua, ja koirat taas pitävät meillä huolen siitä että mitään pehmoista ja ääntäpitävää lelua ei edes kannata hankkia...tai se tulee niille. (Ja puhun siis vain vauva vaiheesta...Kyllä lapsella tulee leluja olemaan)
Sen sijaan aion panostaa kestovaippohin, kunnon kantoliinaan ja rattaisiin. Liikkumisen tahdon pysyvän yhtä mukavana ja helppona kuin tähänkin asti, koska asia on ollut aina tärkeä.
Olen vajaan 30.v, eli en mikään teini enää. Jos samassa tilanteessa olevia äitejä löytyy, niin heidän iällään ei ole merkitystä. Olen oppinut jo ajat sitten että ikä on vain numeroita. Enemmän ratkaisee elämäntilanne tai muut yhteiset kiinnostuksen kohteet.
Varsinaista s-posti osoitettani en anna, koska pidän vielä muutekin matalaa profiilia raskaudesta. Suurimmaksi osaksi työpaikkani vuoksi. Vastailla voi suoraan tähän tai antaa oman s-posti osoitteensa
Mammaseuraahan löytyy kaikilta palstoilta pilvin pimein ja itselläkin on tunne että kaipaisin kipeästi tukea ja juttuseuraa samassa tilanteessa olevilta.
En vain sovi mitenkään niihin jo olemassa oleviin onnellisten, iloisten ja odotuksen täyteisien äitien joukkoon. Tai siltä ainakin tuntuu vielä.
Oma raskaus tuli selville n. 2 viikkoa sitten niin "puskasta" kuin olla ja voi. En ole ikinä halunnut lasta ja siksi olen syönyt pillereitäkin viimeiset 10 vuotta putkeen. Siitä huolimatta abortti ei ollut hetkeään todellinen vaihtoehto tilanteessa (vaikka sitäkin mietin). Elämässä kävi nyt näin, ja tällä mennään jos jotain yllättävää ei tule eteen...ihan alkumetreillähän tässä mennään. Viikkoja on jotain 8-9 tällä hetkellä, ensimmäinen neuvola tulossa vasta parin viikon päästä. Sen jälkeen tietää lisää.
Mistä siis löytyisi äitejä, tulevia tai nykyisiä, jotka ovat tulleet äidiksi yhtä suunnittelematta ja yllättäen? Ja jotka onnen kukkuloilla olemisen sijaan olisivat yhtä ihmeissään, peloissaan, järkyttyneitä kuin minä?
Kaikkien noiden kauhuntunteiden lisäksi olen ehkä pikkuhiljaa innoissanikin. Ja utelias ottamaan vastaan elämäni suurimman haasteen, josta aion selvitä parhainpäin kuitenkin
En jaksa vouhottaa mitään vauvajuttuja, vaikka luenkin aiheesta päivittäin netistä. Olen kahlanut läpi vau.fi:n, kaksplussan ja monet monet muut. Tiedon jano on loputon sellaisella joka ei osaa edes pitää vauvaa sylissä
Ja siinäkin taidan erota valtaosasta odottajia että olen päättänyt olla ostamatta yhtäkään vaatetta vauvalle. Ainakaan uutena. Koska niitä tulee satamaan ovista ja ikkunoista sen jälkeen kun sukulaiset saa tietää tästä. Lasten kasvutahtikin on sellainen että tuntuu turhalta panostaa vaatteisiin jotka on hetken kuluttua jo pieniä. Ja leluilla sama juttu. Ihan pienet lapset eivät niistä tajua, ja koirat taas pitävät meillä huolen siitä että mitään pehmoista ja ääntäpitävää lelua ei edes kannata hankkia...tai se tulee niille. (Ja puhun siis vain vauva vaiheesta...Kyllä lapsella tulee leluja olemaan)
Sen sijaan aion panostaa kestovaippohin, kunnon kantoliinaan ja rattaisiin. Liikkumisen tahdon pysyvän yhtä mukavana ja helppona kuin tähänkin asti, koska asia on ollut aina tärkeä.
Olen vajaan 30.v, eli en mikään teini enää. Jos samassa tilanteessa olevia äitejä löytyy, niin heidän iällään ei ole merkitystä. Olen oppinut jo ajat sitten että ikä on vain numeroita. Enemmän ratkaisee elämäntilanne tai muut yhteiset kiinnostuksen kohteet.
Varsinaista s-posti osoitettani en anna, koska pidän vielä muutekin matalaa profiilia raskaudesta. Suurimmaksi osaksi työpaikkani vuoksi. Vastailla voi suoraan tähän tai antaa oman s-posti osoitteensa