kohta varmaan lyön tota lasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja keiju84
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
niin jos harmaana kirjoittaa niin pakkohan jonkun toisenkin on käyttää samaa nimimerkkiä.

mutta jos ensimmäinen on ollut haastava lapsi niin miksi toinen on pitänyt tehdä perään? nyt ihmettelen minäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oikea mä:
niin jos harmaana kirjoittaa niin pakkohan jonkun toisenkin on käyttää samaa nimimerkkiä.

mutta jos ensimmäinen on ollut haastava lapsi niin miksi toinen on pitänyt tehdä perään? nyt ihmettelen minäkin.

no enpä osaa tota nimimerkki asiaa kommentoida olen jo pidemmän aikaa kirjoitellut tällä nimimerkillä.

Vaikka lapsi on haastava voi sen kanssa pärjätä, ei ole mun mielestä este tehdä lisää lapsia jos jollain lapsella on omaa tahtoa ja itsepäisyyttä. Vai olenko väärässä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bonita:
KEIJU!!! soitatko heti huomen aamulla neuvolaan ja kerrot tilanteesi. saat apua. tee niin, sekä itsesi että lastesi takia. ei kannata odottaa että romahdat kokonaan, nyt kun olet raskaana, olisi todella tärkeää olla henkisesti kunnossa.

Torstaina on neuvola aika niin juttelen siellä sitten, niin vaikea aina saada täti kiinni.
 
niin enhän minä sinua tarkoittanut tuolla nimimerkki vasialla,vaan sitä kuka on alkanut kirjoittaa myöskin nim.mä.

joo ei se olekkaan este mutta luulisi siinä vaiheessa ajattelevan vähän! vai miksi sitten valitat jos kerta ei ole mitään valitettavaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
niin enhän minä sinua tarkoittanut tuolla nimimerkki vasialla,vaan sitä kuka on alkanut kirjoittaa myöskin nim.mä.

joo ei se olekkaan este mutta luulisi siinä vaiheessa ajattelevan vähän! vai miksi sitten valitat jos kerta ei ole mitään valitettavaa?

No ei ne mun hermot ennen näin oo napsunut, ei tullut mieleenkään raskautta suunnitellessamme että minusta tulisi näin hermoheikko. Enkä todellakaan halua lasta lyödä vaan taistelen itseni kanssa että en lyö. En vain millään käsitä mistä nämä tuntemukset nyt yhtäkkiä kumpuavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Norsupäästäinen:
Oletko harkinnut lapselle vaikka päivähoitopaikkaa? Sulla on ihan hyvät perusteet laittaa lapsi hoitoon, oma jaksaminen nimittäin.
Ei lapsellakaan ole kovin mukavat oltavat jos äiti on ihan hermoraunio.

Lapsi on tarhassa ja minä töissä.
 
Millaset sukurasitteet sulla on tuolle pinnan menetykselle? Siis tarkoitan että onko isä tai äiti ollut lyhyt pinnainen teidän perheessä?

Mä nimittäin ihan tiedostan itseni kohdalla että oon tässä tullut ihan täysin omaan isääni: hermo menee sekunnin murto-osassa, olin raskaana tai en. Tälleen normaali tilassa pystyn elämään sen kanssa: tiedän että hermo menee mutta olen harjoitellut olemaan huutamatta, välillä lujaakin hammasta yhteen purren, ja vaikka huutaisin, puren hampaita vielä lujempaa etten käy käsiksi tuohon lapseen toisinaan. Meidän isä oli sellainen että kun hermo meni lapsi lähti: ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on piiskattu, heitetty lattialle tms, ei siis osannut itsensä hillitsemisen jaloa taitoa.

Raskaus aikana mun oli huomattavasti paljon vaikeampi hillitä itseäni kuin tälleen normaalisti, mutta jotenkuten onnistuin. Yleensä melko huonosti, mielestäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keiju84:
Alkuperäinen kirjoittaja Norsupäästäinen:
Oletko harkinnut lapselle vaikka päivähoitopaikkaa? Sulla on ihan hyvät perusteet laittaa lapsi hoitoon, oma jaksaminen nimittäin.
Ei lapsellakaan ole kovin mukavat oltavat jos äiti on ihan hermoraunio.

Lapsi on tarhassa ja minä töissä.

No sairauslomaa tai lyhennettyä työpäivää sitten. Pitäähän sun saada jotenkin hermoja lepuutettua ennen kun vauvakin syntyy :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja keiju84:
Alkuperäinen kirjoittaja Bonita:
KEIJU!!! soitatko heti huomen aamulla neuvolaan ja kerrot tilanteesi. saat apua. tee niin, sekä itsesi että lastesi takia. ei kannata odottaa että romahdat kokonaan, nyt kun olet raskaana, olisi todella tärkeää olla henkisesti kunnossa.

Torstaina on neuvola aika niin juttelen siellä sitten, niin vaikea aina saada täti kiinni.



Ole rohkea ja kerro tuntemuksistasi rehellisesti että hän oikeasti osaa ottaa todesta tilanteesi. Yritä etukäteen miettiä, mikä mahdollisesti voisi aiheuttaa mielialasi, miksi hermostut vähästä ja niin kovasti? Ja mikä omasta mielestäsi voisi auttaa tilanteessasi.

Huom. Kun sinulla on pieni lapsi voit tehdä lyhennettyä työpäivää tai vaihtoehtoisesti lyhennettyä työviikkoa. (osittainen hoitovapaa). Ja yksi vaihtoehto on tietysti sairausloma. Ja sairausloman ajan pidät tietysti lasta hoidossa että saat levätä ja rentoutua.

Yksi ajatus on aina auttanut minua noissa vaikeissa tilanteissa: ajattelen että mitäs jos tuota lasta ei minulla enää olisikaan; jos jotain sattuisi hänelle. Silloin realiteetit ovat vahvemmat ja osaan ottaa asiat rauhallisemmin. Koska mitään en niin pelkää kuin lasteni menettämistä tai heidän vakavaa sairastumista. Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Miten hän suhtautuu olotilaasi?
 
Muista että se pikku-nainen, ihana prinsessasi, rakastaa sinua ylikaiken, ja häntä pelottaa nähdä sinut vihaisena ja kuunnella huutoasi. Ei hän voi ymmärtää miksi huudat. Hän vain tajuaa oman pelkonsa. Nämä ovat viimeisiä aikoja kun voit antaa hänelle itsesi kokonaan - kohta vauva vie kaiken aikasi ja jos siihen asti elämänne on huutoa ja hammastenkiristystä ja sitten tulee vielä vauva, herättää se kaikki hänessä tunteen että mahdollisesti vihaat häntä. Vaikket niin tuntisikaan. Voimia sinulle!
 
Voi jee taas noita muutamia kommentteja. |O
Noh, onhan se kivaa kun jotkut on super-äitejä.

Minulla on jatkuvasti pinna kireällä poikaseni 2v3kk kanssa ja huudettua tulee, ei sille mitään voi.
Meillä käy perhetyöntekijä arjen jaksamisen tueksi ja ei ollenkaan pidä ihmeenä että hermot menee ja ääntä lähtee.
Sellaista se on uhmisten kanssa.

Jaksuhaleja sinullekin. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja The titityy:
Voi jee taas noita muutamia kommentteja. |O
Noh, onhan se kivaa kun jotkut on super-äitejä.

Minulla on jatkuvasti pinna kireällä poikaseni 2v3kk kanssa ja huudettua tulee, ei sille mitään voi.
Meillä käy perhetyöntekijä arjen jaksamisen tueksi ja ei ollenkaan pidä ihmeenä että hermot menee ja ääntä lähtee.
Sellaista se on uhmisten kanssa.

Jaksuhaleja sinullekin. :hug:



Sen ei tarvitse eikä pidä olla "sellaista" uhmisten kanssa. Vika ei ole lapsen, vaan vanhemman joka ei osaa hallita itseään ja tunteitaan. Yleensä tällainen vanhempi ei ole tasapainossa henkisesti. Siihen on aina joku syy, ja on parempi selvittää se asia, jotta vanhempi saa avun jota tarvitsee. Siten koko perhe voi paremmin. Huutaminen lapselle ei koskaan auta eikä ratkaise ongelmaa kun uhmaikäinen taistelee tunteidensa kanssa. Eikä hän opi niitä hallitsemaankaan jos vanhempi näissä tilanteissa näyttää mallia huutamalla ja räyhäämällä. Kierre. Lapsi oppii vanhemman huutamisesta vain yhden asian: läheisimmän ihmisen pelkäämisen. Ja tuo kommnetti ettei sille mitään voi että lapselle "tulee huudettua". Ja sille nimenomaan voi. Jos on tasapainoinen vanhempi. Ja osaa kasvatuksen alkeet. Vanhempi joka huutaa lapselle, kun on lapsen kanssa pattitilanteessa, ei osaa ratkaista tilannetta vaan turhautuu omaan osaamattomuuteensa ja purkaa sen syyttömään lapseen huutamalla tälle. JA TÄMÄ KOMMENTTI ON TITITYYLLE , EI AAPEELLE. Aapeehan ei puhunut mitään uhmaamisesta vaan että huutaa lapselle tilanteessa kuin tilanteessa. Titityyy tarvitsee todellakin ammattikasvattajan ja psykologin apua, toivottavasti saat sitä, ettei lapsesi kärsi enempää tasapainottomuudestasi. Jos et tajua hakea apua, toivon että joku läheisesi tekee sen puolestasi tai esim mahdollinen ystäväsi joka osuu olemaan läsnä näissä tilanteissa joissa et osaa hillitä itseäsi. Kyse ei ole täydellisyydestä vaan kasvattamisen perusasioista (!!!) ja rakkaudesta lapseen, että osaa asettautua viattoman pienen ihmisen osaan noissa tilanteissa kun aikuisella "napsahtaa". Nämä tilanteet menevät jossain vaiheessa "yli" ja silloin löydetään otsikot kun äiti pahoinpiteli lasta tai jopa tappoi. Raja on häilyvä kun on kyse tasapainottomuudesta. Hyvä on jos asian tunnistaa ja tekee sille jotain, AJOISSA. Jos raivostuu pienistä, typeristä asioista, on aihetta itsetarkasteluun. Huutaminen ja raivoamnen lapselle tai lapsen läsnäollessa ei ole mikään mitätön pikkujuttu, vaan vakava asia, johon tulee puuttua. Toivoisinkin näiden ihmisten läheisten ottavan asiaan tiukan kannan ja ohjaavan nämä henkilöt saamaan apua ongelmiinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Musta:
Antakaa lapset sijais kotiin tai antakaa adoptio lapseksi kokonaan. Miksi alkaa leikkiä kotia jos ei ole järkeä riittävästi siihen.

Törkeä kommentti!Taidat itse olla lapseton tai sitten esität ylivirkeää äitiä,joka ei missään vaiheessa ole väsynyt.
Sen edestään löytää,minkä taakseen jättää.. :whistle:
 
Hyvää huomenta! Teillä on tänään se neuvola; tuutko kertomaan ottiko neuvolan hoitajatäti asiasi hoitaakseen? Tsemppiä, rohkeesti vaan otat asian puheeksi! Siitä se lähtee, saat itsekin asiaan toisenlaisen otteen kun puhut asiasta ääneen etkä vain murehdi itseksesi. Voimia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:
Katsokaa tv:n kasvatusohjelmia. Niissä käytetään arestipenkkiä yhdistettynä sanalliseen viestiin, jonka sävyä vaihdetaan sen mukaan, mitä tahdotaan. Muistakaa laskeutua lapsen tasolle eli kyykistykää. Katsokaa silmiin. Kun ohjaatte arestipenkille, sanokaa asia lyhyesti ja matalalla äänellä. Jos lapsi karkaa, älkää puhuko, vaan taluttakaa/kantakaa lapsi takaisin ja takaisin ja takaisin. Kertokaa lapselle miksi hän istui arestipenkissä. Opettakaa lasta pyytämään anteeksi ja halatkaa.



No näinpä juuri olisi hyvä toimia; ei huutamalla vaan äänensävyä vaihtamalla! Ja muistakaa myös huomioida lasta riittävästi antamalla myös myönteistä palautetta, kun lapsi onnistuu jossakin tai osaa käyttäytyä hyvin.
 
No just joo. Jos kaikki uhmaikäsilleen huutavat "tasapainottomat" vanhemmat laitettaisiin hoitoon, saataisiinkin kipata skitsofreenikot, psykopaatit ja muut oikeasti sairaat oman onnensa nojaan resurssipulassa! Pikkusen laaja-alasempaa näkemystä peliin, kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No just joo. Jos kaikki uhmaikäsilleen huutavat "tasapainottomat" vanhemmat laitettaisiin hoitoon, saataisiinkin kipata skitsofreenikot, psykopaatit ja muut oikeasti sairaat oman onnensa nojaan resurssipulassa! Pikkusen laaja-alasempaa näkemystä peliin, kiitos.

Täällä oli vasta ketju jossa kysyttiin kuinka moni huutaa lapsilleen ja vastaajia oli paljon. Suurinosa äideistä huutaa välillä ja se tuskin maailmaa kaataa!
 

Uusimmat

Yhteistyössä