A
"ARGH"
Vieras
Ja ihan koko se perkeleen 5vuotta ollaan vastattu että ei tule enempää. Sovittiin miehen kanssa jo ennen lapsen syntymää, että lapsiluku jää meillä yhteen, molemmille se oli mieluisin ratkaisu. Ja lapsi oli TOIVOTTU ja HALUTTU, ei mikään vahinkoraskaus. Miksi oi miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että se mieli ei ole muuttunut asian suhteen, varsinkin kun samat ihmiset (ja tosin puolitututkin) sitä kyselee monen monta kertaa vuodessa.
Myöskään ei tarvitse hymähdellä sille, että emme halua enempää lapsia, ja sanoa tietäväisenä kuinka se mieli muuttuu ihan millä hetkellä tahansa ja kuinka olen sitten niin katkera kun en enempää tehnyt kerralla muksuja. En voi vannoa etteikö IKINÄ toista lasta tule, mutta erittäin pieni mahdollisuus siihen on, olemme erittäin tyytyväisiä tähän.
Olen 24v, mies 29v, ja paljon mielummin jätämme luvun tähän yhteen; asunto on hyvän kokoinen, yhden kanssa on lähdöt, reissut yms helppoja ja halvempia, serkkuja on 16kpl joiden kanssa on paljon tekemisissä, me ollaan nuoria kun "lapsi lentää pesästä", voimat RIITTÄISI toiseenkin lapseen, mutta näin jaksamme ottaa useinkin kavereita lapselle yökylään ja leikkimään, yhden lapsen saa helposti hoitoon yöksi tarvittaessa jne jne jne. En sano etteikö isommissa perheissä olisi hyviä puolia, en missään nimessä! Vaan ymmärtäkää että kaikki ei todellakaan sellaista halua.
Ja toisessa keskustelussa sanottiin, että lapsella on OIKEUS SISARUKSEEN, entä aikuisen oikeus päätökseen montako lasta haluaa?
Myöskään ei tarvitse hymähdellä sille, että emme halua enempää lapsia, ja sanoa tietäväisenä kuinka se mieli muuttuu ihan millä hetkellä tahansa ja kuinka olen sitten niin katkera kun en enempää tehnyt kerralla muksuja. En voi vannoa etteikö IKINÄ toista lasta tule, mutta erittäin pieni mahdollisuus siihen on, olemme erittäin tyytyväisiä tähän.
Olen 24v, mies 29v, ja paljon mielummin jätämme luvun tähän yhteen; asunto on hyvän kokoinen, yhden kanssa on lähdöt, reissut yms helppoja ja halvempia, serkkuja on 16kpl joiden kanssa on paljon tekemisissä, me ollaan nuoria kun "lapsi lentää pesästä", voimat RIITTÄISI toiseenkin lapseen, mutta näin jaksamme ottaa useinkin kavereita lapselle yökylään ja leikkimään, yhden lapsen saa helposti hoitoon yöksi tarvittaessa jne jne jne. En sano etteikö isommissa perheissä olisi hyviä puolia, en missään nimessä! Vaan ymmärtäkää että kaikki ei todellakaan sellaista halua.
Ja toisessa keskustelussa sanottiin, että lapsella on OIKEUS SISARUKSEEN, entä aikuisen oikeus päätökseen montako lasta haluaa?